Häät japanilaisittain

japanilaiset häät

Tämän vuoden Japanin-matka on taas takanapäin, ja tälläkin kertaa tuli koettua yhtä sun toista laskettelusta Hokkaidolla epätavallisen lumiseen Tokioon. Matkamme kohokohta, ja oikeastaan alkuperäinen tarkoitus oli osallistuminen ystäviemme häihin Tokiossa.

Vaihto-opiskeluni aikana tapaamani Tuukka ja Yayoi olivat menossa naimisiin japanilaisin menoin, joten olimme heti alkuun luvanneet, että jos töistä vain vapaata heltiäisi, lähtisimme ehdottomasti todistamaan tilaisuutta paikan päälle.

Valmistautuminen juhlaan

Jännittävä hääaamu alkoi aikaisin, sillä minä olin varannut itselleni ajan kampaajalle. Japanilaiset häät ovat yleensä loppuun asti hiotut ja suunnitellut, ja tiesin, että vieraatkin olisivat hyvin laittautuneita, joten en halunnut erottua liiaksi joukosta. Onneksi morsian oli luvannut, että kampaus järjestyisi juhlapaikalla, enkä ollutkaan ainut, joka oli siellä laitettavana.

Saavuttuani taksilla ravintolalle, jossa hääjuhla pidettäisiin, paikalla oli yllätyksekseni jo puolet morsion suvusta: osa oli jo kimonoissaan, osa vasta puettavana. Kimonoon pukeutuminenhan ei ole mikään kovin helppo juttu, jos kyseessä on tärkeä juhla (eikä kyllä muutenkaan…), joten on tavallista, että ammattilainen pyydetään apuun katsomaan, että jokainen taite ja obin kiristys menee juuri kuten suunniteltu. Huokasin tyytyväisenä mielessäni, että olin ostanut edes hiukan juhlavamman mekon häitä varten, vaikka aika simppeli tämäkin oli. Kaikkien kimonot olivat nimittäin niin kauniita ja näyttäviä, että siistit, mutta arkisemmat mekkoni olisivat olleet melko valju ilmestys.

japanese-wedding-14

En ollut liiemmin suunnitellut kampaustani, muuten kuin, että toivoin jonkinlaista kiharakampausta, joten jätin pääni osaavampiin käsiin ja pyysin kampaajaa ehdottamaan jotakin. Hän näytti, että tukkani voisi olla kivasti sivulle kiepautettuna tai puolinutturalla takana. Oman lirulettini tuntien päätin, ettei hiuksia kannattaisi jakaa erilleen, ja valitsin sivukampauksen. Kampaaja ehdotti erikseen vielä letitystä toiselle sivulle, ja lopputulos oli oikein kiva ja näytti hämmentävän tuuhealta – pitäisi varmaan opetella tupeeraamaan.. Jossain vaiheessa kiharrusoperaatiota kampaaja selvästi huomasi, että jaahas, länsimäinen tukka ei taidakaan pysyä kiharalla ihan samaan tapaan kuin japanilainen. ”Haittaako, jos… käytän vähän runsaammin lakkaa?” kampaaja kysyi ja vastasin, että anna mennä. Ja siinä sitä sitten suihkuteltiinkin varmasti puoli pulloa lakkaa ilmoille. Ystävällisesti kampaaja neuvoi, että näin kovin lakatun tukan saa kätevimmin selväksi käyttämällä suihkun yhteydessä ensin hoitoainetta, jolla tukka selviää, sitten pestään shampoolla ja käytetään vielä uudelleen hoitoainetta kertaalleen. Hyvä ja toimiva vinkki! Olisin muuten varmaan itkenyt jälkeenpäin sormet takuissa..

japanese-wedding-03Sulhanen hakamassaan ja morsiammen sisko ja koira kimonoissaan.

