Japani: Keväinen Osaka ja sen linna

osaka matkailu

Olin yrittänyt valita lentokoneesta paikan, josta näkisin Kansain kentälle laskeutuessani Osakan kaupungin puolen. Tietenkin valitsin päättelyistäni huolimatta väärin, mutta onneksi koneen oikean kyljen ikkunoidenkin näkymissäkin oli ahmimista – edessäni aukeni Japanin ”sisämeri”, Shikokun saari ja maisemat, joihin palaisin bussilla parin viikon sisällä. Ei hassummin siis näinkin päin.

Kentällä ystäväni Yukikon äiti odotti minua oikein kunnon suomenlipulla varustetun kyltin kanssa. Ihan kuin lukiovuosina kesävaihdon aikaan. Japanintentti alkoikin sitten heti, sillä harvempi japanilainen kotirouva puhuu erityisemmin englantia. Ensitöikseni selitin, että ennen bussiin siirtymistä minun täytyisi käväistä lentokentän postissa noutamassa paketti. Minua nimittäin odotti postissa iPad Miniini kelpaava netti-SIM-kortti, joka teki tästä reissusta huomattavasti helpomman kuin mitä se olisi ollut pelkän Wifi-verkon varassa. Jännitin löytyisikö paketti postista sovittuna päivänä, kun aamu oli vielä niin varhainen ja posti juuri auennut, mutta eipä Japanin posti ole minua ennenkään pettänyt. Siellähän se kirjekuori odotteli.

Lentokoneesta siintää saaristo, Osakassa vastaanottava maisema taas oli huomattavasti harmaampi. Onneksi kohta päästiin vihreydenkin keskelle.

Matkasimme lentokentältä bussilla Osakan teollisuusalueiden läpi kohti kaupungin keskusta. Naritan kentältä Tokioon ajellessa matkan varrella on pääasiassa esikaupunkiasutusta, mutta matka Osakaan oli yhtä konttimerta. Teollisuuskaupunkia tuntui jatkuvan kentältä tuntikaupalla, ja mietin, että Suomi on kyllä ihan käpykylä. Eihän meillä tällaiseen verrattuna ole oikein minkäänlaista teollisuutta, mitä nyt pari paperikonetta siellä täällä.. Nimitys ”teollisuusmaa” sai hyvin konkreettisen kuvan mielessäni. Loputtomiin jatkuvien varastorakennusten ja tehdashallien perusteella Japanista viedään ja sinne tuodaan vaikka mitä, ja siinä rinnalla on kuulkaas joku Herttoniemen satama aika naurettavan näköinen. Toisaalta, voin vain arvella, miten moni noista varastoista saattaa laman kourissa päätyä seisomaan puolityhjänä, aaltopeltien hiljalleen ruostuessa…

Join Yukikon äidin kanssa teetä ja levähdin hetken verran Yukikon huoneessa. Ystäväni oli töissä ja minun oli määrä tavata hänet illalla kaupungilla ja palata sitten iltaruoalle hänen kotiinsa, mutta olimme sopineet, että voin tulla hetkeksi toipumaan lennosta ennen kaupunkikierrosta. Jetlag meinasi painaa päälle, mutta päätin urhoollisesti koota voimani ja lähteä lopulta muutaman tunnin levon jälkeen katsastamaan, josko Osakan linnan puistossa olisi kirsikkapuissa vielä terälehdet tallella.

Ensimmäisen päivän lounaana kahta lemppariani: tempuraa ja sobaa.

