Selaillessani valokuviani syyskuun Helsingin Design Marketin ajalta, havahduin huomaamaan, että lähes kaikki tuotteet, joita itsekin kuviini poimin, ovat vilahdelleet vinhaan yhden jos toisenkin sisustusblogin sivuilla, pinterest-tauluilla ja myös sisustuslehdissä. Kyseessä on pääasiassa suomalaisia tai skandinaavisia tuotteita, mutta se ei ole estänyt niiden leviämistä sosiaalisessa mediassa myös kauemmaksi maailmalle.
Kun joku bloggaaja bongaa erityisen hauskan julistevalmistajan tai uuden tekstiilitaiteilijan, tuotteet löytyvät hetkessä lukemattomista muista saman tyylisistä blogeista. Toisinaan huomaa tilanteita, joissa bloggaajat ovat selvästi etunenässä tuomassa jotakin ilmiötä tai tuotetta suurempaan suosioon, mutta useimmiten on vaikea sanoa mikä tuli ensin – sisustuslehden toimittajan palstalleen nostama tuote vai bloggaajan olohuoneessa vilahtanut matto. Vai oliko kyse sittenkin suuremmasta, yleisemmästä trendistä?
Ehkä sillä, kuka trendejä luo, tai mistä ne tulevat, ei ole niinkään väliä, sillä se, kuka vaikuttaa kehenkin, on eittämättä monisuuntaista. Mutta asia ei ole ollut näin aina. On ollut mielenkiintoista huomata, miten blogit ovat muuttuneet viime vuosina henkilökohtaisesta, pienelle vertaisryhmälle suunnatusta viihteestä valtavirran kuluttamaksi median muodoksi. Se, mikä alkoi kurkistuksena jonkun tuntemattoman arkeen, on muuttunut osittain ammattimaisiksi tuote-esittelyiksi, brändinrakennukseksi ja journalistimaiseksi toiminnaksi. Bloggaajien toimintatavan ja aseman muutos on huomattu myös tutkimuksissa, joista käy ilmi, että blogien sisältöön suhtaudutaan yhtä ammattimaisemmin niin itse bloggaajien kuin heidän yhteistyökumppaneidensakin näkökulmasta. Blogit tiedetään vahvoiksi mielipidevaikuttajiksi, ja monilla meistä on jo kokemuksia tilanteista, joissa jokin blogi on vaikuttanut ostopäätökseemme – negatiivisesti tai positiivisesti.
Nyt jo reippaasti kuukausi Helsingin Design Marketin jälkeen katselenkin ottamiani valokuvia hieman uusin silmin. Valitsinko tuotteet kuviin, koska olin nähnyt ne jossakin ja mieltynyt niihin, vai silkasta sattumasta ja ihastuksesta? Miksi juuri monet näistä tuotteista ovat päätyneet lukuisiin blogeihin? Onko se muutamien bloggaajien sivuillaan antaman näkyvyyden tulosta vai kenties valmistajien toimivaa markinointia? Olisinko törmännyt tuotteisiin yhtä usein, jos niitä ei olisi esitelty näyttävästi vaikkapa juuri tämän syksyn tapahtumissa tai messuilla?
Näyttääkö tutulta?
Esimerkiksi Polkka Jamin värikkäitä kortteja, julisteita ja hauskoja keittiöpyyhkeitä on näkynyt blogeissa paljon viime aikoina, mutta sisustuslehdissä vasta vähemmän. Selkeälinjaiset, värikkäät kuvitus-taulut ja posterit ovat selvästi nousemassa laajempaankin suosioon, sillä tämän tyyppinen kuvitustyyli näkyy myös lehdissä, pakkaussuunnittelussa ja mainoksissa.
Pistin merkille, että Everyday designin kassitelineitä, jotka muuten on suunniteltu jo vuonna 1995 (!!), ostettiin sekä Design Marketin että Habitare messujen myyntipisteiltä semmoista tahtia, että en ihmettelisi, jos niitä kohta alkaisi näkyä enenevissä määrin blogeissakin. Ehkäpä tuoteen luonne vaikkapa lehtikorina tai pahvinkierrätysastiana saattaa kuitenkin vaikuttaa siihen, että itse en ainakana ole tainnut bongata näitä vielä useammasta paikasta – ehkä se oman kodin jätenurkkaus ei ole se kuvatuin tai esitellyin kohde. ;)
Ihana, omaankin olohuoneeseeni haaveilemani pyöreämuotoinen matala Morris-kahvipöytä taas näkynee varmasti mediassakin tänä syksynä vahvemmin, sillä myyjä Artek on pitänyt siitä lokakuussa tavallista enemmän ”melua”. Kaunokainen onkin helppo yhdistää monentyyppiseen sisustuskuvaukseen.
