Remontin huumaa

Kuten hiljaiselosta kenties on käynyt ilmi, olemme vihdoin päässeet tositoimiin. Remppa alkoi kämpässä heti heinäkuun alussa. Ensimmäisenä päivänä huoneistosta kaadettiin keittiön ja olohuoneen välinen seinä, joka teki molemmista huoneista aivan turhan kapeat. Remonttimiehet olivat tavatessamme myös positiivisia siitä, että makuuhuoneen seinäsyvennyksestä saa muutaman sentin leveämmän siistimällä vanhat rappaukset sivuseinistä. Eero oli tietenkin ihan innoissaan, sillä tämä tarkoitti, että voisimme hankkia leveäreunaisen sängyn joustinsängyn sijaan. Itse pelkäsin, että makuuhuoneeseen kajoaminen ei olisi viisasta, sillä ajattelin sen myötä makuuhuoneenkin peittyvän remppapölyyn.

Kun samaisena ensimmäisen remonttipäivän iltana kävimme katsomassa miten ”työmaalla” oli edistytty, vastassa oli sekä ilon että järkytyksen tunteita. Seinä oli poissa, mutta kämppä oli täynnä epämääräisestä katon ja seinien välillä risteileviä pelottavan näköisiä sähköjohtoja ja ennen siisti ja kaunis asunto oli kauttaaltaan pölyn, kivimurskan ja muun kaman peitossa. Olin tosin kyllä huolehtinut sinänsä turhaan makuuhuoneen pölyyntymisestä – huone kun olisi ollut pölyn peitossa siitäkin huolimatta, että kyseisen huoneen seinästä ei olisi irrotettu palaakaan. Koko asunto oli kauttaaltaan valkoisen pölyn peitossa, jota makuuhuoneessa väritti vanhasta tiiliseinästä murentunut vaaleanpunainen pölykerros. Aloin suunnitella jo tuskissani siivousurakkaa, mutta tiesin ettei sitä olisi järkevää toteuttaa ennen kuin remontti olisi pidemmällä. Ei auttanut kuin odottaa.

Seinä on hävinnyt ja tiilenpäät pilkottavat pikkuisen. Makuuhuoneessa vanhan tiilitalon olemuksen taas aistii koko huoneesa: se on peittynyt vaaleanpunaiseen hienon hienoon tiilipölyyn seinien rappauksen hionnan myötä.

Seuraavina parina päivänä tosin melkein mikään ei tuntunut muuttuneen. Sähkömies oli saanut koteloitua keittiön kattoon sähköt ja jälki oli hyvää, mutta lattiassa ammotti edelleen betoni ja seinät olivat kuin hävityksen jäljiltä – mitä ne olivatkin. ;) Viikko eteni kohti alunperin suunnittelemaamme muuttopäivää, mutta remontti ei tuntunut etenevän seinän kaadon jälkeen oikein mihinkään. Kostea ilma aiheutti ilmeisesti sen, että betoni ei ottanut kuivuakseen toiveajoissa, eikä työtä voinut edisstää ennen kuin pinta oli valmis.

Vasemmalla makuuhuoneen syvennys on saatu jo pakkeloitua. Vain pesu ja maali uupuu. Oikealla keittiöön on kasattu jo penkki työtason jatkeeksi, mutta betoni seinässä sen kun odottaa kuivumistaan.

Lopulta sitten alkoi taas tapahtua. Kun betoni oli kuiva, seuraavana päivänä remppamiehet olivatkin rapanneet harmaan betonin piiloon valkoisen rappauksen alle tasoittaneet makuuhuoneen syvennyksen seinäpinnat . Olimme sopineet, että maalaamme itse seinät ja katon kaatuneen seinän kohdalta, mikä olikin näin jälkeen päin ajatellen hyvä ajatus. Siinä säästyi aika monta työtuntia ja pääsimme muuttamaankin varmasti nopeammin, kuin mitä olisimme päässeet jos remppamiehet olisivat käyneet vielä pari maalauskertaa kämpässämme. Niinpä aloimme jo hieman siivota kaappeja ja komeroita, joihin lattialla vielä makaava pölykerros ei enää ulottuisi.

Keittiön penkki on saanut jo laatikot, seinä tasoitteen ja lattialta on poistettu suojapahvit. Sitten vain siivoamaan ja maalaamaan. Ja odottelemaan sähkömiestä asentamaan pistorasioita seinistä ja katosta työntyvien johtojen jatkeiksi.

Seuraavana päivänä kuulimme, että remppamiehet olivatkin vielä siloitelleet keittiön seinän nurkkaa ja kattoa puretun seinän kohdalta hiomalla niitä ja arvatkaapa oliko kämpässä taas muutama pölyhiukkanen enemmän. Onneksi hiomisesta ilmoille tuprahdellut pöly ei ollut tunkeutunut keittiön kaappeihin, jotka juuri edellisenä iltana olimme ehtineet siskoni ja hänen miehensä avustuksella pyyhkiä. Kun tiesimme, että edessä ei ollut enää varsinaisia remonttitöitä, vain maalaamista ja sähkötöitä, aloimme siivota. Se oli niin hirveä urakka, että ei tee kyllä yhtään mieli remontoida tai edes porata yhtään reikää seinään pölyn pelossa.

Remppafirma jäi sopivasti lomalle juuri viimeisenä varsinaisena remonttipäivänä, joten tietyllä tavalla kiire oli aistittavissa. Pääsimme itse maalaamaan vasta sinä päivänä, kun meidän oli oikeasti tarkoitus jo muuttaa. Sähkötyötkin olivat vielä kesken ja sähkömies tulossa kuulemma sitten kun kiireiltään ehtisi, eli kenties seuraavalla viikolla…

Eihän siinä sitten auttanut kun varata remonttiauto vasta maanantaiksi ja laittaa hihat heilumaan viikonloppuna. Siivoilua, pakkailua ja seinän maalaamista riitti vielä varsinaisen rempan loputtuakin. Teippaukset ja seinien suojaukset olivat vielä paikoillaan kun muuttokamat viimein sitten maanantaina kannettiin sisään.

Nyt pari viikkoa myöhemmin viimeiset muuttolaatikot alkavat vihdoin olla tyhjiä ja kohta pääsen ehkä viimein tekemään loppusiivouksen, kun lattialla ei ole enää laatikon laatikkoa. Kyllä siinä kesti, mutta vaiva oli sen arvoista: sitten maalaamaan ja ennen kaikkea sisustamaan!