Söimme Yukikon äidin kanssa heidän naapuriasemansa tuntumassa sijainneessa ravintolassa lounasta. Päätin aloittaa helpolla ja tilasin tempuraa ja sobaa. Annos oli herkullisen rapea (ei mitään semmoista vetelää pehmoista friteerattua taikinaa, vaan kunnon rapsahduksia joka haukkauksella!), ja huomasin popsivani katkarapujakin epätavallisen hyvällä ruokahalulla. Lounaan jälkeen metroilin Osakan puistoon. Hiukan oli taas totuttelemista uuden kaupungin metroverkkoon tutustuessa. Eihän se nyt ihan ensimmäisenä päivänä vielä täydellisesti ollut hallussa, ja kerran onnistuin hölmöyksissäni lähtemään ympyrärataa väärään suuntaan, mutta sekin johtui oikeastaan siitä, etten ollut katsonut reittiä lainkaan etukäteen, vaan uhmasin onneani ja yritin selvitä itsekseni. Kohta onneksi tajusin kaivaa sen iPadin repusta, ja kun Google Mapsin julkisen liikenteen reittihaku (joka toimii Japanissa loistavasti!) tuli apuun, niin johan sujui matkailu taas sutjakasti. Tekniikka on välillä ihmeellistä myös hyvällä tavalla.

Kaikkialla oli niin ihanan vehreää ja aurinko paistoi!

Puistossa päälle iski pohjolan kasvatille kevätkateus ja heti sen perään helpotuksen huokaus: onneksi olen juuri nyt täällä. Kaikkialla oli vihreää, kukat kukkivat, linnut lauloivat, ihmiset istuivat siellä täällä viettämässä hanamia piknikviltteineen ja joku heitteli kaveriporukkansa kanssa palloa puistikossa. Juuri edellisenä päivänä olin katsellut kun sohjoinen takatalvi peitti Helsingin kadut, joten istahdin puiston penkille, laitoin silmät kiinni ja fiilistelin täydellistä kevättä – no oikeastaan melkein kesää, jos suomalaisesta vinkkelistä asiaa ajattelee.

Japanilaiset ystäväni harmittelivat, kun paras sakuroiden kukinta-aika ei osunut juuri matkani kohdalle. Minä jaksoin kyllä fiilistellä ihan tarpeekseni niitäkin puita, joissa oli jo lehtiä kukkien lomassa.

Nuuhkin kasveja ja kuvailin. Lopulta kiemurteleva polku päätyi Osakan linnan vallihaudan rantaan. Tavallisen vaalean sakuran kukat olivat jo aika lailla tiessään, mutta vaaleanpunaisemmat, kerroksittaiset yaezakurat kukkivat parhaimmillaan. Itse linnakin näytti paljon lämminhenkisemmältä kuin aiemmalla reissullani taifuunin aikaan. Tajusin, että siitäkin on ihan kohta kymmenen vuotta. Vähän meinasi ahdistaa. Enää en saa lentää edes nuorisolipuilla! :D

Nuuhkiessani puiston metsäisemmässä osassa helmihyasintteja, huomasin joukkion valokuvaajia ikuistamassa jotakin, josta en oikein saanut selvyyttä. Aluksi kuvittelin, että ruohikossa on jokin eläin tai lintu, mutta aikani touhua katseltuani tulin siihen päätökseen, että todennäköisesti kuvaajat kunnon zoomiputkineen yrittivät ikuistaa juuri aukeamaisillaan olevaa tulipunaista tsubakin kukkaa, kenties kirsikan terälehtien tipahdellessa tuulen mukana puusta. Mutta voihan olla, että missasin jonkun maaoravan poikineen ruohikon seassa…

Koska metroasema ei ollut ihan vieressä, päätin sitten, että mitä jos vaikka kävelisi Umedaan asti. Se oli kuitenkin ensimmäiselle päivälle ehkä hiukan turhan kunnianhimoinen tavoite, vaikkei nyt niin hirveän kaukana ollutkaan, joten päädyin käppäilemään joenvartta parin aseman päähän ja menemään loppumatkan metrolla.

Poliisienkin kelpasi. Mikäs siinä on suoritellessa virkavelvollisuuksia kukkien tuoksuessa ja päivän paistaessa.

Olin etsinyt ennen reissuani netistä jotain kivan oloista kahvilaa Umedan aseman lähettyviltä, jossa minun olisi helppo tavata Yukiko. Päädyin lopulta napakymppiin: Umedan Daimarun kuudennessa kerroksessa sijaitsevaan Kahvila Harbsiin. Kakkuvalikoima oli sitä luokkaa, että teidän on parempi tsekata itse. Tiesin, että odotettavissa olisi reilun kokoinen kakkupala, mutta kuinka reilu se sitten olikaan. Olin kakun jälkeen ihan ähkyssä. Semmoinen määrä kermaa, mansikoita ja suklaata, että onneksi ruoka ei ollut ihan heti kotiin paluun jälkeen, vaikka aika pian olikin…

Omnomnomnom!