Kun tukka oli kuosissa, kello alkoikin olla jo niin paljon, että aloimme siirtymään pyhätölle. Taksia odotellessani minut istutettiin hetkeksi juhlapaikan aulaan ystäväni mummon kanssa. Mummo pahoitteli kohteliaalla japanilla, että valitettavasti hän ei voi keskustella, koska ei osaa englantia. Minä puolestani vastasin (toivoaksen) kohteliaalla japanilla, että ei se mitään, puhun kyllä hieman japania. Mummo ilahtui silmin nähden, että ymmärsinkin häntä, ja juttelimme niitä näitä juhlapaikan kauneudesta ja jännittävistä tulevista hetkistä pyhätöllä. Muiden sukulaisten tyyliin meitä suomalaisia kiiteltiin sitä, että olimme saapuneet häihin niin kaukaa.

Muista 1: Hienot, juhlavat vaatteet ja tukka kuosissa

Japanilainen juhlapukukulttuuri on usein prameampi kuin Suomessa. Niin kirkkaat värit kuin mustakin näyttivät olevan suosiossa, mutta ihan kokomusta puku on aika epätyypillinen. Erilaiset vaaleat sävyt olivat suosittuja vaatteissa, mutta puhdas valkoinen kannattaa jättää varmuuden vuoksi aina morsiammelle, vaikka tämän puku voikin japanilaisissa häissä olla oikeastaan minkä värinen tahansa. Asu kannattaa suunnitella päästä varpaisiin: pikkulaukku, hiuskoristeet ja tyylikäs kampaus ovat tavallinen osa kokonaisuutta, mutta ilmankin pärjää toki tarvittaessa. Naisten on hyvä käyttää sukkahousuja, varsinkin jos osallistuu pyhättöseremoniaan, sillä pyhtöllä ollaan ilman kenkiä.

 

Shintolainen hääseremonia

Itse hääseremonia pidettiin pyhätöllä shintolaisin menoin. Morsiammella oli yllään huikean hieno kukallinen, punasävyinen kimono ja suomalainen sulhanen oli pukeutunut näyttävään hakamaan näyttäen ylväältä kuin samurai. Joskus länsimaalainen saattaa näyttää oudolta japanilaisissa perinteisissä vaatteissa siitä yksinkertaisesta syystä, että yleensä länsimaalaisia ei niissä vaatteissa näe – tässä tapauksessa hakama sai aikaan kuitenkin oikeastaan päinvastaisen lopputuloksen: arvokas, juhlava vaate puki sulhasta todella hyvin ja hän sulahti japanilaisten sukulaistensa joukkoon luontevasti.

japanese-wedding-01

Ennen kuin seremonia saattoi alkaa, odottelimme valmistelujen päättymistä pyhätöllä juoden sakurayuuta, sakuran kukasta uutettua teetä. Se maistui jännittävältä: samaa aikaa suolaiselta ja raikkaalta. Lopulta jakauduimme pihalle siten, että sulhasen sukulaiset (ja me pariskunnan suomalaiset ystävät) asettauduimme jonoon sulhasen perään, ja morsiammen sukulaiset ja ystävät muodostivat junon morsiammen taakse. Jako toi mieleen suomalaiset kirkkohäät, joissa kirkkoon istutaan samaan tapaan, riippuen siitä, kumman juhlakalun puolelle kuuluu.

Siirryimme jonossa juhlakulkueena pyhätön puhdistautumispaikalle, jossa mikot, eli pyhätön apulaispapittaret avustivat juhlaväkeä pesemään kätensä ja suunsa perinteiseen tyyliin ennen pyhättöön astumista. Hääparin yläpuolella pidettiin kulkueen aikana komeaa perinteistä japanilaista varjoa, jota ei onneksi tarvinnut käyttää säätiedotuksen lupaamien kuurosateen varalta vaan pikemminkin kirkkaalta taivaalta paistaneiden auringon säteiden varjostamiseksi.

