GMO:ta vastaan… Miksi?

Olen kirjoitellut ja varmasti puhunutkin paljon geenimuuntelua vastaan, ja huomannut siinä sivussa mielenkiintoisen seikan. Monet ihmiset tuntuvat kuvittelevan, että kaikki geenimuuntelua vastustavat ihmiset ovat sitä mieltä, että geenejä ei pitäisi mennä sorkkimaan, tai että kasvien geeneihin kajoaminen on luonnotonta tai jotenkin väärin. Omalla kohdallani tämä ei ole pääsyy siihen, miksi en halua geenimuunneltua ruokaa syödä, saati nähdä gmo-viljaa Suomen pelloilla, vaikka myönnettävä on, että emme voi tietää, mitä geenimuuntelu prosessina itsessään saa tulevaisuudessa aikaan.

Olen aina ollut sitä mieltä, että geenimuuntelu voi olla mahdollisuus. Nuorempana jopa kaavailin biologin uraa geenitekniikan parissa. (Uskokaa tai älkää. Ehkä jos graafikkohaaveeni tyssäävät, haen Viikin laboratorioihin..) Geenimuuntelulla voi olla potentiaalia auttaa joskus vaikkapa nälänhätää, tai esimerkiksi pidentää satokausia pohjoisilla leveyspiireillä. Edellämainituissa tavotteissahan ei olisi tietenkään mitään huonoa, mutta valitettavasti markkinoilla olevat gmo-lajikkeet tai uusien gmo-lajikkeiden kehittämiseksi tehtävä tutkimustyö eivät aja näitä päämääriä, ja siinä piileekin varsinainen ongelma.

Markkinoilla olevat gmo-lajikkeet omistavat yksityiset yhtiöt, joiden intressit eivät ole suinkaan maailmanparannuksessa, vaan omassa navassa – ovathan ne voittoatavoittelevia globaaleja jättifirmoja. Kyseisten yritysten, kuten vaikkapa maailman johtavan gmo-lajikkeiden tuottajan, Monsanton, geenimuunnellut maissit, vehnänsiemenet tai soija eivät toki ole kylmänkestäviä, tavallista terveellisempiä tai tuottavampia. Ei, ne nimittäin vain kestävät paremmin myrkyllistä rikkaruohojentorjunta-ainetta, Roundup:ia. Ei varmaan liene vaikeaa arvata miksi Monsanto kehittää torjunta-aineita kestäviä kasvilajikkeita, jos se on myynyt kehittämäänsä Roundupia jo yli 30 vuotta. Loppua tälle ”menestystarinalle” ei tunnu olevan näköpiirissä, sillä jos Wikipediaa on uskominen, esimerkiksi jo 87% USA:n soijapapufarmeista kasvaa tätä ihastuttavaa kemikaalipeltoa.

Joku voisi ajatella, että onpa mahtavaa. Viljelijöiden ei tarvitse huolehtia enää rikkakasveista. Valitettavasti rikkakasvien häviäminen pelloilta ei ole kuitenkaan Roundupin tai muiden vastaavien torjunta-aineiden ainut vaikutus. Varmaan kaikki meistä tietävät, että torjunta-aineista jää jäämiä kasveihin, ja sitä kautta ne kulkeutuvat niin eläinten kuin ihmistenkin elimistöön. Osaksi siitä syystähän me kuorimme ja jynssäämme hedelmätkin (vaikka pelkkä pintakiilto ei yksinäänvalitettavasti autakaan). Torjunta-aineet voivat aiheuttaa mm. mutaatioita sikiöille, hedelmättömyyttä, syöpää ja hormonaalisia häiriöitä. Erityisen vahvasti ne vaikuttavat lapsiin. Kemiallisia torjunta-aineita käytetään maataloudessa toki nykyään hyvin yleisesti (Luomua lukuunottamatta), mutta gmo-lajikkeisiin ruiskutetaan niiden myrkynkestävyyden takia huomattavan paljon suurempia torjunta-ainemääriä, joten niihin jää myös huomattavasti suurempia jäämiä kyseisiä aineita. Tämä onkin pääsyy, miksi itse en halua syödä gmo-ruokaa. En halua altistaa itseäni tahallisesti turhaan karsinogeeneille tai hormoonihäiritsijöille, sillä ihmiset saavat niitä ilman gmo-ruokaakin jo varmasti ihan liikaa. Luonnollisesti torjunta-aineet ovat myös vakava ympäristöhaitta, ne kuormittavat vesistöjä, ja vaikuttavat sitä kautta myös kalakantoihin.

Se, että Suomessa yritetään tehdä lakimuutoksella mahdolliseksi gmo-viljely, on mielestäni hullua. Vaarana on, että uudet lajikkeet syrjäyttävät luonnolliset kasvikannat. Kaikenlisäksi ei ole olemassa gmo-lajikkeita, jotka olisi suunniteltu nimenomaan Suomalaisiin olosuhteisiin, joten pelkällä rikkaruohomyrkytyksen lisäämisen uhallako suomalainen esimerkiksi Etelä-Eurooppaan verrattuna suhteellisen puhdas ruokatuotanto ja kasvikanta pitäisi vaarantaa? Kuten YLE-Ykkösen radiohaastattelussakin syksymmällä kerrottiin, myös hyviin uriin päässyt Luomuviljely saattaisi hävitä kokonaan gmo-lajikkeiden levitessä pikkuhiljaa yhä laajemmalle maaperäämme.

Halusin nostaa aiheen taas esiin, luettuani ystäväni linkittämän Tiede-lehden artikkelin, joka osuu mielestäni naulan kantaan. Jos ja KUN siis haluatte lukea aiheesta hieman tieteellisemmältä ja kaiketi luotettavammalta taholta, voitte lukaista läpi kyseisen artikkelin Tiede-lehden blogista, ja sen jälkeen syventyä vajoamaan epätoivoon vaikka Monsanto-dokkarin avulla. Tieto on tuskaa. -__-

Kivaa viikonloppua, ja peskää ne tomaatit kunnolla! ;)