Olen asunut elämäni aikana neljässä asunnossa, joiden kunkin sisustukset ovat olleet tietyllä tapaa melko erilaiset. Lapsuudenkodissani valtakuntani seiniä vuorasivat julisteet, ikkunassa oli syvänpunaiset verhot ja vuodevaatteita peitti tummansininen päiväpeitto. Sängyn päällä oli punaisia, sydämenmuotoisia tyynyjä ja työpöytäni kannen olimme isäni kanssa maalanneet valkoisesta siniseksi. Tuolloin, vain vajaa 10 vuotta sitten en voinut käsittää, miksi vanhempani olivat valinneet omakotitaloomme tylsät, ei-minkään-väriset seinät. Haaveilin värikkäästä kodista, jonka muutamalla seinällä olisi näyttäviä seinämaalauksia. Olin tietenkin varma siitä, että olisin itse täysin kykeneväinen toteuttamaan jos jonkinmoiset freskot niin seinille kuin katoonkin.
Huoneeni seinä teininä vuonna 2003
Kun sitten lukion jälkeen muutin HOASin kaksioon silloisen poikaystäväni kanssa, vastassa olivat tietysti opiskelija-asunnon valkoiset seinät. Eihän niitä tietenkään saanut maalata – hyvä jos kipsilevyyn sai lyödä muutaman koukun tauluja varten. Poikaystävälläni ei ollut erityisen vahvoja sisustusmielipiteitä, joten asuntomme peittyi silloisiin suosikkiväreihini ruskeaan ja turkoosiin sohvakankaan, verhojen, huonekalujen ja sisustustavaroiden muodossa. Pyrin ostamaan kaikki tavarat sävy sävyyn, vain huomatakseni myöhemmin muutaman vuoden kuluttua, että vaikka turkoosi edelleenkin onkin lempivärini, välillä kaipaa muutosta. Kun kaikki tavarat lautasista ja juomalaseista mattoon ja pyykkikoriin on samaa sinisen sävyä, voi kokonaisuuteen olla vaikea tuoda mitään uutta väriä. Esimerkiksi jouluna olisi ollut ihanaa sisusta perinteisellä punaisella, mutta mitkään tontunpunaiset joulukoristeet eivät todellakaan istuneet huoneistoomme.
Pari vuotta sitten muutin vuodeksi Japaniin vaihto-opiskelujeni ohessa. Japanissa oloni aikana en ajatellutkaan, että alkaisin erityisesti sisustaa pikkuruista yksiötäni – olinhan kuitenkin palaamassa vuoden kuluttua takaisin Suomeen, ja silloin kaikki ostetut tavarat pitäisi joko hävittää, antaa eteenpäin tai toimittaa kalliiden rahtikulujen saattelemana Suomeen. Asuntoni oli siis sellainen, kuin millaisena sen vuokrasin. Ainoan hieman kotoisamman elementin toivat ystävieni lahjoittamat turkoosi-vihreät lakanat ja seinälle teippaamani valokuvat. Toisaalta viihdyin kyllä Tokion asunnossani, sillä huone oli siisti ja toimiva. Huomasin myös suureksi yllätykseseni pitäväni kovasti asuntoni valkoisista korkeakiiltoisista kalusteista, jotka näyttivät niin raikkailta tummaa lattiaa vasten. Aiemmin kaikki kalusteeni kun olivat olleet tummia.
Nykyinen Vantaan olohuoneeni on vähän tarpeettoman askeettinen.
Palattuani Japanista muutin jälleen HOASille Vantaalle. Olin maata vaihdettuani ihan sekaisin siitä, mitä tekisin tulevaisuudessa ja haaveissani elivät yhtä aikaa niin muutto takaisin Japaniin kuin opiskelujen jälkeinen työelämä Helsingissäkin. En tiennyt mitä tuleman pitää, ja pian asiat ihmissuhderintamallakin kokivat muutoksen. Tuntui jälleen turhalta panostaa sisustukseen tai kotiin, kun tuntui, että lähtisin nykyisestä asunnostani minä hetkenä hyvänsä, tai viimeistäänkin opiskelujeni loputtua. Nykyinen asuntoni onkin hieman Japanin asuntoni ja entisen HOAS-kämppäni tapaan kokoelma pakon sanelemia sisustusratkaisuja. Seassa on uusi sänky, pieni uusi matto ja päiväpeite, sekä pääasiassa vanhoja entisen poikaystäväni kanssa ostamiani huonekaluja, mattoja ja vanha verhokokelma. Olohuonettani en käytä lähes ollenkaan, sillä yksin asuessani teen lähes kaikki toimet makuuhuoneessa, josta löytyy myös työpisteeni. Syön, työskentelen ja vietän vapaa-aikani tietokoneeni edessä, joten olohuone on siksikin jäänyt hieman paitsioon – siellä ei ole edes sohvaa.
Eron myötä sänky peitteineen oli jäänyt toiselle osapuolelle, joten nykyiseen asuntooni sain hankkia uuden päiväpeitteen! Päätin, että nyt on aika luopua turkoosista, ja tilalle tuli ruskeaa, johon on helppo yhdistellä lähes mitä väriä tahansa.
Uusi elämä on kuitenkin edessä kesällä, enkä malttaisi odottaa hetkeä, jolloin muutan poikaystäväni Eeron kanssa ensimmäiseen yhteiseen kotiimme Helsinkiin. Taakse jäävät niin HOASin maalauskiellot kuin taloni pihapiirin karu spurguravintolakin! Tuleva kotimme on kauniissa vanhassa 1920-luvulla rakennetussa kerrostalossa ja saamme tahtoessamme maalata sen vaikka katosta lattiaan. ;) Asunto on erittäin sopivan kokoinen ja hyväkuntoinen, mutta olemme suunnittelemassa sinne pientä remonttia ennen muuttoa. Jännityksellä odotan, että saamme remontti- ja sisustussuunnitelmat kunnolla vauhtiin.
Vielä tyhjä olohuone odottaa sistustajiaan
Ihanaa, että pääset kohta sisustamaan uutta kotia! Meillä kohta samat puuhat edessä, ja idealeikekirja kasvaa kasvamistaan. Yritän muistaa hankkia mahdollisimman ajattomia perustavaroita ja lisätä väriä ja muuta eloa tekstiileillä ja muilla vaihdettavissa olevilla tavaroilla, ettei tarvitse parin vuoden välein olla uusimassa sisustusta…
Samat aatteet on ollut meillä: aika neutraalia ja ajatonta tulossa yleislinjaltaan, pieniä väripilkkuja siellä täällä sitten tekstiileillä, pienillä (ja edullisilla) sisustustavaroilla jne. Ajateltiin nyt alkuun panostaa suuri osa budjetista varmaankin pitkäikäiseen ja toimivaan sohvaan, nojatuoliin sekä sänkyyn. Muut kalusteet taitaakin sitten joutua hakemaan Ikeasta tai vastaavasta vähän edullisemmasta paikasta. ;)
I-H-A-N-A lattia teidän uudessa kodissa! <3 Onnea uuteen kotiin!!
Kiitos! ^___^ Itekki oon näiden kaikkien muovimattojen jälkeen aivan fiiliksissä parketista.
Whoa. On kyllä kiva lattia!
Munkin Lintuvaaran ghettoon muutto peruuntui kun olin vaan liian tykästynyt tähän parkettiin… x)
Kai sitten tulee tuparikutsu jossain vaiheessa? :D Kiinnostaa kovasti minkälaisen kämpän saatte aikaiseksi.