En ole mikään adrenaliiniaddikti, ja varsinaiset viikottaiset liikuntasessioni rajoittuvat pitkälti kävelyyn ja astangajoogatuntiin. Vähintäänkin Hyvä terveys -lehden työvuosieni ja lääkärin kolesteroli-huomautusten ansiosta tiedän kuitenkin, miten tärkeä riittävän liikunnan merkitys on jokapäiväiselle hyvinvoinnille ja pitkälle iälle – fyysisesti ja henkisesti. Mutta. Se iänikuinen mutta! Vaikka liikunta ei ole minulle mitenkään vastenmielistä, vaan oikeastaan ihan miellyttävää, ja tiedän, että siitä tulee joka kerta parempi fiilis, aina on kuitenkin syitä ja tekosyitä jäädä sohvalle. Liikkumaan lähteminen ei ole joka säässä yhtä helppoa kuin aurinkoisena kesäpäivänä, kaverin kanssa on paljon kivempaa kuin yksin, ja usein tuppaa olemaan jotain parempaa tai tärkeämpää tekemistä. Sisimmässään todelliset syyt kuten sairastelun tai todellisen kiireen kyllä yleensä tunnistaa… mutta harvemminhan niitä ihan oikeasti vastaan tulee. Eniten on kiinni tahdonvoiman puutteesta ja mukavuudenhalusta, vaikka omana tärkeänä tavoitteena olisikin petrata liikunnan määrässä.
Motivaatiota sähköisistä liikuntapäiväkirjoista?
Jossain vaiheessa käytin HeiaHeian sosiaalista liikuntaverkkopalvelua innostaakseni itseäni liikkumaan, ja siinä vaiheessa, kun kaveritkin olivat siellä aktiivisimmillaan kertomassa liikuntasuorituksistaan, palvelu jopa toimi hetken aikaa tähän tarkoitukseen. Pieni kiri ja kannustus pistää helpommin liikkeelle. Sitten jotain kuitenkin tapahtui: ehkä uutuudenviehätys karisi tai tuntien kirjaaminen palveluun alkoi tuntua työläältä ja tylsältä. Jos välillä unohteli laittaa liikuntasuorituksen ylös, tuntui olevan vähän tyhjänpäiväistä kirjata niitäkään, mitä sitten joskus sattui muistamaan. Lopputulos jäisi kuitenkin vaillinainen, ja omaa kirjanpitoa vartenhan niitä sinne loppujen lopuksi laitettiin. Oli vaikeaa myös vetää rajaa siihen, mitä kaikkea palveluun kannattaisi kirjata, sillä vaikkapa siivous, muuttolaatikoiden kantaminen ja punttitreeni olivat ihan samanarvoinen homma, eli simppeli symboli omassa liikuntapäiväkirjassa. Myös vaikkapa juoksulenkkien tarkkojen minuuttien, matkojen tai nopeuksien arvioiminen oli välillä vaikeaa ja tympeää, jos ei huvita aina tuijotella kelloa. Muutamaan otteeseen palasin palvelun pariin yrittäen aktivoitua, mutta sitten se vain tipahti pois käytöstäni kokonaan. Eipä siellä enää näkynyt yhtä paljon muitakaan aktiiveja omasta kaveripiiristäni.
Vähään aikaan en ole treenejä kirjannut Heiaheiaan lukuunottamatta testiksi näkymään laittamaani parin viikon takaista joogapäivitystä, kuten tämän viikon saavutuksia katsoessa näkyy.
