Tästä päivästä kertoo paljon se, että lähdin epähuomiossa tuntia liian aikaisin liikenteeseen. Tarkoituksenani oli napata kahdeltatoista lähteävä juna, mutta seisoinkin laiturilla jo yhdeltätoista. Myöhemmin iltapäivästä menojeni päätyttyä Espoossa soitin ystävälleni varmistaakseni, että tanssituntimme alkamisajankohta oli kello viisi. Ei, se alkaa kuudelta, kaverini julisti puhelimessa.
Sain tänään siis käyttööni kummalliset kaksi ylimääräistä tuntia, jotka olisin kenties voinut käyttää järkevästi, jos en olisi unohtanut aamun tuoksinnassa aivojeni lisäksi myös läppäriäni kotiin. Niinpä tein, mitä sillä hetkellä oli tehtävissä, ja kaivoin kevätauringon innoittamana kamerani esiin.
Rautatientorilla myytiin jo mansikoita, mustikoita ja herneitä. Kauppakin kävi aamupäivästä yllättävän kuumana, sillä vain hetken kestäneen valokuvaussessioni aikana torimyyjää ehti hätyytellä kolme asiakasta.
Helsingin keskustassa kuvailin kukkakaupan edustaa, joka oli hyisen ilman keskellä kuin kesää huokuva kangastus. Kauniit ja hyvinvoivat pelargoniat olisivat lähteneet Lasipalatsin juurelta 4,90 euron hintaan. Jokaisen kukkakaupan kohdalla harmittelin aina ihan hiukkasen, ettei minulla ole parveketta sen kummemmin nykyisessä kuin tulevassakaan asunnossa.
Espoon päässä lorvailin valkovuokkomeren keskellä. Espoo tuntui olevan keväässä jo paljon pidemmällä kuin Vantaa. Tai kenties hiukkasen isommat puiden lehdet ja huimina mättäinä kasvaneet vuokkojen lehdet saivat aikaan illuusion vehreämmästä ja lämpimämmästä kelistä. Kykkiessäni kamera kourassa tienposkssa, en tietenkään huomannut ajoissa, että bussini lähestyi jo pysäkkiä. Niinpä linja-auto ajoi iloisesti ohi pysäkistäni. Hymähdin hitaille reflekseilleni ja käännyin takaisin kukkien ja pensaikossa hyppivien rastaiden puoleen. Onneksi ei ollut kiire, aurinko paistoi ja busseja nyt aina tulee seuraaviakin. Jatkoin rauhassa kyyristelyä kukkameren keskellä pikkukenkineni ja hameineni, ja annoin ohi kiitävien pyöräilijöiden naureskella.
Kevät!! <3
