Eiffel, Riemukaaret ja Champs Élysées (Pariisi, 1. päivä)

Thalyksen TGV-juna Midin asemalta Brysselistä karautti tunnissa ja 20 minuutissa Pariisin Gare du Nordille. Juna oli siisti, mutta ei mikään upouusi, jos vertaa vaikkapa Suomen Pendolinoihin. Pendolinot ovat todella moderneja ja siistejä, mutta Thalyksen penkit olivat kyllä paljon mukavammat. Matka meni Pariisin matkaopasta lukiessa varsin leppoisasti.

Asemalla suuntasin ensitöikseni turisti-infolle, jossa sain jonottaa varmaan puoli tuntia, jotta sain käsiini pari karttaa ja kysyttyä muutaman metrolipun välisistä eroista. Sen jälkeen ostin itselleni ja Mickelle kahdeksi päiväksi metroliput, hintaa yhden henkilön lystille tuli 5,80 euroa per päivä. Lipulla saattoi matkustaa mielin määrin yhen vuorokauden aikana junilla, metroilla ja busseilla 1 ja 2 vyöhykkeillä, joiden piiristä löytyi myös hotellimme. Tunnetuimmat nähtävyydet ja liiankin kanssa museoita ja muita paikkoja kaluttavaksi ainakin muutaman päivän reissulle löytyyt tuolta alueelta. Todella halpa lippu siis, kun vertaa Helsingin pääkaupunkiseudun hinnoitteluun.

Olisin voinut ostaa itselleni junalipun Pariisiin hieman myöhemmälle ajankohdalle, koska jouduin odottelemaan Mickeä lentokentältä aika hyvän tovin, melkein kolme tuntia loppujen lopuksi. Oli kyllä ihana nähdä toista pitkästä aikaa. Micken päästyä Gare du Nordille suuntasimme kulkumme hotellillemme. Ajattelimme käydä jättämässä tavaramme sinne säilytykseen, koska emme mitenkään olisi viitsineet tai jaksaneet raahata niitä ympäri kaupunkia. Iloiseksi yllätykseksemme hotellimme, Classics Hotel Tour Eiffelin, virkailija sanoi, että voisimme jo vastaanottaa huoneen, sillä se oli valmiina. Saimme huoneen käyttöömme siis pari tuntia ennen virallista luovutusaikaa, kello 15. Niinpä saatoimme viedä kamat suoraa huoneeseen ja jatkaa sitten seikkailuja Pariisin keskustassa.

Hotelli oli oikein mukava ja jopa ylitti odotukseni jossain määrin – siisti, mukavan oloinen henkilökunta, pienet mutta tunnelmalliset huoneet, pehmeä sänky ja yllätykseksi kylppäristä löytyi luvatun suihkun sijaan kylpyamme suihkulla! Myös Pariisissa hieman epätavallisempi buffet-aamiainen oli runsas ja edullinen aamupalavaihtoehto. Hotellin sijainti oli myös arvaustani parempi, sillä alue jolla hotelli sijaitsi vaikutti rauhalliselta ja miellyttävältä eikä laisinkaan pelottavalta edes iltaisin. Metrollakin pääsi paikkaan helposti, lähin pysäkki oli Exelmansin tienoilla. Myöhemmin bongasimme hotellin vierestä jopa kolme ruokakauppaa, jotka olivat Pariisissa todella harvinainen näky. Itse asiassa ne olivat ainoat ruokakaupat jotka matkalla taisimme nähdä.

Hotellilta jatkoimme ensitöiksemme syömään. Hieman yksitoikkoisen kanapastan ja Micken puoliraa’an, mutta kuulemma ihan maistuvan pihvin jälkeen jatkoimme kohti riemukaarta, Arc de Triomphea. Olihan siinä kaarella kokoa ja yhtä huikaiseva oli ehkä monumentin ympärillä ollut liikenneympyrä, johon en kyllä haluaisi itse ajelemaan.

Riemukaarelta aukesi mahtava näky Avenue des Champs Élysées’lle, jota kävellessä oli pakko vähän laulaa vanhoja ranskan tuntien veisuja tuosta kuuluisasta kadusta. Poikkesimme parissa ylihinnoitellussa putiikissa ja ostimme Ben&Jerry:n jäätelöä kioskista. Venähtänyt nilkkani ei nyt tietenkään erityisemmin nauttinut tästä ensimmäisen päivän melko runsaasta kävelyekskursiosta, joka päättyi muutaman palatsin ja pitkän Seinen rannalla tepastelun jälkeen jonottamaan Eiffelin torniin.

Jono Eiffelin hissiin oli sen verran huikaiseva, että päätimme olla rohkeita ja kiivetä torniin omin jaloin. Jalkani varmaankin vastusti ajatusta, mutta tuskin se olisi pitänyt kolmen tunnin paikallaan seisoskelusta yhtään sen enempää. Niinpä vain puolen tunnin jonottamisen jälkeen pääsimme ostamaan liput Eiffelin rautaisiin rappusiin. Siinä sitä sitten kiivettiin joku likemmäs 600 askelta ylöspäin.
Aluksi pysähdyimme ottamaan kuvia ykköstasanteelle, josta jatkoimme vielä urheasti toiselle tasanteelle. Siellä meitä odotti melkein vielä järkyttävämpi jono kuin tornin alla ollut hissijono. Ihmiset halusivat nousta vielä kolmannelle tasanteelle. Katsoimme hetken jonon kiemurtelua, ja päätimme, että kyllä tässä oli meille tarpeeksi näkemistä. Kakkostasanteelta sitä paitsi kuulemma näkee melkein yhtä hyvin kuin kolmannelta ja rakennuksetkin erottuvat hieman selkeämmin. Epäilemättä huipulta olisi nähnyt ihan tappiin saakka, mutta se ei jäänyt vaivaamaan. Väsymys alkoi kalvaa, ja päätimme palata illan tummetessa hotellille.
Kävimme vielä syömässä pienessä Brasseriessa hotellin lähettyvillä, ja sen jälkeen lämmin kylpy ja yöpuu kutsuivat. Ensimmäisenä yönä tuli ilmi hotellimme ainut huono puoli, nimittäin melko pahviset seinät yhdistettyinä äänekkäisiin naapureihin. En tiedä mikä kina thaimaalaisnaisilla oli meneillään, mutta melkoista sanailua kuului joko käytävästä tai lähihuoneesta. Myös ovien sulkemiset käytävässä herättivät minut useampaan otteeseen. Micke sen sijaan posotti sikeästi koko yön.