Viimeinen päivä Pariisissa oli tarkoitus pyhittää taiteelle ja materialismille, eli toisin sanoen Louvrelle ja shoppailulle. Hotellin buffetaamiaisen jälkeen keräsimme kimpsumme ja kampsumme kasaan ja matkasimme huoneet luovutettuame Gare du Nordin asemalle, josta junamme Brysseliin lähtisi illalla. Ajatuksenamme oli nakata matkatavarat nopeasti aseman säilytyslokeroon ja suunnata sitten Louvren taidemuseoon ihmettelemään kuuluisia maalauksia.
Säilytyslokeroilla vierähti kuitenkin odotettua kauemmin aikaa, sillä kaikki laukut piti tietenkin terroristien pelossa läpivalaista tai ihmisten kulkea metallinpaljastinportin läpi kuin lentokentällä ikään… Olen huomannut vastaavia varatoimenpiteitä useammassakin paikassa. Esimerkiksi edellisenä päivänä Sainte Chapellen kappelin sisäänkäynnillä oli samanlainen proseduuri. Ilmeisesti se johtui siitä, että samaisessa pihapiirissä oli myös oikeustalo. Pariisilaiset roskakorit olivat metallirenkaan varassa roikkuneita läpinäkyviä pusseja. Muutenhan niihin voisi niin helposti piilottaa vaikka pommin. Asemalla kuullutettiin yhtenään tarkkailemaan ympäristöään ja ilmoitettiin julisteilla, että omia matkatavaroita ei saa jättää vartiotta. Matkalaukut pitäisi merkitä nimilapuin. (Minä en tietenkään ollut tullut ajatelleeksi moista lähtiessäni junalla Brysselistä.. :P ) Mikäli havaitsisi yksinäisen laukun tai pussin, asiasta pitäisi välittömästi ilmoittaa paikalla pyörineille agenteille tai muulle aseman henkilökunnalle. Minua agentit ja hirveitä rynnäkkökivääreitä kantaneet armeijan kolttuihin puetut miehet lähinnä hirvittivät. He loivat turvattomuuden tunteen – päin vastoin kuin ehkä olisi ollut tarkoitus.
Pääsimme lopulta kuitenkin taakkaa kevennettyämme Louvreen, tosin turvatarkastuksen jälkeen tietenkin. :P Lippujonot olivat pitkiä, mutta koska kassoja oli monta, odotteluun ei turhautunut pariakymmentä minuuttia enempää.
Louvressa kaipasin välillä Ateneumin rauhallista ja jollakin tavalla suorastaan arvokasta ilmapiiriä, sillä järjettömät turistimassat erityisesti Mona Lisan käytävässä toivat mieleen jotain aivan muuta kuin taidenäyttelyn. :D Mona Lisa itse oli sijoitettu kai mahdollisimman hyvin löydettäväksi ja mahdollisimman suuren väkijoukon ihasteltavaksi suurelle seinälle aivan yksinään reippaan turvaetäisyyden, -aidan ja -kaartin taakse. Järkyttävän kokoinen seinä kutisti pientä maalausta entisestään.
Louvressa oli turha kuvitella seisoskelevansa maalauksen tuntumassa tutkimassa siveltimen vetoja hetkeä pidempään. Turistijonotkaan eivät kuitenkaan missään nimessä pyyhkineet pois niitä vaikuttavia hetkiä, kun näki sellaisen taideteoksen, jota oli niin lukemattomia kertoja katsellut vain koulukirjoissa tai taidehistorian luennolla diasarjassa. Erityisesti sellaiset teokset, joita on tuijotellut vain pienennöksinä, herättivät arvostusta vallatessaan kokonaisen seinän. Useissa töissä myös värit olivat kirkkaampia ja hienompia kuin printeissä – luonnollisesti.
Ehdoton suosikkini näkemistämme taideteoksista oli Voiton patsas ( Winged Victory of Samothrace), joka kuvaa Nike-jumalaa, eli kreikkalaista voiton jumalaa. Olen pitänyt siitä kuvissakin, mutta sen luonnollinen koko yllätti suuruudellaan. Patsas oli jylhä ja komea, mutta yhtä aikaa omalla tavallaan haavoittuvan näköinen enkelimäisine piirteineen.
Muita suosikkejani olivat Giuseppe Arcimboldon vuodenaikamaalaukset, joissa hedelmin, kukin ja luonnon materiaalein on kuvattu ihmisen kasvokuvia. Myös Raphaelin madonna-maalaus oli luonnossakin ihan kaunis. Yllättävin taideteos oli varmaankin Davidin maalaama Napoleon I ja hänen keisarinnansa kruunajaisten kuvaus. En tiennyt että se on noin julmetun iso. Yksityiskohtaista jälkeä lattiasta kattoon ja koko seinän leveydeltä. Kolme vuotta ilmeisesti on tuon maalauksen tekemiseen mennyt. Mahtaisikohan riittää minulla kärsivällisyys maalata niin kauan yhtä ja samaa yksittäistä teosta?
