Kävin shoppailemassa eilen ja tänään. Olen ehkä maailman huonoin (tai sitten paras) rahan kuluttaja, sillä vaikka olin antanut itselleni luvan kerrankin, pitkästä pitkästä aikaa täydentää ihan reippaasti ikiaikaista ja kulunutta vaatevarastoani, ostin lopulta kaupungilla viettämieni 8 tunnin aikana vain yhden neuletakin ja laukun. Laukkukin vie pisteitäni alas siinä mielessä, että kävin katsomassa sitä varmaan kolme kertaa täällä Brysselissä olon aikana, ennen kuin lopulta olin täysin varmistunut, että olen ihastunut laukkuun.Tietenkin sitten siinä vaiheessa kun menin sitä lopulta eilen ostamaan, niitä ei enää ollut kyseisessä keskustan liikkeessä. Onnekseni löysin toisen saman ketjun liikkeen Merodelta, joten sain kapaamani kassin.
Shoppaileminen Brysselissä on mukavan helppoa sinä mielessä, että yhdeltä kauppakadulta löytyy tavaton liuta liikkeitä ja kauemmaksi harvemmin varmaan tarvitsee lähteä. Ongelmani on kuitenkin nuukailu ja täydellisten vaatekappaleiden metsästys. Yleensä ostosten tekeminen on minulle helpointa silloin kun en etsi mitään, ja kun rahaa ei olisi tuhlattavaksi. Täällä myös kokojen kanssa pelleily ottaa voimille, sillä numerointi on hieman erilaista kuin Suomessa. Ostamani neuletakki on esimerkiksi kokoa 40, kun Suomessa kyseinen vaatekappale menisi ehkä 34:nä tai korkeintaan 36:na. Toisaalta tänään jäi yksi aivan ihastuttava liivi tangolle roikkumaan, kun siitä ei löytynyt tarpeeksi pientä kokoa. Juuri minun tuuriani. Kaupassa harmistukseni vallassa päätin, että tänä syksynä olen lopultakin ahkera ja käyn lainaamassa ompelukoneen käyttööni. Katsotaan, jääkö tämä vain uhkailuksi, vai valmistuisiko kauan haaveilemani mekko ja mahdollisesti lisäksi yksinkertainen liivi.. Mekkokangas kun on odottanut ommelluksi tulemista jo vuoden päivät.
Päätin, että kotiin päästyäni rynnistän käymään läpi taas Tikkurilan kirpparit. Yhdeltä niistä saa jopa opiskelija-alennusta! Kirpputorilla ei tarvitse lähes koskaan puida tunnontuskia, pikemminkin tietenkin päinvastoin, kun säästää luontoa ostaessaan toisten pois heittämää tavaraa. Ajattelin myös pitkästä aikaa pistäytyä UFF:llä.
Kuvassa siis kahden päivän saldo. Etamin laukku ja Lola&Lizan neule, sekä Pariisista turistikaupasta löydetty ihastuttava avaimenmuotoinen avaimenperä. Etam on alunperin Saksassa 1916 perustettu naistenvaateliike, joka on sittemmin levinnyt ympäri Eurooppaa sekä myös Kiinan markkinoille. Lola&Liza on ihan kotobelgialainen ketju, joka muistuttaa ehkä hieman Seppälää, vaikkakin hintatasoltaan se on hiukan kalliimpi. Ostamani neule vaikutti kuitenkin hyvälaatuiselta, paksulta ja ihanan pehmoiselta. Toivotaan että se on hintansa väärti. Ainakin se on käytännöllinen yksinkertaisuudessaan.
Lähtiessäni shoppailureissulta kotiin päin kävin vielä katsastamassa Merodella, Cinquantenairen puiston tuntumassa jököttävän riemukaaren. On sitä Brysselissäkin osattu reilu sata vuotta sitten noita Arc de Triompheja rakennella. ;) Aika hieno ilmestys, ja paljon isompi kuin aiemmin kuvittelin. Saa nähdä käynkö vielä jäljellä olevana aikna kiertelemässä kaaren lähistöllä upeassa puistossa. Enää nimittäin tasan viikko Brysselissä!!
