Kirkkoja ja katedraaleja (Pariisi, 2. päivä)

Aamu alkoi väsyneesti ja edellisen päivän reippailun tuloksena jalat olivat kipeät joka kohdasta. Eiffeliin nousemisenkin tunsi reisissä.

Hotellin aamiainen oli todella hyvä ja 7 euron hintansa väärti. Tarjolla oli paria eri mehua, kahvia, teetä, maitoa, kaakaota, croissantteja, suklaaleipiä, sämpylöitä, patonkia, paahtoleipää, marmelaadeja, juustoja, kinkkua, margariinia, suklaa-pähkinälevitettä, paria eri murolaatua, hedelmäsalaattia, keksejä, kananmunia ja jugurttia jos minkä moista… Eli oli siis mistä valita.


Kunnon tankkauksen jälkeen lähdimme metroilemaan kohti La Citea, Seinen keskellä olevaa saarta, jolla sijaitsivat Notre-Damen katedraali ja Sainte Chapelle. Kirkkokäynnit olivat Brysselin vastaavista poiketen aika horroria, sillä kuka olisi kuvitellut että niihinkin pitää jonottaa jopa tunti tolkulla. Ja toiseen piti vieläpä maksaa sisäänpääsylippu. Kirkkoon?!


Notredamen kynttilämerien ja korkeuksiin ulottuvien, hienojen lyijylasi-ikkunoiden jälkeen kävimme syömässä tunnelmallisessa, mutta pariisilaiseen tasoon nähden normaalihintaisessa paikassa myöhäistä lounasta. Ruoka oli hyvää, mutta oloni oli hieman heikko, joten ruoka ei maistunut aivan normaalisti.


No, olivathan ne upeita katedraaleja, mutta en suosittele kenellekään käymään niissä kesällä keskipäivän tienoolla. Se on ajanhaaskausta, sillä paikkoihin pääsee ilmiselvästi kätevämmin iltasella, jolloin turistimassat ovat hieman hälvenneet. Notre Dameen jonotimme ehkä parisen kymmentä minuuttia, joka vielä oli suhteellisen siedettävä aika, mutta erehdyimme seisomaan Sainte Chapellen jonossa varmaan puolitoista tuntia! Selkä kipeytyi ja minun oloni alkoi olla aika heikko. Niinpä kirkkojen jälkeen lähdimme takaisin hotellille, sillä minusta tuntui että pyörryn siihen paikkaan. Myöhemmin sain kuulla, että Neea oli ollut maanantaina kipeänä, joten pohdin, ettei olisi ollut lainkaan mahdotonta, että olisin itse turisteillut kuumeessa saman pöpön vaikutuksen alaisena.


Lepäsimme hyvän tovin ja napostelin minkä kerkesin kaikkea mitä sain alas. Oli jotenkin todella vaikeaa löytää syötävää, joka ei olisi alkanut ällöttää. Suolakeksit ja vesi toimivat, ja olo alkoi kohentua. Illan hämärtyessä lähdimme taas liikkeelle ja suuntasimme Montmartren kaupunginosaan. Sacré-Coeurin basilika oli illan hämyssä aivan tavattoman kaunis. Kiipesimme portaita kukkulalle, jossa se sijaitsi, ja ilta hämärtyi ja kuu loisti taivaalla. Montmartren kukkulalta avautui mahtava näköala Pariisin ylle. Romanttista.


Pääsimme myös käymään kuuluisassa basilikassa ihan vain kävelemällä suoraan sisään. Ei jonoja, ei tungosta. Vain kynttilöiden valaisema hämärä ja hiljainen kirkko. Sellainen, niin kuin kirkon kuuluukin olla. Paikka oli tavattoman hyvä käyntikohde illalla, ja paluumatkalla nousimme sopivasti Trocadéron asemalla metrosta ja kävimme vilkaisemassa Eiffeliä, joka kimmelsi valoissaan yötaivasta vasten. Ranskan puheenjohtajakauden kunniaksi Eiffel oli valaistu sinisin valoin ja Eu-tähdin. Ihan hauskan näköinen ilmestys.


Alunperin tarkoituksenamme oli mennä Montmartrelle syömään, mutta jotenkin päädyimme ostamaan vain hieman leipää ja letun, ja hotellille saapuessamme olimme todella nälkäisiä. Mikä pelastukseksi silloin, kun lähes kaikki hotellin lähellä olevista ravintoloista on suljettu? No tietenkin kaikkien rakastama Mc Donald’s. Deluxe-lohkoperunat ja Micken hampurilaisateria pakettiin ja hotellin rauhaan syömään.

Toinen yö oli aivan vastakohta ensimmäiselle. Oli hiljaista ja nukuin todella hyvin. Ehkä naapurit olivat vaihtuneet tai sitten tehneet sovinnon. Yhtä kaikki, uni maittoi rankan päivän jälkeen. On se turistina oleminen vaan kovaa työtä..

2 Comments

  1. Emilia

    Ihanan tuntuinen reissu! Pitää varmaan itsekin joskus käydä Pariisissa. Vaikka sitä enemmän Brysseli vaikuttaa mielenkiintoiselta. =p Piti vaan mainita, että vaikka mainitsit epätyytyväisyyden tukkaan kampaajareissun jälkeen, näyttää se tosi kivalta. Vaikka tietty siitä huolimatta varmasti ärsyttää, jos ei saa kiinni…

  2. Riisa

    Njuu.. kyllä toi pää menettelee. Se on kasvanutkin jo aika paljon. Silloin ihan aluksi se kampaaja oli föönannut sen niin palloksi, että olin ihan kauhuissani.:D Sitten kun hiukset pesi, ne oli jo vähän paremmat. Mutta ei siltikään ihan mun tyyliset.. ;P

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *