”Miksi kukaan haluaisi muuttaa noihin Redin tornitaloihin?”

Ennen muuttoamme seurailin noin nelisen vuotta hieman huvittuneena uutisointia tulevasta kodistamme, Redin Majakasta. En ole koskaan lukenut yhtään artikkelia mediassa yhdestäkään aiemmasta taloyhtiöstäni, mutta Majakka Suomen ensimmäisenä pilvenpiirtäjänä on paistatellut lööpeissä lukemattomia kertoja – ehkäpä enemmän, kuin uskon ketään talon ulkopuolella asuvaa ihmistä aidosti jaksavan edes kiinnostaa.

Toki jutut ovat poikineet myös keskustelua. Artikkelien kommenttiosasto täyttyi uutinen toisensa jälkeen usein ihmettelevistä kysymyksistä: ”Tuohan on harmaa kuin itäblokki! Miksi kukaan haluaisi tuon näköiseen taloon?” ”Samat tylsät liikkeet, kuin kaikkialla muuallakin. Miksi kukaan haluaisi asua kauppakeskuksessa?” ”En ihan ymmärrä, minkälaisia ihmisiä tuonne haluaa muuttaa ja miksi?” Samantyyppisiä hämmästelyjä olen välillä kuullut sattumalta jopa kadulla. Näistä kysymyksistä inspiroituneena ajattelinkin, että pitääpä listata, miksi me päätimme hankkia kodin tornitalosta.

”Harmaa kuin itäblokki! Miksi kukaan haluaisi tuon näköiseen taloon?”

Julkisivun päivittely on jatkunut lähes joka ikisen Redistä tai Majakasta julkaistun artikkelin kommenttiosiossa jutun aiheesta riippumatta. Ensin, jo ennen kuin rakentaminen kunnolla pääsi alkuunsakaan, kaupungin rakennusviranomaiset ruotivat liikaa valkoisuutta ja muutaman vuoden kuluttua julkisivun muutosten jälkeen kauhisteltiin mediassa liikaa harmautta. Kun talo nousi korkeammaksi, tuskailtiin liikaa heijastavuutta autoilijoiden silmiin itäväylälle ja vastikään on päästy vertailemaan Majakkaa naapuriin kohoavaan tornitaloon, Loistoon, joka kaupungin vaatimuksesta rakennetaan hitusen valkoisemmista julkisivuelementeistä kuin edeltäjänsä.

Lasipinta mahdollistaa komeat maisemat

Niinhän se on, että kyllä Majakka on harmaampi kuin monissa kirkkaan valkoisissa havainnekuvissa. Itse en kuitenkaan haluaisi, enkä missään vaiheessa ole kuvitellut asuvani maitolasisten vaan kirkkaiden ikkunoiden takana. Todella suuri osa talostamme on ulkoapäin katsottuna harmaan näköistä ikkunapintaa ja asukkaan näkökulmasta lattiasta kattoon ulottuvat ikkunat ovat yksi niistä syistä, miksi kyseiseen taloon halusinkin muuttaa.

Kuvat, joita uutisjutuissa yleensä Majakasta esitellään, ovat korkealta lintuperspektiivistä, josta lähes kukaan ei taloa koskaan katso – kadunrajasta katoessa tornit useimmiten heijastelevat taivaan sävyjä. Itse tulemme katselemaan hieman vinosti omaan asuntoomme nähden sijoittuvan myöhemmin rakennettavan naapuritalon heijastavaa aamuaurinkoa. Viereen rakennettavaan Loistoon verrattuna pidän itse asiassa Majakan ulkoasusta enemmän, sillä se on jotenkin rauhallisempi ja peilaa tasaisemmin maisemaa kuin Loiston selkeästi hiukan raidallisempi ulkonäkö. Mutta makunsa kullakin. Saas nähdä, millainen pinta loppuihin kuuteen torniin tulee.

