Astiakaappini tuleva perintökalleus?

Himoitsin sitä pitkään. Kiertelin liikkeissä ja katselin katalogien kuvia – aina sama kannu kiinnitti katseeni. Ajattelin, että Marimekon Oiva-kannu sopisi astiakaappiimme, tai mieluummin ruokapöytää koristamaan kuin se olisi keittiötäni varten tehty. Suolainen hinta kuitenkin piti sormet aisoissa, ja lompakko sai jäädä laukun pohjalle. Ehkäpä toivoisin sitä valmistujaislahjaksi?

Vaan kuinkas kävikään. Yhtenä päivänä töissä huomasin painotuoreen lehtemme sivuilla mahtavan ”mainoksen”. En ollut uskoa silmiäni: jos tilaisin lehden jollekulle lahjaksi, saisin itse tilaajalahjana minkäpä muunkaan kuin haaveideni teekannun ja vieläpä kaksi isoa teemukia ihanan Räsymatto-sarjan kuosilla! Harva taitaa tilata lehteä pelkän lahjan vuoksi, mutta tässä tapauksessa olisin melkein voinut tehdä niin. Onneksi minun ei kuitenkaan tarvinnut, sillä lehden tilaus äidilleni oli nimittäin ollut lahjalistallani jo hyvän aikaa.

Äitini on sitä tyyppiä, että tuntuu haluavan säilyttää lähes kaiken tekemäni. Entisen huoneeni seinällä on vieläkin kauheita yläasteen ja lukion aikaisia piirroksiani. Samaisen lapsuuden kodin komerossa on laatikollinen piirroksia, vanhoja kouluvihkoja, syntymäpäiväkortteja ja kaikenlaista muuta enemmän tai vähemmän tärkeää hyvässä säilössä. Kun olin graafikkona Ellessä, äiti ajeli naapurikaupunkiin, kun pikkukylän marketista ei kuulemma muotilehteä aina löytynyt. Olen aika varma, ettei äiti lehteä varsinaisesti lukenut, mutta kun minä satuin olemaan siellä töissä, niin pitihän se nyt ostaa ainakin selailtavaksi! ;) Jossain vaiheessa äiti taisi ostaa jopa japanilaisesta populaarikulttuurista kiinnostuneille nuorille suunnatun Anime-lehden, kun tein sinne ensimmäistä kertaa juttuja Japanista. Sama meininki jatkuu edelleen, ja välillä minä olen kantanut lehtiä äidille, välillä Hyvä terveys on tarttunut mukaan kaupan hyllyltä, ja joskus ja olin kevään kulmilla miettinyt, että pitäisi varmaan tilata äidille Hyvä terveys äitienpäivälahjaksi. Niinpä lahjatilaus Oiva-kannuineen tuli varsin oivaan saumaan.

Kannu on ihana vanerikahvoineen ja pilkkukuoseineen! Sen erillisessä, keraamisessa sihdissä on tilaa mukavasti teelehdille, kahva on tukeva ja puhdistaminenkin suhteellisen helppoa, vaikka kannua ei voikaan laittaa asitanpesukoneeseen. Yhdellä kerralla saa valmistettua noin neljä kupillista teetä, eli mukavasti vaikkapa vieraille kahvipöytään tai teen suurkuluttaja -miehelleni ja itselleni aamupalalle. Kannun muotoilu on paitsi toimiva, myös klassisen kaunis – ehkäpä tässä on tuleva ”perintökalleus”, vähän niinkuin mummolta saamani vanha, Arabian auringonkeltainen tee-kannu.

Koska olen lehtitalossa töissä, tämä saattaa vastoin tarkoitusta kuulostaa joltain ”ostakaa tekin nyt xxx-lehti”, mutta en voi vain olla ihmettelemättä, miten hyviä tarjouksia joidenkin lehtien lahjatilauksissa on! Jos lehden tilaa itselleen, kylkiäiset tuntuvat olevan jotain tusina-käsilaukkupussukoita tai muuten tylsiä tavaroita, joita jokaisella on kaapissa jo ihan liikaa. Lahjatilaukset taas näyttävät olevan ihan eri juttu: niistä saa itse valita, mitä ottaa, ja diilit ovat itse asiassa välillä vähän käsittämättömänkin hyviä. Vai mitä sanotte, kun 90 euron lahjalehtitilauksella (joka toki on ihan kivanmoinen summa maksella, eipä sillä) saa reippaasti yli 150 euron arvoisen Block-designvalaisimen??  Siinähän tuntuisi tilaaja jäävän plussan puolelle, ainakin jos tilaus jää vain yhteen vuosikertaan. Vähän menee yli hilseen moiset tarjoukset, mutta eipä sillä minulle ole väliä, sillä huomisen lauantain voin aloittaa taas hörppimällä aamuteeni söpöstä Räsymatto-mukistani, Oiva-kannusta kaadetuna. Että kiitos vaan Sanomat, ja tietenkin, kiitos äiti, kun sinulle saa tilata lehtiä! ;)

P.S. Jos jotakuta jäi nyt kiinnostamaan, niin täältä niitä lahjavaihtoehtoja ja lehtikylkiäisiä siis löytyy. Kannattaa huomata, että eri lehdillä on vähän erilaisia lahjavaihtoehtoja. Oiva-kannua näkyisi saavan aika monen lahjalehden kylkiäisinä, kuten myös Block-lamppua. Muita kiinnostavia vaihtoehtoja ovat ainkain Finnlaysonin ihanat muumi-pussilakanasetit, kylpylälomat tai vaikkapa Hackmannin padat, erikoiskahvinkeittimet ja Suunnon sykemittarit.

6 Comments

  1. Jari

    Nain arvostelun, jossa kannun kahvaa moitittiin siita, etta se kastuu joka kerta kun teeta kaataa (koska kahva on kaatonokan paalla) ja siita vahingoittuu/halkeilee ajan myota. Onko totta?

    • Hei Jari! Meillä kannu on kestänyt ihan hyvin nämä vuodet. Kahvan lakkapinta on himmentynyt/vaalentunut, mutta ei ole halkeillut tai kokenut mitään vastaavaa varsinaista rikkoutumista. Kahva kastuu lähinnä kun kannun pesee, mutta jos sitä kohtelee samoin kuin vaikka puisia paistinlastoja, eli ei jätä vettymään ja kuivaa heti, niin kyllä se näyttää useamman vuoden kestävän. Tietääkseni kahvan voi myös uusia, koska siinä on simppeli ruuvikiinnitys.

Vastaa käyttäjälle Riisa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *