Koska äitini piti tietenkin nähdä Brysselin päänähtävyyden täällä käydessään, kierrätin häntä niillä parin päivän ajan viime lauantaina ja sunnuntaina. Ajoimme lauantaiaamuna metrolla koko porukalla Tuijan, Jannen ja Neean kanssa Botaniquen metroasemalle katsastaaksemme ihan alkuun Botaniquen puutarhan. Se oli ihan mukava puutarha; oli käytäviä ja monenmoisia kasveja, niinkuin kasvitieteellisissä puutarhoissa yleensä tuppaa olemaan. Puutarhan yhteydessä on myös rakennus, jota käytetään käsittääkseni jonkinlaisena konserttitilana tai vastaavana.
Lauantai kului muutoin aamupäivän osalta shoppaillessa. Äiti löysi tavaratalosta pari paitaa, sekä jotain tuliaisia supermarketista, itse haaveilin yhden ihanan mustan hameen perään. Jotenkin tyhmältä tuntuu vain se, että kyseinen hamonen oli Hennes&Mauritz:n ikkunassa. Hölmlä tulla Brysseliin saakka ja löytää sitten täydellinen hame H&M:ltä. :P
Iltapäivästä lähdimme Grand Placen suuntaan ja pitihän se Manneken Pis:kin taas käydä katsastamassa. Pissapoika oli saanut tällä kertaa jonkun nutun niskaansa – jotain uutta nähtävää minullekin. Pissaajapatsaan tuotteistaminen on jotain aivan käsittämätöntä: löytyy avaimenperää, magneettia, taulua ja miniatyyria, ja kaiken kruunaavat ihastuttavat viinipullon avaamiseen tarkoitetut korkkiruuvit, jollaista tuskin kehtaisi edes käyttää. :D
Manneken Pisin tuntumasta ostimme brysseliläiset vohvelit semmoisilla päälysteillä, että lopputulos oli liiallisesta makeasta aiheutunut ällötys. Onneksi se hälveni nopeasti kävellessä seuraaville nähtävyyksille.
Katsastimme lähietäisyydeltä löytyneet Brysselin kirkot. Ne olivat Notre Dame de la Chapelle, Notre Dame du Sabon, kuninkaallinen kirkko Saint Jacques sur Coudenberg ja viimeisenä, mutten vähäisimpänä Cathédrale Saint-Michel-et-Gudule, kuningasparin vihkikirkko, joka on myös Brysselin katolinen pääkirkko. Nimiä lueskellessa tulee väkisinkin mieleen, että kuinka vähän voi olla mielikuvitusta, kun täällä päin joka kaupungista tuntuu löytyvän ainakin yksi Notre Dame. Toisaalta, mistäs sitä tietää, jos nimi viittaakin aina aivan eri rouvashenkilöön Neitsyt Marian sijaan(notre dame = meidän rouvamme, ladymme tms.)
Ehdimme parahiksi käymään myös keskustan kuninkaan linnassa, joka näin kesäkuukausina on auki yleisölle. Paikka oli aivan sanoinkuvaamattoman pramea. Kristallikruunut sädehtivät katossa ja olivat sellaista kokoluokkaa, jota harvemmin missään pääsee näkemään. Kulta kimmelsi ja sisustus oli kuin satukirjoista tai elokuvalavasteista. Harmiksi tietenkään ei saanut ottaa valokuvia. Kuva ostamastamme postikortista kertokoon hieman enemmän kuin sanat.
Sunnuntaina käväisimme päiväseltään Clemenceaun markkinoilla, joilla vierailin myös viime sunnuntaina. Ostin eurolla kenkäparin. :D Kivan näköiset ballerinat, mutta saa nähdä kauanko moiset halpispopot kestävät – tai kestääkö niitä ylipäätään liiemmin pitää jalassa, jos ne ovat kovin epäergonomiset. Äiti löysi huivin.
Markkinoiden jälkeen metroilimme Porte de Namurille ja kipitimme sieltä pienen lounaan jälkeen Kuninkaalliselle taidemuseolle. Museon kiinteisiin kokoelmiin kuului mm. tietenkin kuuluisimpien belgialaisten taiteilijoiden kuten Rubensin, van Dyckin ja Brouwerin töitä. Ehkä tunnetuin museon maalauksista on kuitenkin Jacque-Louis Davidin taulu, ’Marat assassiné’.
Modernimman taiteen osastolta löytyi myös esimerkiksi Magritten surrealimia, sekä ainakin yksi Salvador Dalin työ.
Iltapäivällä kävimme vielä Brysselin EU-korttelissa ja ajoimme tietääkseni maailman kolmanneksi suurimman basilikan Basilique du Sacré-Coeurin ohitse. Ilta meni turhautuen tietokoneella etsiessäni ratkaisuja seuraavan matkakohteeni koukeroihin. Mutta niistä lisää myöhemmin.
Ihana lueskella täältä juttujasi Brysselistä – olen itse lähdössä elokuun lopussa sinne puoleksi vuodeksi vaihtoon opiskelemaan. On kiva lueskella, mitä joku toinen oikeasti on siellä tehnyt, kun itse odottelee lähtöä ja lukee jotain netin oppaita jatkuvasti! Näyttää kyllä niin kivalta paikalta :)
Kiva kuulla, jos lueskelu maittaa. :) Kannattaa muuten käydä sitten heti piakkoin kuninkaan linnalla, koska sinne pääsee sisään vain heinä-syyskuussa, enkä ole ihan varma missä vaiheessa syyskuuta linna taas sulkee ovensa yleisöltä.
Kyllä tämä on kiva ja monipuolinen kaupunki, tekemistä varmasti riittää ja paras puoli ehkä on se, että ympäristöön on niin helppo tehdä reissuja. Hauskaa vaihtopuolivuotista! :)