Olen toki ulkomailla nähnyt arkkitehtuuriltaan paljon näyttävämpiäkin torneja kuin Kalasatamaan rakennettavat, mutta tavallaan ymmärrän myös, että kun lähdetään rakentamaan maan ensimmäisiä pilvenpiirtäjiä tavalliseen asuinkäyttöön, ei mennä myöskään heti sinne arkkitehtuurin kaikkein futuritisimpaan päähän. Uskon, että kokonaisuutena tornien keskittymä tulee olemaan urbaani ja ensimmäinen paikka Suomessa, joka näyttää oikeasti isolta kaupungilta. Pidän urbaaneista maisemista samoin kuin Mustikkamaalta avautuvien saaristomaisemien luonnonrauhasta. Helsingin keskusta vanhoine mataline rakennuksineen on ihana, mutta Kalasatamassa taas on jo nyt kuvakulmia, joista voi hiljalleen aistia, miltä tornitalojen ja muiden modernin ja varsin hienosti yhteen suunnitellun arkkitehtuurin luoma omintakeinen kaupunginosa tulee vuosien kuluessa näyttämään. Olohuoneestamme aukeavat maisemat itäväylälle muistuttavat minua ajoista Tokiossa ja iltavalossa tulevien tornien valaistut ikkunat ja heijastelevat lasipinnat tulevat tekemään kokonaisuudesta varmasti hienon myös ulospäin.

”Samat tylsät liikkeet, kuin kaikkialla muuallakin. Miksi kukaan haluaisi asua kauppakeskuksessa?”

Yksi mainioin asia uuteen kotiimme muutossa oli minusta sijainti. Kun lähden arkena kotoa, olen hetkessä metrolaiturilla, sillä hissimme menee suoraa metron viereen. Noin 7-8 minuutissa olen jo työpaikallani. Metron päällä asuminen tarkoittaa todella nopeaa siirtymistä melkein minne tahansa. Moni asuinalue aivan keskustan tuntumassa on hinnaltaan paljon kalliimpi, mutta matkat vaikkapa rautatieasemalle tai Kamppiin saattavat silti kestää pidempään. Esimerkiksi entisestä asunnostamme Töölöstä kesti n. 15 minuuttia Kamppiin, kun Kalasatamasta saavun sinne vain n. 8-9 minuutissa, vaikka maantieteellisesti asumme Kalasatamassa kauempana Kampista. Sijainti on minusta aivan mielettömän kätevä ja harvassa paikassa Helsingissä voi asua näin suoraan metroyhteyden varrella. Lähtiessäni kyläilemään muualle Suomeen, olen rautatieasemalla n. 6 minuutissa.

Kaikki tarvittavat arjen palvelut hissimatkan päässä

Okei, mutta entäs se kauppakeskus sitten? Yllä mainittu sijainnin kätevyys ja meille relevantteihin kohteisiin liikkumisen nopeus oli itselleni jo yksinään valtavan iso tekijä Majakan valinnassa tulevaksi kodiksemme, mutta vaikka en oikeastaan erityisemmin nauti shoppailusta, odotin innolla myös kauppakeskuksen päällä asumista. En siksi, että voisin mennä joka päivä H&M:ään, vaan siksi, että silloin kun tarvitsen jotakin, voin useimmiten hankkia sen hetkessä alakerrasta.

Viime talvena pitkäikäiset talvikenkäni sattuivat hajoamaan. Mietin silloin huvittuneena, että jos nyt jo asuisimme Majakassa, voisin lähteä ostamaan uudet kengät vaikka sukkasillani – tosin voi olla, että Redin suutari hakisi kenkäni talon aulapalvelusta pyydettäessä, kun olen itse töissä. Alakerrasta löytyy apteekki, lääkäriasema, kukkakauppa, lahjatavaraliikkeitä, kirjakauppa, kosmetiikkaliikkeitä, kampaamoita, pesula, sähkötarvikeliike, passikuvaliike… eli jos jokin menee kotona rikki, tulen kipeäksi ja tarvin lääkäriä tai lääkettä, suosikki kasvorasvani loppuu, takki pitäisi pesettää tai minun on vaikkapa hankittava nopeasti lahja kummipojalle, olen apajilla hissin napin painalluksella.

Muuttomme yhteydessä ravasimmekin Redissä harva se päivä. Kävimme välillä useamman kerran päivässä Clas Ohlsonilla, kun huomasin tarvitsevani taulukoukkuja, ruuveja, pesukoneen liitosjohdon tai muita tarvikkeita pikaisesti. Vallilasta löytyi verhot viherhuoneeseen, Finlaysonilta saunatyyny kylpyammeeseen, Boppis-sisustusliikkeestä tabletit suojaamaan uutta ruokapöytää, Carlsonilta imuri… Komeaksi kasvaneet kultaköynnökset hankin ihastuttavasta Redin Urban Green -kukkakaupasta.

