Tänä talvena, erityisesti syksyn puolella hurahdin taas kutomiseen ja innostuinpa kokeilemaan myös virkkaamista todella pitkästä aikaa. Keräilin Pinterestiini muutamia hauskoja ja simppeleitä neulemalleja, jotka pääsivät kokeiluun.
En todellakaan ole käsityöihminen siinä mielessä, kuin vaikkapa joidenkin upeiden ja inspiroivien neuleblogien kirjoittajat, mutta silti puikkojen pyörittely kädessä on nautinto. Lopputulos ei ehkä ole niinkään tärkeä, kuin itse prosessi. Kutoessa voin keskittyä todellakin hetkeen. En pysty katsomaan televisiota kutoessani, kuten jotkut taiturit, mutta sen sijaan voin kuunnella musiikkia ja rentoutua uppoutuen omiin ajatuksiini. Päivän mietteet selviävät kummasti, kun katselee vain silmukoiden siirtymistä puikolta toiselle. Käsityöt ovat niin terapeuttista hommaa!
Ensimmäinen syksyn tuubihuivikokeiluni ihanasta Nobitan punaisesta Hanko-langasta onnistui muuten kivasti, mutta huivista tuli vähän liian iso. Pitäisi ottaa uusi yritys ja kokeilla mallia uudestaan vähän pienemmällä kierrosluvulla, sillä helmineule (tai aiankin kuvittelen tuon neulemallin olleen helmineulosta) on kaunista. Koulun käsityötunnilla muistelen kutoneeni vain villasukkia tai joustinneuletta ja vanhempana neulomisen uudelleen löydettyäni on ollut hauskaa huomata, miten pelkällä nurjan ja oikean tietynlaisella vuorottelulla saa ihan erilaisia tekstuureja ja pintoja neulokseen. Paljon muuhun rohkeuteni tämän harrastuksen saralla ei vielä riitäkään, vaikka kaikenmaailma palmikkoneuleet ovatkin kutkutteleva ajatus.
Suuresta käsityölehdestä bongasin syksyllä ihanan lettihuivin mallin, joka oli niin helppoa tehdä. Tehtiin vain kaksi pitkulaista huivinpätkää, joista toinen oli kaksi kertaa toisen mittainen. Lyhyempi ommeltiin pidemmän keskikohtaan ja sitten pätkät letitettiin ja ommeltiin lopuksi tuubihuiviksi. Lankana käytin 100 yenin kaupasta Japanista ostamaani halpaa, mutta ihanan pehmoisa ja suloista teddylankaa. Lopputulos oli mukavan muhkea ja pehmeä.
Tänä keväänä olisi ehkä kiva kokeilla taas enemmän virkkausta ja tehdä vaikkapa jotain käytännöllisiä säilytyskorjea. Saattaa olla, että liian suuri punainen tuubihuivi voisi taipua neulostyynynpäälliseksi… Mutta saas nähdä! Onneksi olen säästänyt kaikki viime vuonna töistä saamani Suuret käsityölehdet, joihin en silloin liioin ehtinyt perehtyä. Niissä oli kauheasti hyviä ja helpon oloisia ohjeita, ja erityisesti sisustukseen ja pieniin asusteisiin liittyvät nopeasti toteutettavat ohjeet ovat tällaiselle projektien haalijalle parhaita – ne ehkä saa joskus valmiiksikin, vaikkei se se pääasia olisikaan. ;)
