Olin koko kesän halunnut järjestää puutarhajuhlat, joten kun elokuun loppu alkoi uhkaavasti häämöttää, oli lopulta pakko ryhtyä toimeen tai juhlat jäisivät pian pitämättä. Oli mukavaa valmistella juhlia pikkuhiljaa, pitkin kesää. Hankin koristeita ja kaikenmaailman tilpehööriä etukäteen, piirtelin menu-kortteja ja photoshoppailin kutsua. Hidas suunnittelu oli omiaan, koska kuten yleensä, kylläpä siinä kokkailemisessa ja viime hetken valmisteluissa meni kuitenkin melkein yksi kokonainen viikonloppu.
Puutarha, jota taloyhtiön voimin hiukan ehostimme alkukesästä, pääsi vihdoin kunnolla käyttöön. Istutuslaatikoidemme rivi herätti ihastusta, ja kyllähän se hienoa onkin – ei ihan joka kerrostalossa voi kasvatella omia kurpitsoja tai yrttiviljelmiä sisäpihalla. Tämän vuotiset viljelykset onnistuivatkin varsin hyvin, ja olen taas entistä viisaampi valitsemaan, mitä taimia kaivan laatikkoon seuraavana kesänä.
Juhlien koristeiden väreinä oli mustaa ja vihreää. Joku saattaa tunnistaa Tervetuloa-viirin aiemmista juhlistani. Kyllähän kaikki vanhatkin koristeet pitää laittaa hyötykäyttöön useampaan otteeseen! ;)
Menusta löytyi bruchettoja oman maan yrtein, Eeron tomaateista ja kananmunista taiteilemia kärpässieniä, grillattua halloumia ja valkosipulimarinoituja tomaatteja, muskottiperunoita kirsikankukkahunajalla marinoituina sekä teriyaki-kanavartaita.
Kanavartaatkin olivat todella makoisia ja helppotekoisia. Olisi meillä ollut grillikin, mutta koska halusin niiden valmistuvan ilman stressiä ja valvovaa silmää, päätin tehdä kanat uunissa, niputtaa palat vartaisiin ja maustaa kotitekoisella teriyakikastikkeella. Näitä pitäisi tehdä uudemmankin kerran ihan vain omien iltojen ratoksi. Erityisesti salaattipedille aseteltuina ne olivat ihan houkuttelevan näköisiäkin. Samaa mieltä olivat myös loppukesän ampiaiset, jotka tuntuivat vallan villiintyvän lihan tuoksusta.
Jälkiruoaksi nautiskelimme mustikoiden mehevöittämää juustokakkua, joka onkin osoittautunut kestien kestosuosikiksi. Kaksi leipomaani kakkua hujahtivat aika nopeasti, vaikka vierasmääräkin oli kutienkin varsin maltillinen.
Tarjolla oli myös marenkeja, keksejä ja herukoita.
Juomat tarjoilin kauniista lasipulloista, ja tottakai minun oli hankittava juhlia varten kivoja raitapillejä ja teemaväreihin sopivia pahvimukeja. Vihreitä pillejä metsästin Porvoon sisustuspuoteja myöden, mutta sitten yhtenä päivänä Eero tuli kotiin ja toi yllätyksen: oli löytänyt Granitista mustia raitapillejä. Kylläpä olin tyytyväinen! ;)
Picnicviltillä viihtyi erityisesti juhliemme kuopusvieras, vähän yli vuoden vanha Vilja, joka ei vielä onneksi arvannut, mitä herkkuja viltillä olleessa punotussa korissa olisi ollut. Karkkikori olikin hauska idea, joskin olisi kyllä pitänyt ostaa aika himmeät sestit karamellejä, että sen olisi saanut ihan täyteen asti. :D
Ehdimme juhlia niin auringon valossa kuin loppuillan hämärässäkin. Kun kynttilät syttyivät, tunnelma muuttui hauskasti vähän erilaiseen suuntaan. Clas Ohlsonin partyvalotkin hohtivat hauskasti keinun ympäriltä. Olin panostanut koristeissa pääasissa kukkiin. Naapurikorttelin kukkakaupasta hain hortensian, neilikoita, angervoja ja vihreitä oksia, jotka sidoin lasipulloihin ja -purkkeihin pieniksi kimpuiksi. Iloiseksi yllätykseksi kukat säilyivät vettä vaihtamalla ja vähän kantoja uudelleen leikkaamalla melkein kokonaisen viikon. Itse asiassa pari tuollaista pientä vihertävää höttökukkaa on vieläkin ikkunalaudalla purnukassa vihreiden lehtien kanssa, koska ne näyttävät kuivahtaneena lehtien seassa ihan mukiinmeneviltä. :D
Kukat ovat ihania. Niitä pitäisi kyllä hankkia useammin!
Vaikka hommaa olikin, niin oli kyllä niin kivaa, että seuraavat juhlat järjestinkin uudelleen toiselle pienelle poppoolle hiukan myöhemmin syksyllä sadonkorjuun merkeissä – sillä kertaa syyskuiset lämpötilat huomioon ottaen juhlimme kylläkin ihan vain sisätiloissa.