Sisustuslehdissä aina tasaisin väliajoin pilkahtelevan Muovon tekstiileillä tuntui olevan paljon kiinnostuneita silmäpareja Design Marketin vilinässä. Mustavalkoisen ja vahvojen värien yhdistelmät ovat selvästi nouseva trendi, sillä nämä värit näkyvät monien tekstiilisuunnittelijoiden ja myös kuvittajien töissä. Muovon kuoseissa on myös jotain hieman Marimekkomaista särmikkyyttä freesillä omanlaisellaan ilmeellä.
Kauniste design on itselleni graafikkona erityisen mielenkiintoinen designer-kollektiivi, sillä suunnittelijoiden joukossa on niin graafikoita, kuvittajia kuin tekstiilisuunnittelijoitakin. Esimerkiski tunnetut kuvittajat Matti Pikkujämsä, Sanna Mander ja Jenni Rope ovat Kaunisteen herkän viivan, humoristisen suunnittelun ja upeiden värien takana. Piirroksenomaisuus ja käsintekeminen korostuu töiden ulkonäössä upeasti. Tämän tyyppisiä tekstiilejä näkyy nyt myynnissä pienissä verkkokaupoissa ja designputiikeissa, ja myös blogipiirit ja pinterest-yhteisö tuntuu ulkomaita myöden löytäneen Kaunisteen. Mm. japanilainen ystäväni linkkasi heidän töitään minulle joskus. Omalla toivelistallani onkin Sanna Manderin kuvittama vuoden 2013 kalenteripyyhe mustavalkoisena.
Character.fi:n myymät kirjaimet ovat jo muutaman vuoden takainen juttu, mutta firma sen kun porskuttaa. Kierrätysvalaisimet ovat tätä päivää, eikä ihmekään, että ne ovat saaneet niin suuren suosion varsinkin sisustuslehdissä. Onkohan lehteä, jossa näitä ei olisi jossain vaiheessa esitelty? Tavallisten talliaisten kotiin monen sadan euron valaisimet voivat olla aika iso investointi, mutta kyllä näitä näkyy joillakin bloggaajillakin olevan.
Saanan ja Ollin tekstiilit olivat minulle Helsinki Design Marketin uusi tuttavuus, joskin netti tietää kertoa, että kaksikko on aloittanut toimintansa jo vuonna 2008. Oma suosikkini oli Kauppareissusarjan hauskat tekstiilituotteet.
Yhden maamme kuuluisimmista graafikoista, Erik Bruunin, 82, työt ovat nousseet viime vuosina ihan uuteen kukoistukseen. Bruun on suunnitellut sekä uusia että vanhoihin töihinsä pohjautuvia kuoseja mm. Vallilalle. Kaikkien tuntema Jaffa-kangas olikin esillä niin Vallilan kuin Bruun Designinkin osastolla, mutta minua kiinnostivat enemmän Bruunin muut työt. Jaffa-juliste on graafisena työnä upea ja aikansa klassikko, mutta meidän kotiin se ei oikein värimaailmansa takia sovi. Pidän kuitenkin Bruunin estetiikasta, ja innostuimme Eeron kanssa Bruunin 1962 suunnittelemasta geometrisestä ja abstraktista Helsingin matkailujulisteesta. Se jäikin ainoaksi varsinaiseksi ostokseksi markkinoilta.
Ellen ajoilta tuttu, entisen työpaikkani vieressä Punavuoressa sijaitseva Moko Market&Café oli asettunut näyttävästi Kaapelitetaalle Design Marketin ajaksi. Kahvilaosaston sisustus oli oikein Mokomaisen rouheaa ja boheemia metallisine puutarhatuoleineen, puupöytineen ja yrttipuskineen. Hauska keltaisen seinän ja kehysten ja tekstien luoma kontrasti kiinnitti varmasti monen huomion. Eiväthän tyhjät kehykset toki mikään uusi idea ole, mutta aina kun joku tuo jonkin vanhankin ajatuksen esiin uudelleen hauskalla tai näyttävällä tavalla, on aika varmaa, että johonkuhun se vaikuttaa. Ehkä tämäkin virike monien muiden Design Marketin oivallusten ohella näkyy vielä jonkun sisustajan kodissa? Saapa nähdä.
