Lomalle nauttimaan arjesta Japanissa

japan-tokyo-asakusa-1

Tammikuisen Japanin reissun kynnyksellä mietin, että tällä kerralla sitten kyllä kirjoitan ahkerasti kaikki matkapostaukset blogiin heti reissun jälkeen, niin ei käy kuten yleensä – että osa kertomisen arvoisista jutuista ja kauniista maisemakuvista jää vain minun koneeni uumeniin, ja sitten puskeekin taas seuraava reissu päälle jättäen vanhat tarinat uusien jalkoihin. Vieläkin on kirjoittamatta esimerkiksi viime keväinen, elämäni huikeimpiin matkoihin kuulunut vaellus munkkitemppelille Koya-vuorelle tai seikkailut Megumin mummolassa Hiroshimassa. Enkä ole edes ehtinyt kertoa Setsubunin vietostamme tai Dragon Quest -kahvilakäynnistä helmikuulta…

Vaan kuinkas sitten kävikään, kesäloma puskee kohta taas päälle, ja vaikka kovin aluksi suunnittelinkin viettäväni sen ihan vain kotosalla Helsingissä, jotenkin päädyimme sitten kuitenkin varaamaan liput taas Tokioon. Tilaisuus oli nimittäin liian hyvä, että sen olisi voinut ohittaa: Meidän molempien kesälomat osuvat ensi kertaa juuri samoihin aikoihin, ja koska tulevista lomista ei koskaan tiedä, näimme kutkuttavan mahdollisuuden kokeilla pitkästä aikaa, miltä pidempi oleilu Japanissa tuntuisi. Kaikista kotimaan sitoumuksista huolimatta kun kaipuu japanilaiseen arkeen iskee aina välillä kovaa. Viikon, parin lomat tuntuvat aina liian lyhyiltä, sillä jos niihin yrittää sisällyttää jotain uutta nähtävää, kaikki rakkaat ystävät ja rentoa arkista oleilua, yhtälö on aika mahdoton. Kiire siinä tulee väistämättä. Siksi päätimmekin selvittää, riittääkö kuukauden loma ikäänkuin simuloimaan arkea Japanissa. (Arkea, johon ei tosin kuulu työtä. ;)  )

Tokio ei ole meille enää tavallinen matkakohde, ei se ole ollut sitä pitkään aikaan. Paluu metropoliin on aina kuin kotiinpaluu. Uutta nähtävää pääkaupungin rajojen sisällä alkaa olla jo nykyään aika vaikeaa keksiä (vaikka tietenkin sitä tosiasiassa aina kuitenkin löytyy), ja suoraan sanottuna turistikohteet eivät enää edes niin hirveästi huvita. Se, mitä itse haen nykyään Japanista on pieni häivähdys siitä elämästä, jota siellä taannoin vietin, tai siitä elämästä, jota voisin viettää siellä taas joskus. Kävely tutuilla kulmilla tai tuttujen makujen,tuoksujen ja äänimaailman kokeminen uudelleen on kuin kummallinen uni, joka vie aivan eri aikaan ja elämään. Ystävien tapaaminen ja uusien ihmistenkohtaaminen on koko reissun suola – ilman heitä tuskin suuntaisin maahan lähes joka lomalla.

 

japan-tokyo-ueno-1
Ueno, Tokio helmikuussa 2014.

 

Monet tutut ovat kysyneet, mitä aiomme tällä kertaa rakkaassa Nipponissamme puuhata. Kun aiemmin on ollut ohjelmassa japanilaisia häitä, pyhiinvaellusreittejä, koskenlaskua ja laskettelua puuterilumilla, tämän kertainen vastauksemme on saattanut kuulostaa ehkä jonkun korvaan vähän tylsältä: jos mahdollista, emme yhtään mitään. Päiviämme rytmittää Eeron kielikoulu, joka on aamupäivisin, jolloin minä saatan istua puistossa lukemassa tai kahvilassa opettelemassa kanjeja. Voisi kai siis sanoa, että menemme opiskelemaan japania, mutta muuten emme ole nähneet tarpeelliseksi tehdä mitään suunnitelmia. Todennäköistä on, että päivät kuluvat lorvaillen kaupunkimaisemissa, pakoillen kuumuutta liiketiloihin ja ravintoloihin, ja illat istumme izakayassa jututtamassa kavereita pitkien työpäivien jälkeen. Jos jotain jännittävämpää ohjelmaa sattuu käsille, se on sitten sen ajan ilo.

Vielä on hiukan odotettavaa, mutta kohta se loma jo sieltä pukkaa. Sitä ennen voisi yrittää vaikka vähän availla sanaista arkkuaan noiden vanhojen reissujen raportoinnin muodossa. ;)

3 Comments

  1. Paija

    Milloinkas olette lähdössä sinne Japaniin? Tulee varmaan mahtava reissu, kun pääsette yhdessä lähtemään ja vielä noin pitkäksi aikaa. Eipä tule ikävää, kun kumppanikin on matkassa.
    Oikein hyvää ja rentouttavaa lomaa teille molemmille! Ja Eerolle terveisiä!

  2. Niina

    Heippa!
    Kiitos mahtavista sivuistasi sekä kirjastasi ”Vuosi Japanissa”! Olen seuraillut sinua jo pitkän aikaa ja arvostan suuresti sitä kaikkea tiedon ja kokemusten määrää minkä olet jakanut.

    Japani on kuulunut omaan elämääni lapsuudesta asti. Olen käynyt vaihdossa Lions Clubin kautta, lomaillut 3 kertaa maassa vaihtoni jälkeen ja tälläkin hetkellä lomasuunnitelmat ovat käynnissä! Olen 22-vuotias ja viittä vaille valmis yhteiskuntatieteiden kandidaatti ja mielessä pyörii alan vaihto sekä työskentely Japanissa. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

    Toivottavasti juttujasi voi lukea pitkään vielä jatkossakin!

    • Kiitos kivasta kommentista, Niina! Tarkoitus olisi kirjoitella vinkkejä ja matkakertomuksia jatkossakin, aina kun aikaa heltiää. Toivottavasti pysyt mukana blogin lukijoissa vastakin! :)

Vastaa käyttäjälle Niina Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *