Viime viikonloppu on ollut niin tapahtumantäyteinen, että sen jälkeen ja osittain sen aikanakin olen ollut aivan poikki. Viikonlopun saldo on paljon kävelyä, paljon nähtyjä nähtävyyksiä, paljon taidetta, paljon herkkuja (niin belgialaisia kuin suomalaisiakin).. ja valitettavasti myös yksi rikkoutunut kamera.
Äitini saapui Belgiaan lyhyelle lomareissulle viime torstaina, ja heti perjantaiaamusta suuntasimme nokkamme kahdestaan kohti Belgian rannikolla sijaitsevaa Bruggen kaupunkia. Otimme paikallisjunan Brysselin Gare du Midin asemata aamusta, ja olimme Bruggessa noin tunnin raiteden kolistelun jälkeen.
Koska kummallakaan ei ollut liikaa ennakkotietoa saati kokemuksia kaupungista, päätimme vain lähteä suunnistamaan asemalta kiireettömästi kohti keskustaa ilman sen kummempia päämääriä. Meillä oli hyvä kompakti matkaopas, josta löytyi selkeä kartta, joten kulkeminen kaupungissa oli vaivatonta. Kaiken lisäksi horisontissa siinsi lähes joka hetki jokin Bruggen katedraaleista, joten maamerkkejäkään ei tarvinnut etsiskellä erikseen. Heti ensi töiksemme käppäilimme komean kirkon tornia kohti, ja löysimme itsemme upealta L’eglise Notre-Damen katedraalilta. Katedraaleja tulikin kierrettyä aikamoisesti, ja harva Bruggen kirkko jäi näkemättä. Kirkot olivat komeita, ikkunat upeita lasimaalauksia täynnä ja seiniä koristivat vanhat gobeliinit ja maalaukset. Kaunis kuoromusiikki toi tilaan varsin hartaan tunnelman, mikäli edellä mainitut eivät vielä sitä onnistuneet tekemään. Toisaalta katolisen kirkon arvotavaroiden hamstrauskaan ei jäänyt huomaamatta tuijotellessamme kaiken maailman kultaesineitä jalokivi- ja kristallikoristuksilla. Yhtäkaikki, kirkot olivat kuitenkin kauniita käyntikohteita ja pullollaan upeaa arkkitehtuuria. Jälleen sain mahtavia referenssikuvia koneen uumeniin – josko sitä joskus vaikka intoutuisi taas piirtelemään.
Siinä vaiheessa kun pääsimme Bruggen markkina-aukiolle, joka kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin, oli kameralleni kuitenkin mystisesti tapahtunut jotakin. Olin ottanut kuvia aivan normaalisti normaaleissa olosuhteissa, en ollut kolhinut kameraa, enkä ylipäätään tehnyt reilun vuoden vanhalle kameralleni mitään, mikä voisi sitä vahingoittaa, ja kas kummaa, yhtäkkiä se otti ja pimeni. Ihan tuosta vain, ilman varoituksia. Kameralla ei voi enää kuvata, vaikka aiemmin otettuja kuvia, sekä valikoita voi selata aivan normaalisti. Salamakin välähtää ja pattereissa tai kellopatterissa ei ole mitään vikaa – ainoastaan ilmeisesti kenno on hajonnut. En tiedä mitä korjaaminen tulisi maksamaan, mutta ajattelin joka tapauksessa kysyä Canonin valtuuttamasta huollosta, voiko kyseistä korjausta mitenkään sisällyttä jatkettuun takuuseen, sillä kamera on tosiaan ollut minulla nyt pari kuukautta yli takuuajan, ja mielestäni on täysin kohtuutonta, että monta sataa maksava vehje hajoaa normaalikäytössä heti vuoden takuuajan umpeudutta.
Kameran pimeneminen sai surun puseroon, mutta pakko oli yritää jatkaa päivää reippaana. Onneksi kultainen äitini lupasi oman kameransa käyttööni kuun loppuun saakka, jotta ei tarvitse harmitella, että Brysselin reissu jää dokumentoimatta. Silti edelleena vaan kameran joka aamu toiveikkaana, josko se olisi vaikka kokenut ihmeparannuksen. Turhaa.
Kävimme syömässä kivassa pienessä ravintolassa sivukadulla Astridparkin laitamilla. Sen jälkeen patikoimme vielä ympäri ämpäri kaupunkia ja kävimme valehtelematta varmasti parissa kymmenessä suklaapuodissa – onneksi teimme ostoksia sentään vain parissa. Muitakin liikkeitä tuli koluttua. Löysin mm. ihanan rannekorun, jonka kaveriksi ostin vielä täydellisesti yhteen sopivan helmikorvakoruparin Brysselistä lauantaina. Kauan haaveiltu hankinta sekin.
Bruggen pikkukaupunki on kaunis ja täynnä vanhaa rakennuskantaa. Kukkia ja puita on joka puolella, mutta olennaisimpina katukuvaa hallitsevat kaupunkia risteävät kanavat. Vesireitit piti mennä testaamaan tietenkin aivan itse, joten maksoimme liput kanava-ajelulle ja istahdimme veneen kokkaan. Keulasta sai mainioita kuvia, ja kuljettaja valaisi hieman rakennuksien ja kaupungin historiaa. Olisin toivonut veneajelun kestävän hieman pidempäänkin, sillä se oli erittäin mukava tapa nähdä kaupunkia, mutta puoli tuntiakin oli luksusta koko päivän käveltyämme.
Iltapuolella kävelimme kanavanvartta ja puistoalueen ohi takaisin rautatieasemalle ja päätimme pääosin mukavan (kamerakatastrofia lukuun ottamatta) päivän nautiskelemalla belgialaisia käsintehtyjä konvehteja junamatkalla Brysseliin.
Jos joskus käytte Belgiassa, niin pitäkää huolta siitä, että ehditte käydä Bruggessa. Vaikkette minnekään muualle ehtisi, niin siellä pitää käydä. Ehdottomasti hienoin paikka, jossa olen tässä maassa tähän mennessä käynyt.