japanese-wedding-02

Siirryimme kulkueena pyhätön varsinaiseen seremonialliseen tilaan, jonne menimme ilman kenkiä (ja jossa emme saaneet ottaa valokuvia). Vieraat istutettiin jälleen omille puolilleen, joko sulhasen tai morsiammen puolelle. Sulhanen ja morsian istuivat korotetulla tasolla pyhätön alttarin edessä ja papit, papittaret ja apulaispapit asettuivat heidän molemmille puolilleen. Itse seremoniaan kuului taiko-rummun takomista, perinteisten puhallinsoitinten soittoa, pappien seremoniallista laulua ja jonkinlaisia rukouksia, joissa toivottiin käsittääkseni siunausta kahden perheen yhteenliittämiselle. Seremonian aikana noustiin ja kumarreltiin rukousten ohessa useaan otteeseen. Lopuksi yhteinen tulevaisuus sinetöitiin juomalla sakea. Ensin sulhanen ja morsian joivat siunattua sakea keskenään, mikot nostelivat sakekannuja seremoniallisesti ja viimeiseksi sakea kaadettiin pikkuisiin kuppeihin vielä kaikille vieraille. Tilaisuus oli juhlava ja uskonnolliset riitit olivat hyvin tiiviisti läsnä. Päälimmäisenä tunteena oli pariskunnan yhteisen elämän sidoksen ja kahden perheen yhteen liittymisen luoma turvallisuuden, läheisyyden ja jatkuvuuden juhlava tunnelma.

Iso osa japanilaisista menee naimisiin länsimaisin menoin kirkonomaisessa hääkappelissa, joka on yleensä hotellin tai ravintolan yhteydessä oleva juhlatila, jolla ei yleensä ole mitään tekemistä kristillisen kirkon kanssa muuten, kuin että se näyttää kirkolta.

Muista 2: Vihkiseremonia läheisille

Shintopyhätöllä järjestettävään vihkiseremoniaan osallistuu yleensä vain pieni, pääosin sukulaisista koostuva lähipiiri, eli suurin osa vieraista kutsutaan usein suoraa häävastaanotolle, ei pyhätölle. Ennen pyhättöön siirtymistä puhdistaudutaan, kuten aina tavallistakin pyhättövierailua ennen: pestään kädet ja suu. Itse seremonian aikana vieraat eivät puhu mitään, vaan seuraavat pappien ohjeita: noustaan ylös kunnioituksen merkiksi, kumarrellaan ja juodaan hieman sakea. Kaikki japanilaiset eivät pidä shintolaista hääseremoniaa, vaan tällöin vihkiminen tapahtuu esimerkiksi kirkossa tai hotellin, ravintolan tai juhlapaikan yhteydessä olevassa ”kappelissa” tai muussa juhlavassa tilassa.

 

Häävastaanotto

Seremonian jälkeen siirryimme juhlapaikalle hulppeaan, länsimaistyyliseen ravintolaan, joka oli selvästi suunniteltu nimenomaan erilaisten juhlatilaisuuksien järjestämistä varten. Paikassa oli komea vastanottoaula narikkoineen, erilaisia loungemaisia tiloja, joissa vieraat saattoivat odottaa varsinaisen juhlan alkua, sekä suuri salia ympäröivin screenein ja valonheittimineen varustettu ruokasali. Pöydät oli numeroitu ja vieraille oli omat paikat, kuten yleensä suomalaisissakin häissä. Paikoillamme odotti kuitenkin yllätys, johon olin sentään osannut itse varautua: iso lahjakassi ihan vain meitä vieraita varten. Toisinaan olen kuullut, että lahjakassi saatetaan antaa myös siinä vaiheessa, kun vieras lähtee häistä.

japanese-wedding-04Morsiamen ja sulhasen ystävät olivat vastaanottamassa aulassa lahjakuoria ja vieraskirjan virkaa toimittanut ’wedding tree’, johon kukin vieras liimasi sydäntarran ja kirjoitti nimensä.

