Päätimme Heinin kanssa lauantai-iltana, että eiköhän oteta ja lähdetä huomenna käymään viimeisen viikonloppumme kunniaksi Antwerpeniin. Antwerpen on n. 40 km Brysselistä pohjoiseen sijaitseva Belgian toiseksi suurin kaupunki, joka on tunnettu timanteista ja mainioista shoppailumahdollisuuksistaan. Tietenkään ei pidä myöskään unohtaa Antwerpenin kultapoikaa Rubensia, joka asui muinoin Antwerpenissä.
Aamulla kävi sitten pieni källi, ja Heini nukkui pommiin. No, minä junailin Antwerpeniin edeltä, kävin syömässä ja Heini tuli tunnin jäljessä. Junalla matkustaminen oli halpaa, sillä viikonlopputarjouksessa menopaluulippu maksaa vain 7 euroa! Junassa salakuuntelin taas kerran japanilaisia. Onnistun jotenkin aina hankkimaan itseni kielikylpyyn junamatkoilla. Pariisista tullessa sama juttu. Oikealla puolellani keski-ikää hipova japanilaispariskunta luki silloin niin japanilaiseen tapaan mangaa (sarjakuvia). X)
Antwerpenin juna-asema oli tavattoman hieno ja tarjosi minulle mainiota viihdykettä moninaisuudessan kun odottelin Heinin junaa saapuvaksi. Löysin mm. huoneen, jossa oli eurooppailaisittain erittäin monipuolinen kolikkoautomaattivalikoima. Yhdestä automaatista löytyi mm. omenoita! Hyvinä lisinä saattoi ostaa myös esimerkiksi riisiä, olutta, viiniä, makkaraa, leipää, pikkuhousunsuojia ja paljon muuta. Varsin huvittavaa.
Lähdimme kävelemään Meirin ostoskatua pitkin kohti vanhaa keskustaa. Tosin Antwerpenin rakennuskanta näytti kokonaisuudeltaan koko keskustassa mukavalta. Tyypillistä keski-eurooppalaista kaupunkimaisemaa siis. Ensimmäisenä vastaan tulivat kummallisesti myös sunnuntaina auki olleet timanttiliikkeet. Koruja ja timantteja oli jos jonkin moisia. Naureskelin Heinille, että tännehän minun olisi pitänyt Micke tuoda.
Kiertelimme keskustaa, kävimme Grote Marktilla, eli isolla toriaukiolla, sekä katsastimme pienen ’Steen’-linnan linnapihan. Antwerpeniä halkoo joki, jonka rannalla linna sijaitsi. Joki itsessään ei ollut mitenkään tavattoman maisemallinen nähtävyys, sillä sen rannat eivät olleet luonnontilassa ja horisontissa näkyivät telakat. Rantakadut olivat silti kivoja kävellä ja kävimmekin syömässä jäätelöannokset pienessä herkkukahvilassa, vain kortteli joenrannalta keskustaan päin.
Viimeisenä kävimme hurjan yhden euron sisäänpääsylipulla kurkistamassa Rubensin taloon. Talossa oli esillä mm. Rubensin ja hänen avustajiensa ja oppipoikiensa töitä, sekä Rubensin taidekokoelmiin kuuluneita maalauksia. Talo oli mielestäni ehdottomasti käymisen arvoinen, sillä rakennus oli sekä sisätiloiltaan että sisäpihan puutarhaltaan todella hieno. Voin kuvitella, että sellaisessa miljöössä on hieman toista maalailla mestariteoksia kuin HOASin kaksiossa. ;)
Viimeisenä määränpäänämme oli Stadspark, eli kaupunginpuisto. Puisto oli suuri vehreä keidas keskellä kaupunkia vesilampineen kaikkineen. Puiston parhaaksi anniksi osoittautuivat yllätykseksemme vesialtaan ympärillä pomppivat puput! Kaniinit ja niiden poikaset olivat melko kesyjä, ja niitä oli paljon.
Antwerpen oli oikein kiva kaupunki, mutta varsinaisia nähtävyyksiä siellä ei oikeastaan ollut liiaksi asti. Harmiksemme tai ehkä Heinin onneksi, olimme matkassa sunnuntaina, jolloin Antwerpenin ehkä paras anti, mainioiden ososkatujen lukemattomat myymälät eivät olleet auki, ja täten minun ei tarvinnut esitellä olemattomia shoppailutaitojani. Kauppoja nimittäin on ihan perus H&M:istä vähän hintavampiinkin nimiin, joten sieltä löytyy varmasti jokaiselle jotakin. Ja kuten Brysselissäkin, kaikki saman kadun varrella – Antwerpenissä tosin tuo katu on vain paljon pidempi!
