Habitare-messut järjestetään taas parin viikon päästä, joten onkin hauskaa, että voin kertoa teille viimevuoden messujen löydöstäni, joka vihdoin tänään saapui meille Norjasta! Vuoden 2011 Habitare-messuilla minulla oli yksi erityinen päämäärä – ennen kaikkea olin etsimässä mielenkiintoisia tuolikandidaatteja olohuoneeseemme.
Nojatuolin olimme alusta saakka ajatelleet yhdeksi asuntomme tärkeimmistä huonekaluista sängyn ja sohvan ohella, joten siihen oli kyllä aikomus panostaa. Messuilta löytyikin monia kaunokaisia ja kenties tulevia unelmakumppaneita, mutta tietenkin jossain tulevat budjetin rajat vastaan. Niinpä kolmannen tonnin puolelle kipuava kaunismuotoinen Swan-tuoli (kuvassa vasemmalla ylhäällä) tai tavattoman mukava K-tuoli (kuvassa alhaalla vasemmalla) jäivät tällä erää suosiolla laskuista.
Vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas: Arne Jacobsenin Swan, Adean Lin-tuoli, Harri Koskisen K-tuoli, Innovationin Split back -nojatuoli ja Variérin Peel Club. Mikä erottuu joukosta?
Variérin Peel Club -tuolin huomasin näyttelyssä oikeastaan sen villin värin vuoksi. Oranssi tuoli oli seinän vierustalla kuin huutomerkki. En minä jokaisessa tuolissa Habitaressa tietenkään jaksanut käydä istumassa, mutta jostain syystä Peel Club oli niin erityisen näköinen kurvikkaine muotoineen, että ajattelin, että tuo nyt on pakko testata – eihän se voi olla mukava. Ja kun sitten takamukseni siihen laskin, sainkin syödä sanani. Tässähän voisi istuskella pidempäänkin.
Ajatukset muhivat mielessäni ja arvasin, että tästä tuolista Eerokin saattaisi pitää. En ollut koskaan aiemmin törmännyt koko Peel Clubia missään, mutta valmistaja oli tuttu norjalaisista ergonimisista toimistotuotteistaan. Esiteltyäni löytöäni valmistajan nettisivujen kuvien avulla Eero innostuikin tuolista. Se näytti meidän makuumme persoonallisen modernilta, mutta kuitenkin samalla aikaa hillityltä, ja toisi hauskaa muotoa muuten kulmikkaiden huonekalujen olkkariimme.
Tuolloin meillä oli kuitenkin vielä muutama muu, huomattavasti huokeampikin ehdokas listalla, ja syksy ja talvi oli yhtä arpomista. Oli hassua huomata, miten löydettyään jonkun aika kivan huonekalun siihen ihastuu niin, että haluaisi sivuuttaa niiden ilmiselvätkin huonot puolet. Kävimme testaamassa samoja tuoleja talven mittaan moneen kertaan, mutta mikään ei oikein kolahtanut. Suosikkikandidaattiamme, BoConceptin Schellyn koeistuimme useaan otteeseen testaillen eri kangasvaihtoehtojakin luonnonvalossa ja lamppujen loisteessa, mutta jouduimme toteamaan, että kaunis ulkokuori ei nyt tässä tapauksessa riittänyt. Tuoli kun ei oikein sopinut minun mittoihini: istuma-asento jäi vajaaksi, sillä syvän tuolin istuinosa oli minulle turhan pitkä ja polvet osuivat ikävästi tuolin reunaan. Ei huvittanut maksaa suurta summaa tuolista, joka ei täyttäisi tärkeintä tehtäväänsä. Silloin harmitti, mutta eiköhän joku pidempi gasellijalka saa Schellystä varmasti vielä oivan kumppanin. :D
BoConceptin Schelly oli pitkään suosikkimme, mutta ei valitettavasti sopinut lyhyille kintuilleni. Kuva BoConcept.
Keväällä ei tuntunut löytyvän mitään uusia vaihtoehtoja. Sitten jossain vaiheessa ottaessamme tuoliasian jälleen tarkemman syynin alle muistimme Peel Clubin, joka hintansa vuoksi oli jossain vaiheessa jäänyt taka-alalle harkintaprosessissa. Eero kävi testaamassa tuolin yhtenä iltapäivänä ja oli kotiin tullessani niin vakuuttunut ”perstuntumasta”, että patisti minutkin käymään melkein naapurissamme sijaitsevassa Ergo Forumin -liikkeessä muistelemassa, miltäs se tuoli viime syksynä olikaan tuntunut. Ja niinhän siinä kävi, että vuosien pähkäily lopulta päättyi siihen Habitare-messuilta sattumalta löytyneeseen helmeen.
Kangasvalinta oli vaikea, mutta onneksi saimme liikkeestä suosikkikankaidemme mallikartan mukaan, jotta saatoimme testata vaihtoehtoja muihin huoneen elementteihin. Löysimmekin mielestämme maton kanssa täydellisesti matchaavan mukavan eloisan ja pehmoisen kankaan, ja kun tuoli tänään tuotiin olkkariimme, saatoimme huokaista helpotuksesta. Kangas osui ihan nappiin. Se on mukavan pehmeää ja lämpöisen tuntuista, hieman huopamaista tekstiiliä. Kiva tekstuuri näkyy ja tuo vähän elävyyttä tuolin pintaan.
Upouusi olkkarin sulostuttajamme kera viimeaikaisen villitykseni, lankakerien ja puikkojen. Pallorahi löytyi keväällä Etolasta ja on korkeudeltaan ja muodoltaan mainio kumppani nojatuolille.
Nyt tuoli on sitten majesteetillisesti yksin nurkassaan ja odottaa alleen mattoa ja seurakseen valokuvakehyksiä kuvineen seinälle. Joku pieni tikashylly tai pieni ja siro pöytä olisi myös kiva, mutta pitää katsoa niitä sitten, kun ensin saa lampun ja kehykset paikoilleen ja näkee, millainen ratkaisu sopisi tilaan parhaiten. Aivan ennen kaikkea hankintalistalla on kuitenkin lukuvalo, sillä aina ei tee mieli sytytellä olohuoneen kirkkaita spottivaloja, jos haluaa käpertyä vilttiin ja neuloa lempeässä tunnelmavalossa. Että eipä sitten muuta kuin tuolinurkkausta suunnittelemaan mukavasti istuskellen. ;)
Artikkelin aloituskuva: Variér.
Pingback: Muutakin kuin asuttava