Kahvilat, ravintolat ja ehkä maailman helpoin kauppareissu

Yksi todella odotettu asia Majakassa asumisessa meidän perheellemme olivat myös ravintolat ja kahvilat sekä helppo kaupassakäynti. Redistä löytyy muutamia kivoja etätyökahviloita ja paljon erityisesti sellaisia ravintoloita, joista saa hyvää mukaan otettavaa ruokaa. Niinpä istuessani kotimatkalla metrossa, voin laittaa vaikka Woltilla illallistilauksen sisään, käydä noukkimassa ruokani tiskiltä ja kävellä suoraa hisseille. Toki valikoima ei rajoitu Rediin: yksi päivä tarkastelin, minne kaikkialle ehtii syömään 10 minuutissa, ja oikeastaan suurin osa ydinkeskustan paikoista on 10 minuutin säteellä kotioveltani.

Kiireisyys ja sen pitäminen kiinteänä osana normaalia arkea on sinänsä mielestäni perisynti, josta haluaisin eroon, mutta en voi silti olla fiilistelemättä myös mahdollisuutta tilata viikon ruokaostokset alakerran K-Supermarketista suoraa kännykällä kotiin. Kyseinen kauppa on muuten parhaita, jossa olen ikinä asioinut. Se on sopivan suuri ja valikoimaltaan todella kattava, mutta ei mikään kamala automarketti, jossa ovelta maitohyllylle pääseminen vaatii puolen kilometrin kävelyn. Parhaita puolia on myös Tikkalan veljesten henkilökunta, joka kuuntelee asuinalueen toiveita, tukee pieniä tiloja ja pitää valikoiman vaihtelevana ja mielenkiintoisena.

”En ihan ymmärrä, minkälaisia ihmisiä tuonne haluaa muuttaa ja miksi?”

Edellä luetellut syyt varmaan kertovat jo suureksi osaksi, millaisia ihmisiä Majakassa asuu, mutta jos sen nyt jotenkin kiteyttäisi, niin sanoisin että varsin tavallisia ihmisiä, jotka arvostavat kaupunkiasumisen helppoutta, käteviä kulkuyhteyksiä sekä upeita maisemia. Talossa on sekä nuorta että vanhempaa asukaskuntaa. Lapsiperheitäkin löytyy jonkun verran ja minusta on ihanaa, että pikkulapset ovat myös selvästi löytäneet toisistaan kavereita talossa jo nyt. Uskon, että monelle talomme asukkaalle myös yhteisöllisyys ja talon palvelut ovat olleet tärkeä valintakriteeri kodille, sillä talosta löytyy paljon yhteiskäytössä olevia tiloja kerhohuoneesta juhlatilaan, kirjalainaamoon, kuntosaliin, pesulaan ja hienoihin saunaosastoihin.

Moni ihmetteli lehtien palstoilla, mistä Suomessa riittää miljonäärejä asumaan kaikkiin suunniteltuihin tornitaloihin. Yllätys yllätys, ne talon muutamat miljoonakämpät löytyvät ylimmistä kerroksista, mutta suurin osa asunnoista myös Majakassa on Helsingin keskustalähiöiden ja Kalasataman aluetta vastaavissa neliöhinnoissa. Se onkin sitten eri asia, mitä pääkaupunkiseudun neliöhinnoista yleisesti pitäisi olla mieltä, sillä kallistahan täällä on. Toki meidänkin talossa neliöhinnat vaihtelevat todella paljon kerroksen, ilmansuunnan ja asunnon koon mukaan, ja esimerkiksi naapurin Loistossa, jossa on enemmän pienempiä asuntoja kuin Majakassa, neliöhinnat luonnollisesti ovat kalliimmat. Omaksi onneksemme olimme törmänneet Majakan markkinointiin jo niin varhaisessa vaiheessa ennen ennakkovarausten aloitusta, että olimme ensimmäisenä varauspäivänä haukkana liikkeellä ja saimme varattua asunnon, jonka neliöhinta oli varsin kohtuullinen alueen hintatasoon nähden.

Muuttomme jälkeen olemme olleet kyllä todella tyytyväisiä valintaamme, vaikka talon valmistumisen odotus oli välillä tuskastuttavan pitkä ja välillä vähän kivinen. Asunto on juuri sellainen, millaiseksi sen suunnittelimme, talossa asuu paljon kivoja ihmisiä, jotka juttelevat keskenään, auttavat ja tervehtivät toisiaan, yhteisistä asioista välitetään ja niiden toimivuutta edistetään porukalla, kulkeminen metrolla on ollut juuri niin helppoa kuin odotinkin ja sitten tietenkin ne maisemat – niistä on parempi kertoa kuvin kuin sanoin. Joka päivä päättyy uudenlaiseen taideteokseen ikkunoiden takana.