Inspiraatio, joka ei osu kohdalleen

pencil-918449_1920

Viime päivinä minulla on ollut kova inspiraatio kirjoittaa kaikenlaista.  Olen naputellut 5 blogipostausluonnosta ja pohtinut uusia aiheita fiktiivisille romaaneille. Ongelmani on, että inspiraatio ei osu ihan oikeaan osoitteeseen. Tällä hetkellä olisi muita projekteja, joita olisi paljon hyödyllisempää ja ajankohtaisempaa edistää.

Prokrastinoija parhaimmillaan

Lieneekö kyseessä taas yksi prokrastinoijan eli viivyttelijän tapa siirtää myöhemmäksi niitä oleellisia, käsillä olevia hommia? Kun pitäisi editoida jo tehtyä tekstiä, paljon hauskempaa olisi kirjoittaa uusia antaen ajatuksen lentää. Kun pitäisi tehdä kuvituksia, ei ainakaan huvita piirtää, vaan vaikka ottaa esiin konmari-lista ja ryhtyä siivoamaan – sehän kun kuitenkin mullistaa taianomaisesti elämän, vai mitä? Viime päivinä kaikkein eniten on huvittanut kirjoittaa blogitekstien luonnoksia

Jonkin aikaa ruoskin itseäni mielessäni tästä tavoitteista lipsumisesta. Haluaisin saada tekeillä olevan lastenkirjani vihdoin siihen kuntoon, että kehtaisin näyttää ensimmäisen version muutamalle kustantajalle. Lisäksi toinenkin kirjaprojekti on kohta vuoden päivät odottanut itse asiassa hyvinkin valmiina tietokoneen uumenissa.

 

Elämäntapaohjeita kotisohvalla

Sunnuntai-iltana kiemurrellessani sohvalla ja maristessani puolisolleni, että en taaskaan saanut edistettyä editointihommia, havahduin lopulta mieheni kommenttiin: ”Ei sun vapaa-ajallakin ole pakko kokoajan saada jotakin aikaiseksi.”

Paraskin puhuja, ajattelin ensin pohtiessani miehen päivittäisiä japaninkielenopintoja ja koodausharjoituksia, mutta tänään jäin taas miettimään aihetta itsekseni erään tekstin myötä. Olin aamulla päättänyt pyhästi tehdä tämän illan kirjan kuvitusluonnoksia, mutta kotiin palatessani luin sattumalta artikkelia siitä, miten keskittymällä tekemään elämässään pääasiassa asioita, joita rakastaa, jää energiaa myös paljon enemmän muihin asioihin. Tajusin, että en saa editoinnista juuri nyt yhtään energiaa, vaan olen tekstin kanssa jumissa. Kun kaikki meneillään olevat projektit kerran ovat tällä hetkellä omia kirjojani, joilla ei ole vielä tässä vaiheessa kustantajaa, eihän niillä ole varsinaisia deadlinejakaan. Miksi suotta luoda vapaa-ajallekin tiukkoja aikarajoja? Mitä jos keskittyisin hetkeksi tekemään vain asioita, joista saan energiaa? Ehkä tauolla oleva projekti taas alkaisi innostaa ihan itsestään?

 

Aika-rajoitettu periksi antaminen

Olen kaikella tapaa suorittajaluonne niin työssä kuin kotonakin, joten irti päästäminen suorittamisesta ei ole ihan helppoa. Siksipä ajattelinkin tehdä tämän asteittain antaakseni taustalla aikaansaamattomuuttani sättivälle omaatunnolleni rauhan. Teen nyt vain asioita, jotka aidosti inspiroivat juuri nyt, mutta jos marraskuun puolellakaan ei vielä editointi kiinnosta luonnollisen innostuksen kautta, sitten täytyy vain päättää puurtaa, sillä joskus on valmistakin tultava. Juuri nyt aion kuitenkin tarttua ainoastaan inspiraatioon. Eli jos huvittaa avautua blogiin, niin antaa sitten mennä?

Ja itse asiassa… juuri nyt minua alkoi huvittaa piirtää. Oikeasti pitäisi kyllä mennä tietenkin nukkumaan. Tämä on niin tätä.

Miten te muut selviätte vapaa-ajan projekteihin liittyvästä vetkuttelusta? Vai olenko ainoa, jolle omat henkilökohtaisetkin projektit aiheuttavat ahdistusta ja aikaansaamattomuuden tunteita
?

Luitko jo nämä?