En innostu ihan helposti korttipeleistä. Olen enemmän lauta-, tietokone- tai konsolipelinaisia. Monet erityisesti roolipelityyppiset korttipelit saavat minut yleensä vain kyllästyneeksi, sillä esimerkiksi vaikkapa Munchkin- tai Chez Geek -sarjan pelit tuntuvat usein vain toistavan itseään. Niinpä olinkin vähän ennakkoluuloinen, kun kaverini uuden ”lautapelilaatikon” sisältä paljastuikin hirvittävä lajitelma pelikortteja.
Useita palkintoja ja tunnustuksia kerännyt Dominion oli kuitenkin niin positiivinen yllätys korttipelirintamalla, että aikomuksissa on hankkia se piakkoin myös itselle. Peli on helppo ja nopea oppia ja opettaa muille. Siksipä se onkin oiva illanistujaispeli. Jo ensimmäisen pelin aikana pääsee jo hyvin sisälle siihen, miten peli toimii. Yksi peli ei myöskään kestä erityisen kauaa, joten siinäkin mielessä se on sopivaa viihdykettä. Kokemusta kun on nimittäin myös mielenkiintoisista, mutta tuntien ohjekirjan lukemista vaativista peleistäkin..
Dominionin idea on omaperäinen. Kullakin pelaajalla on oma korttipakka, johon ostetaan pelin kuluessa rahakorteilla erilaisia toimintakortteja, rahakortteja tai pistekortteja. Omaa pakkaa kierrätetään kaiken aikaa, joten käytännössä aina tietää, mitä suurin piirtein tulevaan käteen vuorollaan nostaa. Tavoitteena on kerätä mahdollisimman paljon pistekortteja, mutta koska pistekortit lasketaan vasta aivan pelin lopussa, ne käytännössä häiritsevät pakan muiden, pelin aikana oleellisten korttien eli toiminta- ja rahakorttien kiertoa. Niinpä pelaajan on mietittävä tarkkaan, millaisella taktiikalla aikoo pisteitään kasvattaa. Mikään nero ei peliä pelatakseen kuitenkaan tarvitse olla, sillä taktiikka muotoutuu kyllä pelatessa vähän väkisin kuin itsestäänkin. Pelin edetessä huomaa suunnittelevansa koko ajan seuraavia toimiaan ja odottavansa innolla, että olisi jo oma vuoro. Ehkä pelin heikoin kohta onkin se, että jos sattuu olemaan hieman hitaampi mietiskelijä (kuten minä aina välillä), pelikaverit ovat koko ajan huohottamassa niskaan ja yrittämässä vauhdittaa muiden vuoroja, jotta pääsisivät jo itse taas innoissaan pelaamaan.
Taktiikkaa ja tuuria juuri optimaalisessa suhteessa sekoitteleva peli sopii erinomaisesti aikuisille, mutta myös hieman vanhemmille lapsille (ikäsuositus 8+). Koska kuhunkin peliin valitaan kaikista Dominionin peruspaketin 25 toimintapelikorttivaihtoehdoista vain kymmenen, on pelistä mahdollisuus tehdä aivan erilainen kerta toisensa jälkeen valitsemalla aina erilainen korttikombinaatio. Lisäosat tuovat peliin yhtä enemmän valinnanvaraa ja muuntelumahdollisuuksia, sekä mahdollisuuden myös suurempaan pelaajamäärään.
Kaikenkaikkiaan suosittelen peliä lämpimästi, mutta varoitan samaan hengenvetoon, että tähän jää koukkuun. Onneksi sitä voi pelata myös netissä. ;)
dominion on tosi hyvä!!
vaikka ite kyllä tykkään myös munchkinista. johtuu ehkä siitä et oon pelannu myös d&d:tä aikoinaan…
cowboy-tyyppinen korttiroolipeli ois myös Bang, mut mun strategiataidot ei riitä siihen…
Mä tykkäisin kunnon roolipeleistä, mutta mun mielestä Munchkinissa ei ikinä pääse oikein mihinkään.. Kerätään vaan jotain ihme krääsää. Siinä tökkii se, että se ei oikein kehity siinä itse pelin aikana, vaan kestää vaikka kuinka kauan ihan samanlaisena. Mutta Bang! Siinä onkin toinen korttipeli, jota voin suositella. Ei liikaa krumeluureja ja mukavasti juonittelua. >:)