Kahvilassa istuessa palasin vaihdon aikaisiin tunnelmiin. Sai istua rauhassa, antaa japaninkielisen puheensorinan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ilman, että on pakko ymmärtää sanaakaan jos ei halua (se on muuten erittäin kätevää taustaääntä, jos yrittää vaikka keskittyä kirjaan ;D  ) ja toisaalta taas välillä vähän salakuunnella, mistä obasanit ja nuoret neitoset tällaisessa kahvilassa juttelevat. Koko päivänä ei missään taas ollut näkynyt yhden yhtä länsimaista, joten pako arjesta oli kyllä taattu. Olin niin Japanissa!

Seuraavana päivänä suuntasin Yoshinon vuorelle jatkamaan kirsikankukkien ihmettelyä ja kehittämään jalkalihaksia. Siellä niitä japanilaisia vasta olikin, mutta siitä lisää seuraavalla kerralla. :)

 

 

4 Comments

  1. Fum

    Terve,

    Pakko oli tällaisella asialla häiritä, mutta mistä pystyy ostamaan niitä passeja, joilla voi matkustaa eri Prefektuureilla metroilla tai junilla viikon ajan niin paljon kuin haluaa? Meinaan tätä Kansain aluetta.
    Viime kerralla minulle selvisi vasta itse maassa, että minun olisi pitänyt hommata sellainen Suomesta, mutta en kaikkien niiden hakutulosten jälkeen onnistunut löytämään.

    Kiitoksia jo etukäteen !

  2. Hmm… tarkoitatkohan Japan Rail Passia? Se kun pitää hankkia etukäteen ulkomailta, esim. matkatoimistot niitä myyvät (vaikkapa japaninspesialisti.fi varsin nopea toimitus, myös http://www.jrpass.com/ myy halvalla online).

    Mutta jos tarkoitat Surutto Kansai Passia (ulkomaalaisille Thru Kansai Pass), jolla voi matkustella MUISSA KUIN JR:n junissa, sen voi ostaa paitsi joidenkin matkatoimistojen kautta, myös Japanista milloin tahansa (kunhan olet ulkomaalainen).

    ” Points of sales inside the Kansai region include Kansai and Itami Airport and information and transport bureau centers in Osaka, Kyoto and Nara, as well as several hotels in the Kansai Region. In the rest of Japan and outside of Japan, the ticket is available through major travel agencies. ”

    Eli helpointa varmaan on, kun ostaa saapuessaan Kansain lentokentälle.
    Lisää tietoa löytyy hyvin esim. täältä: http://www.japan-guide.com/e/e2357_005.html

    Lisäksi Kansain alueelle on oma suppeampi JR-junapassinsa, mutta se ei ole niin kätevä, koska alueella on aika paljon muiden junafirmojen junia kuin JR:n.

  3. Tiija

    Hei,

    pitää ihan kysyä miten hommasit iPad Miniin tuon netti-SIM-kortin?
    Italiassa käytiin Timin liikkeestä hakemassa mutta Japanin reissulla oisi hyvä, jos sen tuolla sun tavallasi saisi heti kentältä poimittua aamutokkurassa ;)
    Tiedätkö minkä pitusia aikoja korteissa on?

    Taidanpa nyt lukea läpi sun matkakertomuksesi ja fiilistellä – liian pitkä aika edellisestä reissusta!
    Taidettiin silloin olla samaa aikaa Tokiossa, vuodenvaihteessa 2011-2012… ^_^

    t. tiija

    • Hei,
      onkin ollut tarkoitus tehdä tästä oma postauksensa, joten valaisen asiaa pikapuoliin. Mutta jos sinulla on kiire, niin käytin B-Mobile -nimistä sim-korttia, jonka voi tilata netistä helposti. Mutta palaan tähän siis piakkoin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *