Kun tiput valtasivat talon

Parin viime viikon aikana kotimme hillitty neutraalius – musta, valkoinen, harmaa ja ruskea – ovat saaneet tehdä tilaa väriläiskille. Vihreä ja keltainen ovat hiipineet kuin varkain ympäri taloa ja tuoneet kevään tullessaan.

En ole koskaan ennen välittänyt koristella kotia Pääsiäiseksi, mutta koen kyllä joka vuosi jonkinasteisen hullaantumisen kevääseen: on pakko saada kotiin kasveja, siivota ja nauttia väreistä. Yleensä juuri keväällähän kauppoihin saapuvat värikkäät sisustustuotteet ja jotenkin kummasti niitä päätyy myös aika useisiin koteihin. Harvoin kaupoissa on tarjolla vihreää yhtä monessa eri sävyssä! Tänä vuonna kevätinnostus ei kuitenkaan ole rajoittunut pelkästään tulppaaneihin tai kasveihin… Ensin nimittäin kylvin pitkästä aikaa rairuohot, joista olen nauttinut viime vuosina lähinnä lapsuudenkodissani. Mutta eipä tämä vielä mitään – olen nimiättäin osatanut kotiimme elämäni ensimmäiset tiput… Eero ehdotti, että ostaisin pari kolme tipua rairuohoihin. Minä tulin kotiin tiun kanssa! Mitä tästäkin vielä seuraa? Koska rairuohopinta-alaakaan ei ole moiselle tipulaumalle, ryhdyin ”luovaksi”–  eräs pesue on muuttanut traakkipuuhumme.

Muutaman päivän päästä tipujen kylvämisestä kotiimme odottelin kyllästyneenä bussia, ja kun sitä ei tuntunut heti kuuluvan, menin jatkamaan odottelua Tiimariin. Tuntia myöhemmin astelin ulos kaupasta reilun kymmenen euroa köyhempänä kantaen pussillista askartelutarvikkeita kevätkranssia varten. Palasin bussipysäkille hykerrellen ja kotiin päästyäni asettelin vielä pääsiäisenkeltaiset kynttilät kynttelikköön.

Trulleja varten piti tietenkin hankkia karkkeja kulhoon. Tämä oli tietenkin oikeasti tekosyy, jonka varjolla pääsisin ostamaan kivan näköisiä karkkeja ja laittamaan ne esille ja syömään ne sitten lopuksi itse, sillä eihän meidän ovelle tietenkään tullut sunnuntaina yhtään virpojaa. Löysin marketista itselleni uusia tuttavuuksia, kivoja keltaisia, valkoisia ja oranssinvärisiä suklaakuorrutettuja manteleita. Lisäksi pienet linnunmunan näköiset suklaamunat löysivät paikan ikkunalaudalta japanilaisiin keramiikkakulhoihin kaadettuna. Tipuja vähän sinnekin, tietenkin…

Tänä vuonna kevät on tuntunut tulevan jotenkin tavallista aiemmin, vaikka takatalvikin jo tällä viikolla pääsi yllättämään. Kenties suurin syyllinen on uuden kodin sijainti. En ole koskaan asunut näin keskustassa, joten on ollut ihmeellistä seurata, miten nopeasti lumet katoavat näköpiiristä, kun niitä talloo satoja ihmisiä päivittäin ja kenties jossain teiden alla kulkevat myös kaukolämpöputket. Joka aamu töihi mennessäni koen kummallisen herätyksen: ei vielä ole mikään toukokuu, vaikka maa kodilta kauppaan ja metroasemalle saakka onkin paljas ja ratikkakiskot kimmeltävät auringossa! Vain muutaman kilometrin päässä pohjoisemmassa Helsingissä on vielä lumi peittämässä ruohoa ja työpaikkaruokalan ikkunan takana kimmeltää kylmemmällä kelillä varsin talvisen näköinen valkoinen talvimaisema. Onneksi kotona voi istua ikkunan ääreen ja nauttia vastapäisen talon ikkunoista heijastelevista ilta-auringonsäteistä tai katsella ohi kulkevia raitiovaunuja. Tänä keväänä olen raivannut ikkunalaudoilta tilaa ja tehnyt itselleni fiilistelynurkan. Teekuppi, kevätaurinko ja kesän odotus. Vielä kun nuo ikkunat viitsisi pestä. ;)

Joulukoristeluita noudatellen sidoin keittiömme purnukoiden ympärille muutaman värikkään silkkinauhan. Ensi kerralla panostan kyllä tosin nauhoihin hiukan enemmän, sillä tämänkertaiset olivat aika vaatimattomia. Mukavaa väriä silti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *