![\"osaka](\"https:\/\/i0.wp.com\/riisa.net\/wp-content\/uploads\/2013\/05\/osaka-kevat13-24.jpg?resize=392%2C196\")
<\/p>\n<\/p>\n
Olin yritt\u00e4nyt valita lentokoneesta paikan, josta n\u00e4kisin Kansain kent\u00e4lle laskeutuessani Osakan kaupungin puolen. Tietenkin valitsin p\u00e4\u00e4ttelyist\u00e4ni huolimatta v\u00e4\u00e4rin, mutta onneksi koneen oikean kyljen ikkunoidenkin n\u00e4kymiss\u00e4kin oli ahmimista \u2013 edess\u00e4ni aukeni Japanin ”sis\u00e4meri”, Shikokun saari ja maisemat, joihin palaisin bussilla parin viikon sis\u00e4ll\u00e4. Ei hassummin siis n\u00e4inkin p\u00e4in.<\/p>\n
Kent\u00e4ll\u00e4 yst\u00e4v\u00e4ni Yukikon \u00e4iti odotti minua oikein kunnon suomenlipulla varustetun kyltin kanssa. Ihan kuin lukiovuosina kes\u00e4vaihdon aikaan. Japanintentti alkoikin sitten heti, sill\u00e4 harvempi japanilainen kotirouva puhuu erityisemmin englantia. Ensit\u00f6ikseni selitin, ett\u00e4 ennen bussiin siirtymist\u00e4 minun t\u00e4ytyisi k\u00e4v\u00e4ist\u00e4 lentokent\u00e4n postissa noutamassa paketti. Minua nimitt\u00e4in odotti postissa iPad Miniini kelpaava netti-SIM-kortti, joka teki t\u00e4st\u00e4 reissusta huomattavasti helpomman kuin mit\u00e4 se olisi ollut pelk\u00e4n Wifi-verkon varassa. J\u00e4nnitin l\u00f6ytyisik\u00f6 paketti postista sovittuna p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kun aamu oli viel\u00e4 niin varhainen ja posti juuri auennut, mutta eip\u00e4 Japanin posti ole minua ennenk\u00e4\u00e4n pett\u00e4nyt. Siell\u00e4h\u00e4n se kirjekuori odotteli.<\/p>\n
Lentokoneesta siint\u00e4\u00e4 saaristo, Osakassa vastaanottava maisema taas oli huomattavasti harmaampi. Onneksi kohta p\u00e4\u00e4stiin vihreydenkin keskelle.<\/span><\/em><\/p>\n Matkasimme lentokent\u00e4lt\u00e4 bussilla Osakan teollisuusalueiden l\u00e4pi kohti kaupungin keskusta. Naritan kent\u00e4lt\u00e4 Tokioon ajellessa matkan varrella on p\u00e4\u00e4asiassa esikaupunkiasutusta, mutta matka Osakaan oli yht\u00e4 konttimerta. Teollisuuskaupunkia tuntui jatkuvan kent\u00e4lt\u00e4 tuntikaupalla, ja mietin, ett\u00e4 Suomi on kyll\u00e4 ihan k\u00e4pykyl\u00e4. Eih\u00e4n meill\u00e4 t\u00e4llaiseen verrattuna ole oikein mink\u00e4\u00e4nlaista teollisuutta, mit\u00e4 nyt pari paperikonetta siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4.. Nimitys ”teollisuusmaa” sai hyvin konkreettisen kuvan mieless\u00e4ni. Loputtomiin jatkuvien varastorakennusten ja tehdashallien perusteella Japanista vied\u00e4\u00e4n ja sinne tuodaan vaikka mit\u00e4, ja siin\u00e4 rinnalla on kuulkaas joku Herttoniemen satama aika naurettavan n\u00e4k\u00f6inen. Toisaalta, voin vain arvella, miten moni noista varastoista saattaa laman kourissa p\u00e4\u00e4ty\u00e4 seisomaan puolityhj\u00e4n\u00e4, aaltopeltien hiljalleen ruostuessa…<\/p>\n Join Yukikon \u00e4idin kanssa teet\u00e4 ja lev\u00e4hdin hetken verran Yukikon huoneessa. Yst\u00e4v\u00e4ni oli t\u00f6iss\u00e4 ja minun oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 tavata h\u00e4net illalla kaupungilla ja palata sitten iltaruoalle h\u00e4nen kotiinsa, mutta olimme sopineet, ett\u00e4 voin tulla hetkeksi toipumaan lennosta ennen kaupunkikierrosta. Jetlag meinasi painaa p\u00e4\u00e4lle, mutta p\u00e4\u00e4tin urhoollisesti koota voimani ja l\u00e4hte\u00e4 lopulta muutaman tunnin levon j\u00e4lkeen katsastamaan, josko Osakan linnan puistossa olisi kirsikkapuissa viel\u00e4 ter\u00e4lehdet tallella.