Scandinavian Music Group julkaisi huhtikuun lopussa uuden levynsä nimellä Manner. SMG on yksi suurista suosikeistani suomalaisen musiikin kentällä, mutta on sanottava, että yhtyeen musiikki on ollut minulle jokaisen levyn kohdalla aina alkuun hieman haasteellista. Joka levyllä on pari biisiä, joiden fiilikseen, sanoihin ja melodioihin voisin uppoutua tuntikausiksi, mutta yhtä lailla joukossa on joka levyn kohdalla ollut muutamia sellainen kappale, joihin en pääse yhtä hyvin sisälle kuin toisiin, ja jotka vaativat sulattelemista. Mutta kuin ihmeen kautta, nekin jotka aluksi ärsyttävät, alkavat ajan kanssa kummasti puhutella.
Mannertakin kuunnellessani pari kappaletta iskee tajuntaani heti kertalaakista. ’Hautojen yli’ upposi minulle jo viime joulun alla esitetyllä keikalla Tavastialla, josta näpsin myös artikkelin alussa olevan keikkakuvan. Huojuin silloin mukana, kuin olisi kuullut biisin aiemminkin. Se oli heti jollain tavalla tuttu ja miellyttävä. Kitarat, melodia ja kappaleen vähitellen innostuva tempo viehättää. Toinen uneliaan kaunis kappale on ’Mustarastas lauloi Ooh la laa’. Otin sen omakseni hetkessä, suljin silmät ja huomaan sormieni rummuttavan kertosäkeen kohdalla pöydän reunaa jo ensimmäisillä kuunteluilla.
’Ruotsiin ja takaisin’, ’Montreal’ ja ’Liikaset’ ovat peruskaunista Scandinavian Music Groupia. Rauhallisia, hienoja sanoituksia, tunnelmallista kitaran sointia ja maltilla banjoa. ;)
Manner-levyllä on kuitenkin jopa kolme sellaista kappaletta, joista minun on hieman vaikea innostua heti. ’Liian laiha rakkaani’ on sen tyyppisiä SMG:n biisejä, joita kuunnellessa hämmennyt. Ei, ei tämä ole minun musiikkiani, huomaan miettiväni. Kummallinen western-tyyppinen biisi, joka saa mieleeni vain Davy Crocketin. ’Joet, korvet, niemet’- kappaleen alun banjoineen ja vengutteluineen saa minut varuilleni, mutta biisin alettua kunnolla se osoittautuu hieman helpommaksi tapaukseksi. ’Omenankukan terälehtiä’ kuuluu samaan ”epäilyttävään” country-henkiseen kategoriaan. Siinä on menoa ja meininkiä, mutta minulla on selvästi jokin ongelma näitä SMG:n biiseissä esiintyviä country-soundeja tai joitakin iskelmällisiä elementtejä kohtaan. Yleensä biisit kyllä menettelevät soittolistalla myöhemmin, mutta harvoin haluan kuunnella erityisesti juuri näitä SMG:n raitoja.
’Kaunis Marjaana’ -kappale on siitä hassu, että jollain tasolla en aluksi innstunut senkään country-vivahteista, mutta toisaalta se soi päässäni kaiken aikaa ja vähitellen huomaan klikkaavani sen tietokoneella kuunneltavaksi kerta toisensa jälkeen. Erityisesti ’Kauniin Marjanan’ sanat ovat hauskat ja puhuttelevat, ja kappale kokonaisuutena viihdyttävä. Suosittelen myös tsekkaamaan mainion osittain animoidun musiikkivideon, joka sopii biisiin erinomaisesti.
Levyn päättää suloisen raukea ’Melkein kuin uusi’, joka assosioituu mielessäni heti ensimmäisillä soitoilla hyvin voimakkaasti uneliaisiin, lämpimiin kesäpäiviin. Sellaisiin, joina tulee lempeästi, aurinko lämmittää suljettuja silmäluomia puun lehvästön takaa ja meri tuoksuu vienosti tukassa. Niitä päiviä odotellessa nautin Manner-levyn parhaasta annista ja sulattelen country-meininkiä.
Scandinavian Music Groupin Manner-levy on myytävänä mm. iTunesissa.
