Koti valmistautuu juhlaan

Joulu on aina ollut suosikkijuhlani. Mitkään syntymäpäivät, Juhannukset, Pääsiäiset tai muut pyhät eivät pääse lähellekään sitä tunnelmaa, lämpöä ja iloa, mikä jouluun valmistautumiseen omassa kodissani on aina lapsuudesta saakka liittynyt.

Jouluvalot syttyvät yleensä meillä jo marraskuun puolella, sillä hämärässä tuikkivat valonpilkahdukset huoneen nurkissa saavat ulkona arkiaamussa odottavan pimeän loskakelin unohtumaan paljon helpommin. Tänä vuonna ostimme olohuoneen valaisimeen upean mustan paperijoulutähden ja tavallisen valkoisen ledivalosarjan huoneen nurkkaa ilahduttamaan. Muuten on menty pääasiassa vanhoilla tunnelmavaloilla ja edellisen vuoden koristehankinnoilla. Kulta ja hopea saavat kimaltaa kodissamme myös tänä vuonna.




Minusta on ihanaa pukea koti pikkuhiljaa juhlan tunnelmaan ja puuhailla jouluun liittyviä asioita. Viime vuosina olen alkanut paketoida joululahjat omien suosikkisävyjeni mukaan ja laittaa ne kotiin esille siihen asti, kun lahjat viimein jossain vaiheessa lähtevät saajilleen. Näin joululahjoistakin tulee hauskoja pieniä sisustuselementtejä. Miksi niitä kauniita paketteja kätkisi kaappeihin piiloon koko kuuksi – etenkin, kun ne vaivalla valitut paperit lopulta kuitenkin aattona revitään hetkessä roskakorin täytteiksi. Tänä vuonna ostinkin ihan joululahjoja varten oman metallilankaisen korin. Nyt se alkaa tosin jo pursuilla paketteja, joten täytynee pinota loput piakkoin siististi johonkin toiseen nurkkaan. Pakettien lomaan tai korin viereen olisi hauskaa hankkia vielä jokin pieni jouluvalosarja. Katselin kullan- ja hopeanhohtoisia jouluvalosarjoja mm. täällä. Esimerkiksi nämä metallisen näköiset pallot voisivat olla hauskat kiemurtelemassa lattian rajassa tai myös vaikka roikkumassa verhotangosta.

Lapsuuden kodissani joululeipomiset aloitettiin aikoinaan jo marraskuussa ja kaapit täyttyivät vähitellen kuivakakuista, pikkuleivistä, ässistä, piparkakuista, juustosarvista… Torttuja tuntui olevan tarjolla harva se viikonloppu. Itsekin olen tehnyt välipalatorttuja yhenä viikonloppuna pakkaseenkin asti, ja tällä kertaa innostuin kokeilemaan At Maria’s -blogista bongaamaani kierretorttumallia. Muuten olenkin sitten tänä vuonna vähän myöhässä leipomusten kanssa – äitini sen sijaan kuulemma on tehnyt jo ties mitä keksejä kaappeihin, vaikka jouluksi kotiin on tulossa tänä vuonna kai vain pikkuveljeni. No, Juha kyllä syö muidenkin edestä, eipä sillä. ;) Pipareita ajattelin leipoa ensi viikolla pienen satsin ja ostaa lisäksi kiltisti kaupasta Annaksen valmiit piparkakkutalopalaset. Taikinan ja viivottimen kanssa kikkailun sijaan suunnitelmanani on keskittyä olennaisimpaan, eli piparkakkutalon yltiömäisen huolelliseen koristeluun. ;)

Torttujen ei ole pakko olla tähtiä.

Yksi joulukuumme ilonaiheista on ollut adventtikalenteri, jota olemme leikkimielisesti kutsuneet välillä myös treffikalenteriksi. Olemme Eeron kanssa kirjoittaneet kuusen muotoon kartongille kiinnitettyjen post it -lappujen kääntöpuolelle aina vuorottaisina päivinä jonkin hauskan yllätyksen toisen löydettäväksi. Joukossa on ollut niin pienempiä kuin vähän isompiakin palveluksia, hauskoja treffejä ja muuta puuhaa: pääasia on ollut, että tekisimme mahdollisimman paljon jotain kivaa yhdessä. Syksyllä kun yhteinen aika on ollut välillä vähän kortilla. Joulukalenterin luukkujen takaa onkin paljastunut tähän mennessä mm.kierros designmuseossa, kahvilatreffejä, toisen valmistamia arki-illallisia, galleriakäynti, siivous toisen puolesta, Kinder-suklaata, leffaliput (Eero uhrautui seurakseni katsomaan Twilight-leffasarjan viimeistä osaa ;)  ) ja aamiainen sänkyyn. Stressi luukkujen suunnittelustakin on pysynyt aika hyvin poissa, mutta välillä täytyy kyllä myöntää, että on ollut hiukan vaikeuksia sovittaa epätavallisia shoppailureissuja tai taidemuseokäyntejä tavallisen arkiviikon rutiinien lomaan. Toivon silti, että hauskat yllätykset jatkuvat hieman satunnaisemmin ja hitaamalla tahdilla myös joulun jälkeen. Sen verran kivoja iltoja viimeisiin pariin viikkoon on sisältynyt.

Tämä kalenteri on helppo tehdä, ja kaikenlisäksi ison osan askartelutarpeista voi käyttää uudelleen. Pyykkipojat ovat nimittäin vain sinitarralla kiinni hopeisessa taustakartongissa. Post-it-laput olen koristellut japanilaisilla washi-teipeillä.

Ensi viikolla pitäisi vielä piparihommien lisäksi hankkia kotiin kaivatut joulukukat, siivoilla hiukan keittiön kaappeja ja alkaa pikkuhiljaa hiljentyä pieneen joululomaan. Onneksi suurimmat siivousurakatkin ovat jo takana ja huomenissa saan pölyjen pyyhkimisen ja muun tylsempien jouluvalmistelujen sijaan nauttia ihanan kummipoikani ja hänen siskonsa sekä heidän perheensä valloittavasta seurasta.

Hauskaa ja rentoa joulun odotusta!

Luitko jo nämä?

4 kommenttia

  1. Äiti
    16.12.2012 at 14:13 - Reply

    Entäs joulukuusi? Tuleeko teille sellainen tänä vuonna? Mukavalta kuulostaa teidän joulun odotus :)

  2. Riisa
    17.12.2012 at 00:32 - Reply

    Juu, joulukuusi pitäisi hommata joskus alkavalla viikolla. Saa nähdä käydäänkö torilla hakeen kallis kuusi vai päästäänkö Plantagenin 15 euron apajille.. :)

  3. Paija
    17.12.2012 at 19:21 - Reply

    Ihania paketteja olet saanut aikaan. Kaikki on niin sävyiltään sopivaa keskenään. Teillä on niin kodikas tunnelma valoineen kaikkineen.

  4. varpu
    20.12.2012 at 16:10 - Reply

    Heips Liisa,

    Kauniita paketteja ja ihanaa tunnelmaa… sain vihjeen katsoa kuvat ystävältäni! Traditiot ja tunnelma ovat tärkeitä, ne muistaa vuosienkin takaa.Hyvä,että tunnistatte tunteita kaiken kiireen keskellä!