Samanlainen kohtalo on ollut Sports Trackerilla, joskin tämä mobiilisovellus on toiminut käytössäni hiukan paremmin. Sports Trakcerhan on siis mobiililaitteen app, joka kirjaa liikuntasuorituksia ylös laitteen gps:ää hyödyntäen. Napista painamalla sovellus alkaa nauhoittaa liikkeitäsi ja kirjaa esim. lenkkireitin tai pyöräretken matkan karttaan tunnistaen nopeuden ja korkeuserojen muutokset. Niinpä harjoituksen lopuksi voi kätevästi katsoa omat speksintä, tsekata missä vaikkapa työmatkapyöräilyssä tulee hidasteltua tai kuinka paljon matka-aikaan vaikuttaa se, miten kovaa oikeastaan pyöräilee. (Olen nimittäin itse huomannut, että omilla kaupunkipyöräilyosuuksillani on melko sama pyöräilenkö löysähköä vauhtia vai kovempaa, sillä lopputulos on matka-ajan suhteen liikennevalojen ja pysähdysten takia kuitenkin melkein sama. Viitisen minuuttia suuntaansa voin voittaa, mutta se, voittaako se hirveän hikistä oloa perillä, on sitten toinen juttu..) Sports Tracker toimii melko hyvin, ja viakka gps välillä saattaakin hiukkasen heitellä, yleensä mittaus on tarkka ja tuloksia on ihan kiinnostavaa seurata erilaisista käppyröistä. Suorituksia voi jakaa kavereille sosiaalisessa mediassa, kuten nyt oikeastaan oletusarvoisesti ihan kaikenlaisissa verkkopalveluissa nykyään. Ainut ongelma on, että Sports Tracker pitää muistaa kytkeä päälle ja pois. Lukemattomia kertoja olen joko muistanut jo kilometrin pyöräiltyäni, että ai niin! Ja toiset lukemattomat kerratolen illalla tunteja liikuntasuoritukseni päätteeksi muistanut, että ipadini trackaa suoritustani yhä repussa.. Oikeastaan Sports Tracker onkin minulle välinä lähinnä lenkkien pituuksien ja reittien tallentamiseen ja kehityksen seuraamiseen. Liikuntapäiväkirjana en ole sitä kyennyt vielä käyttää, koska tuntuu hankalalta kytkeä ipadia päälle ja pois kaiken aikaa, ja jos totta puhutaan, eihän se ipad nyt oikein mikään urheilukello ole. Laukussa menee, mutta ei se ole mukana silloin kun olen tavallisella lenkillä. (No se on tietysti minun ongelmani, ei Sports Trackerin, että puhelimeni on ikivanha Nokia, jolla ei paljon mittailla… ;) )
Sports Tracker toimii hyvin pyöräillessä, kunhan muistaa laittaa mittauksen päälle ja pois. Dataa on saatavilla paljon – mäkiosuudet näkyvät graafissa, kuten myös pysähdykset ja vauhdin muutokset. En minä oikeastaan tiedä mitä tällä tiedolla teen, mutta ihan hauskaa sitä on seurata.
Välillä luen haikeana artikkeleja onnistujista ja himoliikkujista: miten ihmeessä sitä löytäisi liikunnan riemun ja jaksaisi joka päivä itsekin liikkua sen verran, että kroppa pysyisi kunnossa vielä parin vuoden päässä odottavan maagisen 30 ikävuoden rajapyykin jälkeenkin? Mistä sen kipinän ja poltteen saa? Tieto terveellisten elämäntapojen sisällöstä kyllä löytyy, mutta silti istun sisällä syömässä suklaata. Toistaiseksi minulla ei ole paino-ongelmia tai muitakaan huolia terveyden suhteen, mutta miten mahtaa olla viiden tai kymmenen vuoden kuluttua, jos sama meno jatkuu? Siksi tuntuu, että juuri nyt olisi hyvä hetki aktivoida itseään ja opetella uusia elämäntapoja. Pikkuhiljaa, vielä kun ei ole kiire ja pakko, vaan kun voi tehdä sen lempeästi ja ajan kanssa.
Onneksi motivaatio-ongelmaani ja liikuntapäiväkirjanpitolaiskuuteeni saattaakin löytyä ratkaisu uusimmasta tekniikasta!
Älyranneke lupaa mitata liikuntatuokiot automaattisesti
Törmäsin nimittäin tänään kohtalon oikusta netissä Polarin uuteen lokakuussa julkaistavaan älyrannekkeeseen Loopiin. Se on ranneke, joka mittaa 24/7 aktiivisuuttasi, eli sitä kuinka paljon istut tai olet liikkeessä. Kaiken pitäisi tapahtua kätevästi ja automatisoidusti, iman, että tarvitsee itse merkkailla tehneensä jotain tai painaa nappia harjoituksen aloittamiseksi. Jos otat pari juoksuaskelta mennessäsi ratikkaan tai kävelet portaat töissä hissin sijaan, ranneke tietää sen ja palkitsee sinua päivän mittaan satasta lähenevällä prosenttilukemalla. Ranneke tunnistaa erilaisia vaativuustasoja, joten vaikkapa hikijumpan kai pitäisi täyttää kalorimittaria ja aktiivisuusmittaria päivän tavoitelukemiin nopeammin kuin kävelyn (yritin selvittää miten, mutta Polarin nettisaitilta en ainakaan saanut vielä tätä infoa irti siitä, millaista tekniikkaa ranneke ihan tarkalleen käyttää… kuvittelisin, että samantyyppistä kuin älypuhelimien liikkeen tunnistimet, mutta ilman gps:ää). Data siirtyy kätevästi bluetoothilla koneelle tai puhelimen (ios) appiin, joka vielä kaiken kukkuraksi muistuttelee päivän mittaan, jos istut liian pitkiä aikoja paikoillasi (istuminenhan kun nykyään on yksi kuolemansynti tupakan, kovan rasvan ja muiden ikävien juttujen ohella). Rannekkeeseen saa asettaa omat tavoitteet tai seurata kansainvälisiä suosituksia mitoitettuna oman kehon mukaan, joten näet joka päivä tai softan kautta vaikkapa kuukausitasolla, oletko tarpeeksi liikkeessä tai miten paljon kaloreita kuluu. Nerokasta ja tavattoman helpon kuuloista. Ja ennen kaikkea mielestäni nimenomaan sitä, mitä kaipaan, eli kannustavaa, sillä softa lupaa antaa myös vinkkejä siihen, millä eri tavoilla voit täyttää jäljellä olevan liikekiintiön: otatko 2 tuntia kevyttä siivousta vai kenties 20 minuutin juoksulenkin. Mitään ei tarvitse painella – sen kun antaa mennä ja liikkuu! Laite toimii markkinointipuheiden mukaan vielä vedessäkin jopa 20 metrin syvyyteen, eli jos siivous ei kiinnosta, vaan haluat rannalle, Loop ei valita, vaan ilmeisesti mittaa myös uinnin, sukeltelun ja aalloissa kahlailun. Eikä se ranneke rumakaan ole, suorastaan ihan tyylikäs himmeän mustan, yksinkertaisen ulkonäön ansiosta. Hillitty valonäyttö kertoo kätevästi päivän saldot.
