![\"hozugawa](\"https:\/\/i0.wp.com\/riisa.net\/wp-content\/uploads\/2013\/09\/hozugawakudari-aloitus-1.jpg?resize=392%2C196\")
<\/p>\n<\/p>\n
Kev\u00e4\u00e4n reissuni Kansain alueella jatkui Osakasta Kyoton alueelle Arashiyamaan, pieneen Kyoton tuntumassa sijaitsevaan kaupunkiin, jossa seikkailin ensimm\u00e4isen p\u00e4iv\u00e4n itsekseni ja majoituin sitten hulppeaan onsenhotelliin rentoutumaan entisen tutorini ja luokkakaverini Makinon kanssa.<\/p>\n
Junailu Hankyuun linjalla Arashiyamalle oli Osakasta helppoa ja matka kesti verrattain v\u00e4h\u00e4n aikaa, mutta t\u00e4ytyy sanoa, ett\u00e4 aivan tajuttoman painavan rinkan kanssa lyhyest\u00e4kin paikallisjunamatkasta tulee aikamoisen hikinen kokemus. Oli vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4 junasta kohta, jossa ei olisi vienyt hirve\u00e4sti tilaa, mutta olisi saanut rinkan pois sel\u00e4st\u00e4, ja koska vaihtoja oli muutama, ei voinut kovin pitk\u00e4ksi aikaa asettua aloilleen. Niinp\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 tyydyin nojailemaan sein\u00e4\u00e4n rinkkoineni p\u00e4ivineni, sill\u00e4 rinkan nostaminen takaisin selk\u00e4\u00e4n lattialta oli monessa tilanteessa tuskaisempaa kuin varsinainen repun kantaminen. Saavuttuani Arashiyamaan marssinkin ensi t\u00f6ikseni hotellillemme ja erosin onnellisena kantamuksistani loppup\u00e4iv\u00e4ksi.<\/p>\n
S\u00e4\u00e4 n\u00e4ytti lupaavalta, joten ensimm\u00e4isen Arashiyama-p\u00e4iv\u00e4ni ohjelmakseni olin kaavaillut koskenlaskua Hozugawan joella. K\u00e4velin Arashiyaman kaupungin l\u00e4pi nautiskellen perinteikk\u00e4\u00e4st\u00e4 tunnelmasta \u2013 joka puolella oli riksha-k\u00e4rryj\u00e4, joita ruskettuneet nuoret miehet vetiv\u00e4t kaupungin teill\u00e4 ristiin rastiin. Itse p\u00e4\u00e4tin k\u00e4vell\u00e4 lyhyen matkan hotellilta Saganon maisemajunan l\u00e4ht\u00f6asemalle, jolla p\u00e4\u00e4sisin Hozu-joen yl\u00e4juoksulle.<\/p>\n Saganon Torokko-junan asemalta pystyi ostamaan paitsi lipun maisemajunaan, my\u00f6s hankkimaan lipun koskenlaskua varten, sill\u00e4 on tyypillis\u00e4t, ett\u00e4 turistit menev\u00e4t yl\u00e4juoksulle Kameokan pikkukyl\u00e4\u00e4n junalla ja palaavat sielt\u00e4 takaisin Arashiyamaan koskea laskien. Odotellessa junan l\u00e4ht\u00f6\u00e4 voi aseman n\u00e4yttelyhallissa tutustua miniatyyrikaupunkiin ja junaradan historiaan.<\/p>\n Maisemajunan reitti oli todella upea. Vanhan h\u00f6yrymallin n\u00e4k\u00f6inen juna\u00a0 puikkelehti vehreiden kev\u00e4isten puiden ja vaaleanpunaisten kirsikankukkien lomassa vuoren jyrk\u00e4nteell\u00e4 Hozugawan kosken kuohujen yl\u00e4puolella. V\u00e4lill\u00e4 juna sukelsi kolistellen lyhyeen, pilkkopime\u00e4\u00e4n tunneliin.<\/p>\n Matka kesti puolisen tuntia, ja olin iloinen, etten ollut l\u00e4htenyt sompailemaan jotain omia reittej\u00e4ni t\u00e4ll\u00e4 kertaa, vaan olin suosiolla mennyt turistioppaiden mukana, sill\u00e4 alunperin olin karttaa katsoessani p\u00e4\u00e4tellyt, ett\u00e4 JR:n junalla p\u00e4\u00e4sisin v\u00e4h\u00e4n l\u00e4hemm\u00e4s Hozugawan koskiveneiden l\u00e4ht\u00f6paikkaa ja voisin k\u00e4vell\u00e4 perille, mutta maisemajunareitti oli ehdottomasti n\u00e4kemisen arvoinen ja kaikenlis\u00e4ksi k\u00e4tev\u00e4 bussi vei matkalaiset suoraa aseman ovien edest\u00e4 koskenlaskupaikalle. Perill\u00e4 Kameokassa k\u00e4vi my\u00f6s ilmi, ett\u00e4 eip\u00e4 siel\u00e4 pikkukaupungissa olisi erityisesti mit\u00e4\u00e4n n\u00e4ht\u00e4v\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n ollut, eli k\u00e4vely asemalta joelle olisi ollut ajantuhlausta.\u00a0 Maisemat olivat kauniit, mutta miss\u00e4\u00e4n ei ollut erityisesti mit\u00e4\u00e4n ihmeellist\u00e4 n\u00e4ht\u00e4v\u00e4\u00e4 tai edes liiemmin ruokapaikkoja, joten olin onnellinen, ett\u00e4 olin p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt ajoittaa sy\u00f6misen vasta koskenlaskun p\u00e4\u00e4tteeksi Arashiyamaan ja repussa oli v\u00e4lipalaa mukana.<\/p>\n Koskenlaskusta minulla ei ollut etuk\u00e4teen kauheasti tietoa, mutta olin ymm\u00e4rt\u00e4nyt, ett\u00e4 kyseess\u00e4 olisi ihan turvallinen eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n liian j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4 jokiajelu. Mukana oli kaiken ik\u00e4isi\u00e4 ihmisi\u00e4, eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n rajoitteita osanotolle tuntunut olevan, kunhan pystyi istumaan tukevasti veneen penkiss\u00e4 ja pit\u00e4m\u00e4\u00e4n tarvittaessa v\u00e4h\u00e4n reunasta kiinni. Veneeseen siirtyess\u00e4 maisemat n\u00e4yttiv\u00e4t leppoisilta ja joki solisi hiljaa vieress\u00e4, joten odotin parin tunnin veneilylt\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 mukavia maisemia ja luonnon rauhaa.<\/p>\n Hozugawan vesi oli upean v\u00e4rist\u00e4 ja kirkasta, siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 rantakivill\u00e4 heinikon suojissa hyppelehti haikaroita ja muutama kilpikonnakin lekotteli matkan varrella kivill\u00e4. Kuitenkin jo parin joen mutkan j\u00e4lkeen aloimme siirty\u00e4 v\u00e4h\u00e4n virtaavampaan ja kivisemp\u00e4\u00e4n joenuomaan, ja huomasin, miksi mukana oli nelj\u00e4 veneen ohjaajaa. Kaksi souti ja loput kaksi seisoivat veneen nokassa ja per\u00e4ss\u00e4 pitk\u00e4n puisen kepin kanssa, jolla he ohjailivat veneen kulkua kampeamalla tikun sopiviin kivien v\u00e4liin ja ty\u00f6nt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 venett\u00e4 joenuomassa sopivaan suuntaan. Veneen ohjaaminen oli selke\u00e4sti pitk\u00e4n yhteisty\u00f6n ja harjoittelun tulos, sill\u00e4 kolahduksia kiviin sattui aniharvoin, vaikka vauhti \u00e4ityi v\u00e4lill\u00e4 kovaksikin. Miehet olivat selv\u00e4sti ammattitaitoisia ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n, ja mukana oli niin nuoria vasta-alkajia kuin varmaankin t\u00e4t\u00e4t ty\u00f6t\u00e4 ik\u00e4ns\u00e4 tehnyt harmaahapsinen papparainen. Miss\u00e4\u00e4n vaiheessa ei pelottanut muu kuin ett\u00e4 tipauttaisin kameran tai iPadin, jolla kuvailin v\u00e4lill\u00e4 videoita tiukemmissa koskenlaskuissa.<\/p>\n <\/p>\n <\/em> Kukassa olevat kirsikkapuut tekiv\u00e4t maisemasta erityisen vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4n.<\/span><\/em><\/p>\n Hauskan retkest\u00e4 teki my\u00f6s airoja k\u00e4ytelleen veneen ohjaajan el\u00e4v\u00e4iset selostukset, jotka pursuivat kansailaista huumoria. Selostuksista ja \u00e4\u00e4nenpainoista tuli v\u00e4lill\u00e4 mieleen Osakalaiset koomikot.