Heti saavuttuamme juhlatilaan eteisessä narikan vieressä oli lahjapöytä. Suomessa lahjapöytä on usein pitkä ja suuri, koska se täyttyy astioista, pussilakanapakkauksista ja pienistä kodinkoneista, jotka vievät tilaa, mutta japanissa pienempikin pöytä riittää. Lahjaksi annetaan nimittäin oikeastaan poikkeuksetta rahaa. Tietysti tapauksessa, jossa toinen pariskunnasta on ulkomaalainen, voi käytössä olla toki myös muunlaisia käytäntöjä. Lahjoitettavan rahan tulee olla luvultaan tietynlainen, esimerkiksi 10 000, 30 000 tai 50 000 yeniä, koska vääränlaiset numerot antavat huonoja enteitä. Me tosin sujautimme kuoreen Suomessa asuvan pariskunnan kannalta käytännöllisiä euroja. Toivoakseni en rikkonut hirveän montaa sääntöä siinä kohtaa… ;)

Lahjoitettavan rahan tulisi olla uusi seteli tai vähintäänkin siistin suora ja rypytön. Kirjekuoret, joissa rahalahja annetaan, ovat prameita, tietynlaisia lahjakuoria, joiden sisällä olevaan erilliseen rahakuoreen sujautetaan setelit, ja tämän kuoren päälle, usein ennalta määrättyihin kohtiin, kirjoitetaan annettu lahjasumma, lahjan antajan nimi ja lahjan antajan osoite. Tämä rahakuori sujautetaan sitten varsinaisen lahjakuoren sisään, joka taitellaan tarkasti oikealla tavalla ja suljetaan kiinni mizuhiki-solmunauhalla. Solmunauhan alla olevaan kapeaan paperiin kirjoitetaan lahjan antajan nimi sekä tarvittaessa onnentoivotus (usein kuoren mukana on muutama valmis onnentoivotus, joista valita, vähän kuin suomalaisissa addresseissa sekä tyhjä lappu täysin omalle toivotukselle. Joka tapauksessa kuorta ostaessa kannattaa varmistaa vaikkapa myymälähenkilökunnalta, että ostaa varmasti oikeanlaiseen juhlatilaisuuteen sopivan kuoren, eikä vahingossa toivota jotain ihan muuta kuin avio-onnea). Tarkempia ohjeita rahalahjan antamiseen japanilaisissa häissä voi lukea vaikkapa täältä, sillä kuoria ja mizuhiki-solmuja on useanlaisia eri tilaisuuksiin, ja auta armias, jos taittelet kuoren kiinni väärin: yhtäkkiä se symboloikin hautajaisia!

Muista 3: Lahjaksi annetaan rahaa.

Rahalahja lahjoitetaan aina koristeellisessa kirjekuoressa. Jos ostat perinteisen mizuhiki-kirjekuoren rahalahjaa varten, lue mukana tulevat ohjeet, jotta osaat laittaa rahan kuoree oikealla tavalla. Sopiva summa on 10 000, 30 000, 50 000 tai 100 000 yeniä, riippuen lahjan antajan ja saajan keskinäisestä suhteesta: onko kyseessä perhe, pariskunta, ystävä vai esimerkiksi työkaveri tai pomo.

Monella tapaa itse häävastaanotto oli samantyyppinen kuin Suomessakin: nostetaan maljoja, pidetään puheita, katsotaan slideshow morsiusparin lapsuuden- ja nuoruuden kuvista, leikitään jotakin hääleikkejä ja ennen kaikkea syödään hyvin.

japanese-wedding-05Bestmania jännittää puheen pitäminen. Kattaukset oli laitettu hienosti esille ja astiat oli selvästi valittu kukka-asetelmiin sopiviksi – tai toisin päin.

japanese-wedding-06Malja uudelle avioparille!