<\/p>\n S\u00f6imme Yukikon \u00e4idin kanssa heid\u00e4n naapuriasemansa tuntumassa sijainneessa ravintolassa lounasta. P\u00e4\u00e4tin aloittaa helpolla ja tilasin tempuraa ja sobaa. Annos oli herkullisen rapea (ei mit\u00e4\u00e4n semmoista vetel\u00e4\u00e4 pehmoista friteerattua taikinaa, vaan kunnon rapsahduksia joka haukkauksella!), ja huomasin popsivani katkarapujakin ep\u00e4tavallisen hyv\u00e4ll\u00e4 ruokahalulla. Lounaan j\u00e4lkeen metroilin Osakan puistoon. Hiukan oli taas totuttelemista uuden kaupungin metroverkkoon tutustuessa. Eih\u00e4n se nyt ihan ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 viel\u00e4 t\u00e4ydellisesti ollut hallussa, ja kerran onnistuin h\u00f6lm\u00f6yksiss\u00e4ni l\u00e4htem\u00e4\u00e4n ympyr\u00e4rataa v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n suuntaan, mutta sekin johtui oikeastaan siit\u00e4, etten ollut katsonut reitti\u00e4 lainkaan etuk\u00e4teen, vaan uhmasin onneani ja yritin selvit\u00e4 itsekseni. Kohta onneksi tajusin kaivaa sen iPadin repusta, ja kun Google Mapsin julkisen liikenteen reittihaku (joka toimii Japanissa loistavasti!) tuli apuun, niin johan sujui matkailu taas sutjakasti. Tekniikka on v\u00e4lill\u00e4 ihmeellist\u00e4 my\u00f6s hyv\u00e4ll\u00e4 tavalla.<\/p>\n Puistossa p\u00e4\u00e4lle iski pohjolan kasvatille kev\u00e4tkateus ja heti sen per\u00e4\u00e4n helpotuksen huokaus: onneksi olen juuri nyt t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Kaikkialla oli vihre\u00e4\u00e4, kukat kukkivat, linnut lauloivat, ihmiset istuivat siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 viett\u00e4m\u00e4ss\u00e4 hanamia piknikviltteineen ja joku heitteli kaveriporukkansa kanssa palloa puistikossa. Juuri edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 olin katsellut kun sohjoinen takatalvi peitti Helsingin kadut, joten istahdin puiston penkille, laitoin silm\u00e4t kiinni ja fiilistelin t\u00e4ydellist\u00e4 kev\u00e4tt\u00e4 \u2013 no oikeastaan melkein kes\u00e4\u00e4, jos suomalaisesta vinkkelist\u00e4 asiaa ajattelee.<\/p>\n Japanilaiset yst\u00e4v\u00e4ni harmittelivat, kun paras sakuroiden kukinta-aika ei osunut juuri matkani kohdalle. Min\u00e4 jaksoin kyll\u00e4 fiilistell\u00e4 ihan tarpeekseni niit\u00e4kin puita, joissa oli jo lehti\u00e4 kukkien lomassa.<\/span><\/em><\/p>\n Nuuhkin kasveja ja kuvailin. Lopulta kiemurteleva polku p\u00e4\u00e4tyi Osakan linnan vallihaudan rantaan. Tavallisen vaalean sakuran kukat olivat jo aika lailla tiess\u00e4\u00e4n, mutta vaaleanpunaisemmat, kerroksittaiset yaezakurat kukkivat parhaimmillaan. Itse linnakin n\u00e4ytti paljon l\u00e4mminhenkisemm\u00e4lt\u00e4 kuin aiemmalla reissullani taifuunin aikaan. Tajusin, ett\u00e4 siit\u00e4kin on ihan kohta kymmenen vuotta. V\u00e4h\u00e4n meinasi ahdistaa. En\u00e4\u00e4 en saa lent\u00e4\u00e4 edes nuorisolipuilla! :D<\/p>\n Nuuhkiessani puiston mets\u00e4isemm\u00e4ss\u00e4 osassa helmihyasintteja, huomasin joukkion valokuvaajia ikuistamassa jotakin, josta en oikein saanut selvyytt\u00e4. Aluksi kuvittelin, ett\u00e4 ruohikossa on jokin el\u00e4in tai lintu, mutta aikani touhua katseltuani tulin siihen p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen, ett\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isesti kuvaajat kunnon zoomiputkineen yrittiv\u00e4t ikuistaa juuri aukeamaisillaan olevaa tulipunaista tsubakin kukkaa, kenties kirsikan ter\u00e4lehtien tipahdellessa tuulen mukana puusta. Mutta voihan olla, ett\u00e4 missasin jonkun maaoravan poikineen ruohikon seassa…<\/p>\n Koska metroasema ei ollut ihan vieress\u00e4, p\u00e4\u00e4tin sitten, ett\u00e4 mit\u00e4 jos vaikka k\u00e4velisi Umedaan asti. Se oli kuitenkin ensimm\u00e4iselle p\u00e4iv\u00e4lle ehk\u00e4 hiukan turhan kunnianhimoinen tavoite, vaikkei nyt niin hirve\u00e4n kaukana ollutkaan, joten p\u00e4\u00e4dyin k\u00e4pp\u00e4ilem\u00e4\u00e4n joenvartta parin aseman p\u00e4\u00e4h\u00e4n ja menem\u00e4\u00e4n loppumatkan metrolla.<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/riisa.net\/wp-content\/uploads\/2013\/05\/osaka-kevat-kollaasi-1.jpg\" "\\"osaka-kevat-kollaasi-1\\"")
<\/a><\/p>\n<\/a>Ensimm\u00e4isen p\u00e4iv\u00e4n lounaana kahta lemppariani: tempuraa ja sobaa.<\/span><\/em><\/p>\n<\/a>Kaikkialla oli niin ihanan vehre\u00e4\u00e4 ja aurinko paistoi!<\/span><\/em><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a>Poliisienkin kelpasi. Mik\u00e4s siin\u00e4 on suoritellessa virkavelvollisuuksia kukkien tuoksuessa ja p\u00e4iv\u00e4n paistaessa.<\/span><\/em><\/p>\n