Harmi vain, miten vähän taideteosten tutkailuun Louvressa tosiaan oikeasti pystyi keskittymään. Ehkäpä parempi vierailuaika olisi ollut keskiviikko- tai perjantai-ilta, jolloin museo on auki tavallista pidempään. Aamupäivät kun tuntuvat olevan jokaisen turistin unelma-ajankohta käydä katsomassa Mona Lisaa. Kuulin, että jotkut todellakin vain käyvät siellä katsomassa sen ja tai korkeintaan pari muuta tunnetuinta työtä ja häipyvät sitten ulos. Mitä rahan tuhlausta! Toisaalta, onhan Louvren päätä huumaava n. 35 000 taideteoksen kokoelma sen verran iso, ettei yhdellä visiitillä voi millään katsastaa jokaista työtä. ;)
Koska söimme lounasta yhdessä Louvren kahviloista, lähdimme museolta suoraan Galleries Lafayetten kuuluisalle tavaratalolle. Kiertelimme siellä jonkin aikaa nuuskimassa yltäkylläistä ja rahanhajuista tunnelmaa, kunnes kyllästyimme katselemaan ylihinnoiteltuja merkkituotteita, joita ei kuitenkaan voisi ostaa.
Kuvittelin tietämättömänä, että tavaratalon lähistöltä voisi löytyä hyväkin shoppailupaikka, mutta se oli harhaluulo. Koska aikaa junan lähtöön ei ollut enää kauhean paljon, päätimme, ettemme lähde enää latinalaiskortteleihin, joissa edellisenä päivänä ehdimme hieman nuuskia putiikkeja. Totesimme, että ehtii sitä shoppailla Brysselissäkin. Brysselissä se sitäpaitsi on tajuttoman helppoa. Jos haluaa ostaa kallista, hyppää metrosta Luizalla, josta löytyvät kaikki merkkiliikkeet mukavasti vieri vieressä. Jos taas shoppailee budjetin varassa, tai ainakin hieman pienemmän lompakon kanssa, voi jäädä metrossa vaikkapa De Bruckérella ja kävellä Rue Neuven ostoskadun päästä päähän. Sieltä löytyy tavarataloja, ostoskeskus ja varmasti kaikkien Belgiasta (ja useimpien Belgian ympäristöstä) löytyvien kauppaketjujen liikkeet. H&M:iäkin on kyseisellä kadulla laskelmieni mukaan varmaan neljä. En kyllä tiedä mitä järkeä siinä sitten on. Pienempiäkin putiikkeja kadulla on esim. laukkukauppojen muodossa. Niinpä me väsyneet Pariisin-matkalaiset päätimme jättää shopailut pariin hauskaa avaimenperään ja siirryimme ravintolaan ja sen jälkeen jäätelöbaariin viettämään viimeiset hetkemme Pariisissa.
Ensimmäinen yhteinen ulkomaanreissumme Micken kanssa oli oikein onnistunut: hotelli oli loistava hinta-laatusuhteeltaan, näimme paljon ja saimme nauttia toistemme seurasta yhdessä maailman romanttisimmista kaupungeista. Myös säiden jumalat olivat jotenkin kummasti meidän puolellamme, vaikka meteorologit olivat lupailleet lähes koko ajaksi sadetta. Vettä nimittäin ei tullut taivaalta paria pisaraa enempää koko aikana!
Jos vielä palaan Pariisiin, tulen välttämään hirveimpiä ruuhka-aikoja, ja tulen vaikkapa loppukeväästä mieluummin kuin lomasesongin ollessa kuumimmillaan. Ruokaan tulee varata jopa vieläkin enemmän rahaa, kuin mitä nyt kuvittelin kuluttavani. Emme tainneet onnistua syömään missään muualla kuin Mc Donaldsissa alle 15 eurolla per nenä. Useimmiten yhteinen laskumme näytti 35 euroa. Ruoka-annokset oli hinnoiteltu melko samalla lailla kuin Suomessa, mutta juomat olivat aivan järkyttävän hintaisia. Iso lasi vettä saattoi kustantaa jopa 4 euroa, joka on minusta täytä ryöstöä. Naureskelimmekin välillä, että kulutimme kolmessa päivässä ruokaan yhtä paljon rahaa kuin kotona kuukaudessa. Onneksi Micke jaksoi pistää pihin pääni kuriin ja muistuttaa, että nyt ollaan kerrankin yhdessä lomalla – nyt nautitaan. Ja niinhän me teimme. :)