Polarin systeemi vaikuttaa ensinäkemältä hyvältä: automaattisesti täyttyvä aktiivisuuspäiväkirja voisi olla ainakin minun tapauksssani ihan toimiva tapa kannustaa itsensä liikkumaan ja kohti parempaa elämäntapaa. Kuva: Polarin kuvapankki.
Juttelin sitten heti innostuksestani aktiivisuusmittariin tekniikkaorientoituneen ystäväni kanssa, ja sain huomata, että näitä rannekkeitahan onkin muiltakin valmistajilta. Niken Nike+ Fuelband on monilta osin hyvin samantyyppinen kuin Polarin uutuus, mutta tuli markkinoille jo reipas vuosi sitten, ja nettihuhut ainakin tuntuvat olevan kovasti sillä kannalla, että 15.10. järjestettävässä lehdistötilaisuudessa Nike tulee paljastamaan seuraavan sukupolven Fuelbandinsa. Sitä odotellessa siis. Myös Fitbitin ranneke tekee myyntipuheiden mukaan saman kuin Nike ja Polar, ja Jawbonen korumainen Up lupaa mitata aktiivisuuden lisäksi myös unirytmiä ja herättää silloin, kun se unen kannalta on parasta. Kuulostaa varsin mielenkiintoiselta ominaisuudelta, joten nyt pitäisikin perehtyä siihen, mikä tällaisista laitteista suoriutuu tehtävästään kaikkein parhaiten ja minkä muut erityisominaisuudet ovat ylitse muiden. Pakkohan tämä on saada selville, sillä jos minulla ihan oikeasti olisi ranteessani pikkutietokone, joka armahtaisi hyvällä omalla tunnolla sohvalle niinä päivinä, kun olen kuluttanut kaloreita huomaamattani töiden tai siivoamisen parissa koko päivän tarpeiksi, tai patistaisi ulos sellaisina päivinä, kuten tänään, kun olen lähinnä tuijotellut ruutuja paikallani, olisin varma, että stressi liikkumisesta vähenisi ja kynnys tehdä pieniäkin juttuja vaikka ihan kotosalla kasvaisi parantaen aktiivisuustasoani hiljalleen.
Teknologia on menossa jännittävään suuntaan. Kenties muutaman vuoden kuluessa suurella osalla meistä on jonkinlainen laite, jonka avulla voidaan mitata ruokailujemme, liikkumistamme ja terveyttämme – kätevästi, ja ehkä sen yksin asuvan vanhan mummon tai sydänvaivaisen isän tapauksessa vaikka etänä… Kaikki entistä automatisoidummin, vaivattomammin ja monipuolisemmin kuin nyt. Sitä versiota vielä toivoisinkin näistä kelloista markkinoille, jossa olisi mukana sykkeenmittaus ranteesta. Polar lienee tällä hetkellä ainoa, joka tarjoaa kelloon yhdistettävän sykevyön, mutta mukavampaa olisi, kun kaikki olisi mukana yhdessä pienessä laitteessa. Ainakin minulle on nimittäin vielä arvoitus, miten hyvin nämä rannekkeet selviytyvät vaikkapa liikeradoiltaan rauhallisten, mutta fyysisesti haastavien joogatuntieni mittaamisesta ilman sykevyön tuomaa tarkkuutta. Ja entäpä pyöräily, jossa ranne ei liikahda mihinkään, mutta jalat polkevat tuhatta ja sataa?
Palaan myöhemmin asiaan, jahka saan luettua netin ihmemaasta lisää tietoa tulevista uutuuksista ja päässyt kenties hipelöimään jotain uuttuutta ihan kaupankin tiskillä.
Pingback: Arvostelu: Polar Loop -aktiivisuusranneke