Se, mikä ehkä erityisesti erotti juhlan suomalaisesta hääjuhlasta oli kaiken suunnitelmallisuus. Ison osan käytännön asioista hoiti ulkopuolinen firma, joten keittiössä ei häärinyt hieman kotikutoisempien suomalaisjuhlien tyyliin tätejä ja serkkuja, vaan niin catering, tarjoilu kuin kaikenlainen vieraiden ohjaus ja ohjelman vetäminen oli ulkopuolisen tahon vastuulla. Koko päivän ajan morsiammen ja sulhasen ympärillä hyörivät agenttimaisella tehokkuudella (ja korvapuhelimilla!) varustetut pääjärjestäjät, jotka huolehtivat, että sulho ja morsio olivat oikeassa paikassa oikeaan aikaan, että heidän vaatteensa olivat virheettömästi aseteltu kuvaa tai istumista varten, että hiuskiehkurat olivat täydellisesti ja kaikki sujui kuin tanssi. Ja sujuihan se – jos juhlaa vertaisi johonkin suomalaisten tositelkkarisarjojen hääohjelmien jaksoihin, ero olisi kuin yöllä ja päivällä. Ainakin juhlavieraan näkökulmasta kun kaikki näytti sujuvan aivan täydellisen virheettömästi, turhaa odotteluaikaa ei ollut missään välissä, mutta silti myös keskustelu ja uusiin ihmisiin tutustuminen solahti mukavasti kaiken syömisen ja ohjelman lomaan.

japanese-wedding-08

Ja voi sitä ruokaa. Kyseessä oli pöytään katettu usean ruokalajin illallinen, joka kyllä maistui. Suomalaisin osuus juhlasta (sulhasta lukuunottamatta tietysti) oli kenties hääkakku, jonka päällä oli paitsi varsin suomalaiseen tapaan paljon marjoja, myös muumikoriste. Kakun leikkaus tehtiinkin sitten vähän näyttävämmällä veitsellä, eikä millään pikku kakkulapiolla.

japanese-wedding-07

Yksi suosikkiohjelmanumeroistani oli kakunleikkaamisen jälkeen avattu jälkiruokabuffet, jossa riitti herkkuja suklaakakuista hyytelöihin, vanukkaisiin ja erilaisiin juustokakkuihin. Mikä herkkusuun taivas!

japanese-wedding-10

Hieman kakkua maisteltuaan hääpari lähti vaihtamaan vaatteita, ja loppuillan ohjelman ja sormusten vaihdon ajan he olivat kimonoiden sijaan pukeutuneet länsimaiseen hääpuvustoon: morsian valkoiseen, hennosti kimaltelevaan pitsiseen häämekkoon ja sulhanen hopean hohtoiseen pukuun. Puvunvaihto on japanilaisissa häissä tyypillinen ohjelmanumero, ja toisinaan etenkin morsiammella voi olla useitakin pukuja. Näissä häissä morsiammella oli yhteensä kolme upeaa pukua: kaunis punasävyinen kimono, valkoinen pitkähääpuku ja viimeisenä lyhyempi valkea juhlamekko, jossa hän vietti jatkot varsinaisen hääjuhlan jälkeen.

japanese-wedding-13Morsiammen kolme hääpukua.

japanese-wedding-09Istuimme lähes parhaalla paikalla etummaisessa pöydässä, heti hääparin edessä, joten kuvaaminen oli tehty helpoksi. Myös pöytäseura oli erityisen mukavaa, sillä istuimme yhteisten ystäviemme Jeren ja Kaisan, sekä Tuukan serkkujen ja Yayoin serkun Australialaisen puolison kanssa. Pöytäseurueemme oli siis varsin kansainvälinen.

japanese-wedding-11

Häävastaanoton päätyttyä nuorempi juhlaväki sekä suomalaiset sukulaiset lähtivät jatkoille läheiseen baariin. Oli hauskaa päästä keskustelemaan myös Yayoin ja Tuukan japanilaisten ystävien kanssa ja tutustumaan myös Tuukan sukulaisiin.

Kaikenkaikkiaan upea päivä, joka päättyi missäpä muualla kuin karaokessa laulaen ”What does the Fox say”.

Kiitos Tuukalle ja Yayoille unohtumattomasta juhlasta!

 

2 Comments

Vastaa käyttäjälle Riisa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *