Tunnelmointi saa alkaa

Kun tulin tuossa taannoin kotiin kantaen järkyttävän kokoista lyhtyä, Eeron ilme ei ollut ehkä erityisen innostunut. Taas lisää tavaraa. Mutta onneksi lyhdyn hankinnasta oli puhuttu, joten aivan hirveää riskiä en Sokoksen tarjoukseen tarttuessani ottanut. Ja onhan se nähty ennenkin niin omalla kuin muidenkin kohdalla – silmä tottuu ja uusista aluksi vieraista jutuista voi oppia jopa pitämään ihan todella. Pentikin lyhdyn kauniin metallisen kehikon läpi kynttilän liekki nimittäin valaisee jotenkin niin maagisen komeasti, että ei kai siitä tunnelmasta voi olla nauttimatta?

Paikkaansa lyhty sai etsiä tovin verran, sillä vaikka olinkin kaavaillut sitä olohuoneeseen, se oli esimerkiksi ikkunalaudalla suuren kokonsa vuoksi aivan pöhkön näköinen. Siihen sen sijaan saivat päätyä lukuisat pienet kynttilän aluset ja tuikkukupit. Loppujen lopuksi aivan ensimmäinen ajatukseni lattialle sijoitettavasti suuresta lyhdystä pääsikin sitten täytäntöön, sillä vaikka vielä kaupassa kuvittelin lyhdyn sopivan ehkäpä pöydälle, oli se kotona isompi kuin olin ajatellut. Minun tekisi mieli ostaa lyhdylle Pentikiltä vielä samanlainen pienempi lyhty kaveriksi, mutta saa nyt nähdä. Tähän mennessä olen tyytynyt hakemaan pimeisiin iltoihin tunnelmaa kynttilärykelmillä, joita olen sijoitellut mukavasti ympäri olkkaria, mikä on toiminut rentoutuselementtinä varsin onnistuneesti. Heti kun kynttilöiden tuoksu valtaa kodin, stressi hälvenee.

Leikkokukat ovat ihania lahjoja, vaikka kestävätkin vain rajallisen ajan. Sain ystäviltäni kirjani julkaisun kunniaksi upean liljan (?) oksan, joka kukki pitkään ja hartaasti. Pentikin pyöreä metallilyhty luo parkettiin ja seinille jännittäviä valon ja varjon kuvioita.

Kohta on edessä joulukoristelujen suunnittelu. En malta odottaa, että saan ensimmäiset valoköynnökset aseteltua paikoilleen. Vaan mihin ne mahtavat päätyä, siinäpä taas kysymys!

Tunnelmallista viikonloppua!

P.S. Blogailutahtini parantunee jälleen, kun sain tällä viikolla vihdoin opinnäytetyöni kunnialla pois to do -listalta. No, pitäisihän se vielä tänä viikonloppuna viilailla printtikuntoon, mutta se on enää pieni urakka. Kohta alkaa koulun loppu ihan toden teolla häämöttää, ja sekös tuntuu parhaalta ikinä!

3 Comments

  1. Paija

    Kyllä kynttilöillä saa ihanaa tunnelmaa aikaan. Mä olen poltellut niitä jo pidemmän aikaa ja on aivan ihanaa kun saa alkaa jouluvaloja kyhäämään. Onnittelut vaan sun lopputyön johdosta. Odotan innolla että milloin kirja saapuu meille päin. Oikein ihanaa joulunodotusta teille molemmille!

  2. Suski, heh, okei. :D Jotenkin sen varsi oli niin epäorkideamainen, että ajattelin sen olevan ennemmin jokin muu.. mut ehkä se on vaan sit ollu jostain todella jättimäisestä orkideasta…? :)

    Paija, juu, täälläkin on pikkuhiljaa jouluvaloja suunnitellut, ja kynttilät palaa harva se ilta. Ajateltiin ottaa tänä vuonna kuusikin, kun kerrankin omaan kotiin semmonen mahtuis. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *