Maalasimme remontin jälkeen asunnossa makuuhuoneen syvennyksen, tuvan ikkunaseinän, olohuoneen seinän sekä keittiön ja olohuoneen välisen seinänpätkän molemmilta puolilta. Maalaaminen ei ollutkaan sitten ihan niin helppoa kuin luultiin. Tai no oli se teoriassa. Valitsimme nimittäin teoriassa täydellisen värin olouoneen ja keittiön seiniin, mutta käytäntö osoitti, että vaikka maali oli lähes identtinen olohuoneen seinän värin kanssa, keittiössä seinä olikin tummempi. Niinpä jouduimme maalaamaan hiukkasen enemmän kuin ihan alunperin suunnittelimme, sillä ajattelimme vain siistiä seinän rajapinnan keittiön puolella. Nyt oli pakko maalata sitten olkkarin puoleinen keittiön seinäkin, koska se olisi muuten jäänyt karmaisevan eri väriseksi valkoiseksi. Katon maalaamisen suhteen olimme onnekkaampia. Katto oli saman värinen molemmissa huoneissa, joten valitsemalla tarkkaan oikean värisen maalin, saatoimme hienolla tuputustekniikallani vain yksinkertaisesti vetää poistetun seinän kohdalta kattoon pienen rannun maalia ja pehmentää rajat talouspaperi tuppoa käyttämällä. Ei varmaan mikään oikean maalarin tekniikka, mutta taulujen maalaajan kylläkin – ja vähän samanlaista vesiliukoista akryylimaaliahan minä sinne seinälle sudin kuin taulukankaallekin. ;)
Sinne peittyy rappaukset ja väärän väriset seinän kohdat valkoisen maalin alle. Eeron iskä oli onneksi pitkänä miehenä auttamassa meitä pätkiä.
Tumma seinä oli sitten se kinkkisin tapaus. Jos olisimme olleet viisaita ja oppineita maalareita keltanokkien sijaan, olisimme ehkä hieman hioneet seinää ennen maalaamisen aloitusta. En tosin ole varma, olisko se tehnyt lopputulokseta yhtään tasaisempaa, vai oliko lievä epätasaisuus vain omaa kyvyttömyyttämme. Joka tapauksessa seinä tuntui vaativan kolmannen maalikerroksen, ja lisäksi totesimme toisen maalausvaiheen jälkeen, että ei ollut ollut viisasta jättää seinien rajoja ja kattorajaa teippaamatta. Voi meitä! Niinpä kun seinä joka tapauksessa tuntui vaativan kolmannen maalikerroksen, sudimme valkoisella maalilla epätasaiset saumat näteiksi, odotimme saumojen kuivumista, teippasimme seinän ja vedimme kolmannen kerroksen harmaata maalia. Vieras ihminen ei ehkä huomaa seinässä enää erityisen suuria epätasaisuuksia (paitsi tämän postauksen luettuaan, tietenkin..), mutta itse kyllä tietyssä valossa tietystä kulmasta näen, kuinka tietty kohta seinästä heijastaa valoa hieman erilailla . No, onneksi juuri siihen epäonniseen, hieman epätasaiseen kohtaan on tulossa valokuvatöitä kehystettynä! Eli piiloon vaan. ;)
Ensimmäisen maalauskerran jälkeen seinä ei ollut vielä ihan valmis. Eikä kyllä toisenkaan… ehkä juuri ja juuri sen kolmannen kerran jälkeen. ;)
Kun tumma seinä oli maalattu, olin haltioissani värivalinnan onnistumisesta. Eeron sen sijaan piti hieman hetki ensin totutella seinän väriin – ei sillä, ettäkö se olisi ollut sopimaton, se oli vain erilainen kuin entinen valkoinen seinä. Loppujen lopuksi tumma harmaa, Tikkurilan Harmony-maalin sävy ’Basaltti’ sopii mielestämme erittäin hyvin yksiin keittiön ja eteisen lattian värin sekä keittiön uuden penkin ja kaavailemiemme kalusteiden kanssa. Se on juuri sopivan tumma, ei liian musta, eikä liian laimean harmaa. Valkoiset ovet erottuvat seinästä upeasti ja seinä-lattialista-parketti-kombo toimii mielestäni kivasti yhteen. Ja oi, miten kivasti uusi matto istuu seinän viereen. Mutta sen näette vähän myöhemmin. ;)
Apua, meillä alkaa maalauspuuhat maanantaina ja ollaan ihan yhtä tumpeloita remppahommissa. Kuinkahan monta kerrosta joudutaan vetämään, kun ajateltiin vielä alkaa sähläämään Tunto-pinnoitteiden kanssa…?!
Harmaa seinä näyttää tosi hienolta! Sellaisen haluaisin itsekin, jos ei meille olisi jo tulossa harmaa sohva, harmaat verhot jne… :-)
Luulen, että jos laitatte semmosta pinnoitetta, jolla seinästä tulee epätasainen, ei se maalauskaan ole niin tarkkaa – sileää pintaa taitaa olla vaikeampaa saada siistin näköiseksi kuin semmoista kauttaaltaan röpöläistä, koska siinä ei maalin paksuuserot ehkä näy yhtä selkeästi. Mäkin harkitsin semmosia pinnoitteita, mut olkkariin tuli nyt vaan sileä seinä. Makkarin koloon ois ehkä vielä kiva joskus laittaa jotain, mut kattoo nyt. :)
jeeeee, ”värillinen” seinä! me likes!
haha, mulla oli vähän samoja ongelmia aikoinann makkarin seinän kanssa. ensinnäkin, se vaati 5-6 kerrosta sitä magentaa maalia (ei kannata luottaa omaan silmään, vaan maalata vielä kerran valmiin näköisen päälle, neuvoi kokeneempi maalari). lisäksi, mun maali oli puolikiiltävä – tarkoittaa siis sitä, että seinästä osa on matempaa kuin osa… kuulemma yhtään kiiltävämmän saaminen tasaiseksi on tosi vaikeeta. pitäis saada koko seinään maali kerralla, ilman että se ehtii yhtään kuivahtaa…
Joo, ”värillinen” on jees. Se tuo ihan eri tuntua tilaan. Äidit vähän pelkäs, että josko tulee liian tumma, mutta ennemminkin se jotenkin lämmittää ja tekee asunnon valmiimmaksi ja viimeistellymmäksi. :) Me ehkä vähän luovutettiin sen 3 kerroksen jälkeen.. aateltiin, että ei se tästä kummene ja maalikin on kallista. Mut en tiedä josko 6 kerroksella ois tullukki parempi. ;D