Syksy saapuu ja olen ihan valmis!

Kesän loppumisessa on aina hirveää haikeutta. Auringosta ei ole täällä Pohjolassa päässyt varmaan ikinä nauttimaan niin paljon, että olisi elokuussa valmis luopumaan lämpimpistä säistä ja hellehatuista. Näin elokuun lopussa huomasin, että kesä meni vielä tavallistakin nopeampaa ohi – töissä riitti tekemistä ja kaikenlaiset asiat pitivät minut kiireisenä. Niin kiireisenä, että en enää oikein edes muista, mitä oikeastaan tein. Sen tiedän, että naapuriin Hietsuun ehdin uimaan vain YHDEN ainoan kerran, ja senkin tein puolilta öin juoksulenkin päätteeksi. Puistossa ehdin istua myös ehkä sen pari kertaa ja aurinkorasvaakin piti laittaa oikeastaan vain yhdellä pyöräretkellä lyhyen viikonlopun ulkomaanmatkan lisäksi. En tiedä mihin aika katosi, mutta tässä sitä nyt kutienkin ollaan. Syksy.

Ja yhtäkkiä olenkin ihan valmis alkavaan vuodenaikaan. Tässä syksyssä on paljon uuden aloittamisen tuntua, välillä tuntuu ihan kuin ekaluokkalaisesta. Työkuviot muuttuvat viime vuotisesta ja arjestani vapautuu hieman tavallista enemmän aikaa uusille projekteille ja pitkään velloneille suunnitelmille – jännää joskaan ei välttämättä erityisen tasaista tai taloudellisesti taattua! Kenties vihdoinkin saan lastenkirjaprojektini ihan kunnolla käyntiin, kunnostettavan tuolin maalattua ja sisustushommat loppusuoralle. Kesän pellossa elämisen jälkeen myös kaikki harrastukset ja uudet rutiinit ja aikataulut tuntuvat ihanilta: maanantaina ja tiistaina joogaa, torstaina japanin opiskelua ja perjantaina siivouspäivä. Stressaavalle luonteelle arjen rytmi luo raamit, joissa on helpompi hengittää ja nauttia myös siitä keskiviikosta, jonka olen varannut kaikelle sellaiselle, mitä ikinä huvittaakaan tehdä. Jollekin liialliset aikataulut olisivat ahdistavia, mutta minulle ne tuovat enemmän vapautta nauttia niistä hetkistä, jotka olen varannut rentoutumiseen tai hauskanpitoon.

Syksyn hämäryydessä ja sateisissa illoissa on myös armollinen puoli. Niin masentava kuin harmaa taivas tavallaan onkin, sateen ropistessa ikkunalautaan minusta ei koskaan tunnu siltä, että minun pitäisi lähteä ulkoilemaan tai ylipäätään tehdä jotain muuta kuin nysvätä sisällä, ellen välttämättä halua – sillä jos ihan rehellisiä ollaan, minä rakastan sisällä puuhailua! Pinterest-galleriani täyttyvät askartelu-ideoista, kynttilät kaivetaan kaapista ja kavereiden kanssa pelaillaan lautapelejä. Sormet syyhyävät villalankojen, puikkojen, matonkuteiden ja virkkuukoukkujen perään..

Ulkona tuulee ja sade osuu välillä kovaa ryöpsähdellen ikkunaan. Vitsi, se on täällä jo, se syksy! Taidan lähteä vilttiostoksille heti huomenna…

2 Comments

  1. Paija

    Minäkin nautin syksystä vaikka olisi tuulista ja sataisi. Mikä onkaan ihanampaa kuin sytyttää kynttilöitä, laittaa takkaan tuli ja kääriytyä vilttiin. Olen poltellut kynttilöitä jo kolmisen viikkoa ja talven mittaan tuikkuja kuluu huomattava määrä. Mutta se on halpaa hupia moneen muuhun verrattuna. Oikein ihanaa syksyä sulle ja Eerolle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *