Tänään oli sitten ensimmäinen tunti tuota jo aiemmin mainitsemaani iyengarjoogaa. Olen oikein tyytyväinen, että otin toisenkin joogatunnin viikko-ohjelmaani, sillä kyseinen Suomessa vielä melko tuntematon joogasuuntaus vaikuttaa ihan lupaavalta näin alkuun. Vaikka olen harrastanut joogaa melko säännöllisesti viikottain reilun neljän vuoden ajan, jo iyengarjoogan ensimmäisestä alkeistunnista sai paljon uutta irti.
Kyseinen joogamuoto keskittyy paljolti siihen, että liikkeet tehdään alusta saakka tarkasti ja oikein, jolloin samalla pyritään estämään mahdolliset väärin tehdystä harjoituksesta aiheutuvat vammat. Tietyn asanan saavuttamista ennen tehdään siihen johdattelevia, asentoa helpottavia ja parantavia harjoituksia, joiden kautta päästään lopulta esimerkiksi vaikka useasta joogasuuntauksesta tuttuun trigona-, eli kolmioasanaan. Vaikka välillä kaipasinkin astangasta tuttua jouhevaa ja yhtenäistä, lähes katkeamatonta vinyasa-liikkeiden yhdistämää asanoiden sarjaa, iyengarjoogan hitaudessa ja harkitsevuudessa on selvästi kuitenkin puolensa. Luulenkin, että se täydentää mainiosti jo pidempään jatkunutta astangaharrastustani. Asanat ovat suurilta osin molemmissa joogasuuntauksissa melko samanlaisia, mutta melko nopeatempoisessa astangassa ei keskitytä yhtä syvällisesti asennon oikeaoppiseen rakentamiseen.
Myös joogan luonne oli aiempiin kokemuksiini nähden erilaista. Astangassa olen tottunut siihen, että kokonaisuutena asanat luovat todella hyvän, yhtenäisen ja kehittävän harjoituksen, jossa lihakset ja kestävyys ovat kovilla koko harjoitussession ajan. Iyengarjoogatunnilla ainakin omassa tapauksessani yksittäiset harjoituksen osat korostuivat enemmän. Tunti kokonaisuudessaan ei tuntunut yhtä hikiseltä kuin astangatunti, mutta yksittäiset harjoitukset vievät silti hakemaan omia kestävyyden ja jaksamisen rajoja.
Jos jotain negatiivisia puolia tämän päivän tunnista on etsittävä, niin on mainittava iso ryhmäkoko. Kun harjotustila on täynnä ihmisiä, väkisinkin tunnelma on tietenkin erilainen kuin pienryhmässä. Matot ovat limittäin ja luokan takaosasta saa kurkotella nähdäkseen etualalla olevaa opettajaa. Yleensä ihmiset menevätkin tuollaisilla tunneilla juuri luokan takaosaan, koska eivät kehtaa mennä eteen. Itse menin viisaasti eteen, sillä takaa en olisi ilman silmälaseja nähnyt kutienkaan kunnolla, ja kaiken lisäksi saavuin tunnille viimeisten joukossa, jolloin takaosa oli jo melko täynnä. Etuosa oli hyvä valinta. Täytyy tähdätä sinne ensi viikollakin. ;) Ehkä tuohon isoon ryhmäänkin tottuu ajan kanssa, kunhan pitää mielen avoinna, eikä ajattele asiaa liikaa tai vertaile turhaan aiempiin kokemuksiin, kun asia ei kuitenkaan siitä miksikään muutu. Ensi viikolla uudestaan oppimaan uutta! :)
