Tämä joulu oli hieman erilainen, sillä vietimme sitä ystäväporukalla täällä meillä. Kaverijoulusta oli ollut puhetta jo aiempina vuosina, mutta aiemmin kaikilla oli ollut perinteisesti menot sovittuna eikä aika ollut ihan kypsä. Tänä vuonna minä ja Eero halusimme viettää joulua kotona, mutta kaksin oleminen tuntui jotenkin hölmöltä – onhan joulu kuitenkin niin sosiaalinen juhla ja porukalla on kuitenkin yleensä hauskinta. Niinpä kutsuimme luoksemme muutaman ystävän, sillä ajattelimme, että nyt se on tehtävä, tai muuten käy pian niin, että koko ajatus kaverijoulusta hautautuu, jos joku muuttaa ulkomaille tai menee hankkimaan lapsia. :D
Niinpä kolme kaveriamme saapui aattoaamuna parahiksi joulupuurolle ja päivä jatkui joulurauhan julistuksen, lautapelien ja joululaulujen merkeissä. Lisäksi saimme aattopäivänä nauttia vielä yhden ekstrakaverinkin seurasta, joka ei jäänyt yöhön saakka, mutta ilostutti päiväämme pelailujen ja iltapäiväkaffittelujen ajan.
Piparkakkutalon väkersin Annasin valmispalasista, jotka sitten koristelin ja kokosin aatonaattona. Koristeleminen oli helppoa, kokoaminen ei niinkään, vaikka luulisi, että valmiita paloja kun liimailee, kaikki menisi kuin arkkitehdin suunnitelmissa. Vain yksi pala onneksi halkesi ja vinopiippuinen komistus nököttää yhä ikkunalaudalla ja odottaa tulevansa syödyksi.
Saunan jälkeen suuntasimme päivän raskaimpaan osuuteen – hautausmaakierrokselle. Ulkona, Helsingin keskustan tuntumassa oli pilvisestä säästä johtuen kummallinen, lämmin valo, ihan hiljaista ja hirmuisesti lunta. Kävelimme kevyessä lumisateessa Hietaniemen hautausmaalle, jossa oli todella kaunista. Kynttilät ja lyhdyt loistivat siellä täällä lumikinosten lomassa. Omaisilla oli ollut varmasti kova homma monien hautojen esiin kaivamisessa.
Sytytin kynttilän tänä syksynä kuolleiden vaarin ja isän muistolle ja hiljennyin katsomaan muualla kuolleiden muistomerkin valomerta.
En ole ennen tavannut käydä hautausmaalla jouluaattona, sillä yleensä olemme suunnanneet isovanhempien ja sukulaisten haudoille vasta joulupäivänä tai Tapanina. Nyt tuntui kuitenkin hyvältä päästä hetkeksi hiljentymään ja muistamaan niitä, joiden kanssa emme enää saa joulua viettää.
Onneksi alakulo vaihtui pian taas ystävien kanssa riemuun. Menomatkaamme hautausmaalle ilahdutti pyörän selkään hypännyt Joulupukki, joka toivotti meille fillaroidessaan hyvää joulua. Paluumatkalla koskematon lumipenkka näytti niin houkuttelevalta, että teimme sinne monta isoa lumienkeliä niin, että puuterilumi vain pöllysi.
Päästyämme takaisin sisälle lämpimään aloimme valmistamaan illallista. Pääasiassa etukäteen valmisteltu ateria oli viiden hengen voimin hetkessä valmis ja pian pöytä oli katettu: lanttu- ja porkkanalaatikkoa, salaattia, pähkinöitä, fetajuustoa, lihapullia, graavilohta, smetanaa, joulukinkku- ja kasvispizzaa sekä juhlapöytämme kruunaaja, joulusushi! Olimme etukäteen sopineet, että kun kerran muutenkin on vähän erikoinen joulu, mitä sitä turhaa pitäytymään ainakaan sellaisissa jouluruoissa, joita kukaan ei välttämättä erityisemmin kaipaa. Niinpä menumme koostuikin kaikesta sellaisesta, mitä todella tahdoimme nautiskella. Onneksi sushitkin saatiin lopulta hankittua, vaikka niiden tilaaminen jouluksi ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista kuin olin toivonut. En halunnut käyttää sushien valmistukseen itse koko aattoiltaa, ja kuvittelin, että kauppahallien sushipuodit tai ainakin suuremmat joulukalojakin myyvät tukut toimittaisivat sushia myös aatoksi, mutta ehei. Moni soitto kariutui siihen, että tietenkin liikkeenkinharjoittajat halusivat välillä lomailla, ja ravintoloita en viitsinyt muutamaa soittoa enempää alkaa kilautella läpi, kun kaikki tuntuivat olevan suljettuja jouluna, kuinkas muuten. Onneksi vaihtoehtona oli vielä Stockmann, mutta tietenkin olin liikkeellä päivän liian myöhään: ennakkotilaukset oli pitänyt jättää jo hyvissä ajoin. Ilokseni Stockan palvelualtis henkilökunta kuitenkin sai sullottua minun tilaukseni vielä mukaan, soitinhan sentään vain tilaustenjättöpäivän jälkeisenä aamuna, ja niin 50 makia ja parikymmentä nigiriä odottivat meitä Herkussa aattoaamuna. Ja kyllä oli vaivan ja rahan arvoista! Tästä taidetaan meidän taloudessa tehdä perinne. :)
Lopulta ryhdyimme sitten lahjojenjakoon, ja siinähän menikin toki, sillä lahjoja oli aivan järkyttävästi. Kuvassa kuusen alla on vain piiiiiiieni osa paketeissta, mikä tuntui vähän överiltä, kun paikalla oli kuitenkin vain aikuisia. Mutta hauskaa oli ja joulupäivä jo pitkällä, kun saatettiin operaatio loppuun. Sitten vielä vähän uusilla leluilla leikkimistä, kuten kuuluukin, ennen kuin käperryimme untenmaille. Kylläpä oli oiva joulu kera ihanien ihmisten, ja yhdessäoloa jatkettiin sanattomasta sopimuksesta vielä pitkälle joulupäivän iltaan saakka!
Jami oli ilmeisen tyytyväinen Klikkaa mua -dvd-boksiin. Eeva kurkistaa jättimäisen kääepaperikasan takaa ja Ansku vasta availee pakettiaan. Yhdestä minun paketistani kuoriutui Eeron taidokkaasti askartelema lahjakortti Character-kirjainvalaisinkauppaan. Eero miettii sohvalla seuraavaa siirtoa lautapelissä.