<\/p>\n <\/p>\n Matkan varrella oli muitakin kiinnostavia kiinnostavia ihmisi\u00e4: er\u00e4s kalamies poseerasi joen rannalla kuin animesankari, \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen coolisti siis, onkivapa olallaan. Huvittava yll\u00e4tys oli my\u00f6s yht\u00e4kki\u00e4 kivien lomasta ilmestynyt kameramies, joka otti meist\u00e4 veneen kyytil\u00e4isist\u00e4 kuvan keskell\u00e4 ei mit\u00e4\u00e4n. Pohdiskelin itsekseni, miten ihmeess\u00e4 mies oli kameroineen p\u00e4\u00e4ssyt kuvauspaikalleen, mutta ehk\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli ollut puvoimia. Kuvan olisi tietysti saanut ostaa j\u00e4lkik\u00e4teen itselleen muistoksi, mutta ajattelin, ett\u00e4 oman kameran anti saa kyll\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 er\u00e4\u00e4 riitt\u00e4\u00e4. Yleens\u00e4 n\u00e4m\u00e4 ”huvipuistojen laitekuvat” kun ovat ammattimaisesta kameramiehest\u00e4kin huolimatta b-luokkaa omien ilmeiden puolesta. ;)<\/p>\n Mets\u00e4isi\u00e4 vuoria t\u00e4plitti matkan varrella muutama pyh\u00e4tt\u00f6 ja paljon kiv\u00e4, jotka n\u00e4yttiv\u00e4t (kenties katsojasta riippuen) milloin karhulta, milloin sammakolta tai leijonalta. Minusta oli hauskaa, ett\u00e4 jokaiselle v\u00e4h\u00e4nk\u00e4\u00e4n erilaiselle kivelle oli yritetty hakea jokin esikuva el\u00e4inkunnasta tai ihmisten maailmasta. Komeita suuret kirjavat kivet joen varrella olivat, muistuttivatpa ne jotakin tai eiv\u00e4t.<\/p>\n Joki kiemurteli useaan otteeseen rautatiesiltojen ali, joten matka ei ollut suinkaan yksitoikkoinen, vaikka sin\u00e4ns\u00e4 maasto ei paljon muuttunut. Kaksituntinen meni hujauksessa ja yht\u00e4kki\u00e4 huomasin, ett\u00e4 alammekin saapua jo Arashiyaman Togetsukyon kuuluisalle sillalle, jonne ajelumme p\u00e4\u00e4ttyisi.<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/riisa.net\/wp-content\/uploads\/2013\/09\/hozugawakudari-set-1.jpg\" "\\"hozugawakudari-set-1\\"")
<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a>Junan ikkunasta n\u00e4kyi my\u00f6s loppup\u00e4iv\u00e4n aktiviteetti, jokivene.<\/span><\/em><\/p>\n<\/a>Ei ollut ensimm\u00e4inen kerta, kun huomasin t\u00e4ll\u00e4 reissulla, ett\u00e4 matkailumieltymykseni kohtaavat selv\u00e4sti japanilaisten el\u00e4kel\u00e4isten kanssa. ;) Bussi oli t\u00e4ynn\u00e4 vapaa-ajastaan nauttivia mummoja ja vaareja.<\/span><\/em><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a>Soutaminen n\u00e4ytti v\u00e4lill\u00e4 aika kovalta ty\u00f6lt\u00e4, sill\u00e4 joki oli t\u00e4ynn\u00e4 kivi\u00e4 ja py\u00f6rteen ajoittain voimakkaita.<\/span><\/em><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a>Haikaroja seisoi ylv\u00e4\u00e4n\u00e4 siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/span><\/em><\/p>\n<\/a>V\u00e4lil\u00e4 mentiin kovempaa<\/span><\/em><\/p>\n<\/a>Matkan puoliv\u00e4liss\u00e4 puolipilvinen keli muuttui hiukan aurinkoisemmaksi ja maisemat olivat aivan uskomattoman kauniit. Turkoosi vesi ja korkeuksiin kurottelevat puut loivat maagisen veneretken ja olinkin yht\u00e4 hymy\u00e4 koko matkan.<\/span><\/em><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n