Onsenhotelli ja ripaus luksusta

Viime keväisen Japanin reissuni aikaan vietin yhden yön Arashiyamalla ystäväni Makinon kanssa. Koska emme olleet nähneet pitkään aikaan ja Makino oli saanut hommattua itselleen puolikkaan vapaapäivän, halusimme viettää kunnon tyttöjen iltaa syöden hyvin ja rentoutuen oikein kunnolla.

Arashiyama on keväällä kirsikankukkien aikaan varsin suosittu matkakohde ja kuvasta päätellen lähiseudun hääparit halusivat tulla ikuistamaan itsensä ammattilaiskuvaajien kanssa Toketsugyon sillan tuntumaan. En silti kokenut, että missään olisi ollut erityisen ruuhkaista, vaan tunnelma oli seesteinen ja miellyttävä. Lienikö sitten ehkä siitä, että vielä ei ollut ihan viikonloppu, ja päiväkin oli aika pilvinen.

Kun kyse oli vain yhdestä yöstä, ajattelimme Makinon kanssa, että olisi ihan sopivaa panostaa ja vetää hemmottelu hiukan överiksi. Niinpä etsimme netistä hotellia, joka tarjoaisi paitsi loistavan sijainnin turisteilua varten myös ripauksen luksusta. Löysimme lopulta googlailun jälkeen etsimämme, onsenhotelli Kadenshon.

Kadensho olikin juuri sitä mitä haimme. Uusi, mutta hyvin perinteikkään japanilaisittain sisustettu hotelli, joka tarjosi pientä luksuksen tuntua jo aulatiloissa. Olen Japanin reppureissuillani yöpynyt aiemmin pääosin melko vaatimattomissa, ihan tavallisissa hotelleissa, joten tämänkertainen kokemus olikin aika ainutlaatuinen.

Ovella vastassa oli karppilampi ja kirsikkapuut. Kengät riisuttiin aulassa check-inin jälkeen tatamimatolla, jonka jälkeen menimme valitsemaan epätavallisen laajasta valikoimasta mieleisemme yukatat ja obi-vyöt myöhempää kylpyhetkeä varten. Yleensä ryokanit tarjovat yhden samanlaisen yukatan kaikille, joskus valittavana voi olla muutama erilainen kuosi. Mutta täällä valittavana oli useita värejä ja malleja niin miehille kuin naisillekin. Yukatahuoneen vieressä oli myös pieni hotellikauppa, josta saattoi hankkia tuliaisia, matkamuistoja tai tarpeellisempiakin esinteitä kuten sukkia tai naposteltavaa. Pääasiassa kaikki tuotteet olivat kuitenkin sen verran fiinejä, että lahjoiksi ne lienivät kaikki tarkoitettu.

Jopa huoneisiin johtavat käytävät olivat viihtyisiä, siellä täällä oli ikebana-asetelmia ja pieniä istumisnurkkauksia. Kaikki oli viimeisteltyä ja harkittua.

Kaupassa myytiin kauniita tabi-sukkia ja perinteisiä omiyage-herkkuja.

Kahdella muhkealla sängyllä varustettu twin-huoneemme oli mukavan kokoinen ja aika hienostuneen näköinen. Shoji-paperit ikkunan edessä suodattivat valon kauniisti sisälle ja kaikki yksityiskohdat oli ajateltu loppuun asti: vierailijaa odotti valmis pieni suloinen kori, jossa saattoi kuljettaa onseniin pyyhkeet ja muut tarpeelliset tarvikkeet kuten hiusharjat, pompulat, meikit jne. Vihreä tee ja pienet teeherkut oli aseteltu kutsuvasti esille.

Ennen kuin siirryimme pulikoimaan kuumiin lähteisiin menimme kuitenkin illalliselle, joka muodosti osan hotellihuoneen hintaa. Ja kyllähän tällaisesta tarjoilusta mielellään maksaakin: ensin valitsimme laajalta listalta tietyn määrän erilaisia ruokia. Eteemme kannettiin miljoona pientä kippoa ja lautasta kasviksia, meren eläviä ja erinäisä tunnistamattomia mutta herkullisia ja tavattoman kauniisti esille laitettuja asioita. Sitten tuli paistettua kalaa, pöydässä keiteltävä nabe-pannu herkkuineen, setti rapsakkaa tempuraa ja tietysti tarjolla oli myös pöytämme vieressä ihka oma riisikeitin, josta sai ammentaa pikkuruisin ravuin maustettua riisiä niin paljon kuin jaksoi.

Myös alkoholijuomat kuuluivat hintaan, kuten myös muut virvokkeet. Shown päättänyt jälkiruoka oli varsin japanilainen, eli pieni annos mochia, hedelmiä ja makeita marjoja, mutta jos makeannälkää olisi yltäkylläisen illallisen jäljiltä vielä jäänytkin, onneksi hotellivieraiden käytössä oli onseniin vievälle käytävälle sijoitettu jäätelöallas, josta sai vapaasti ottaa jäätelöpuikon vilvoitukseksi kuuman lähteen jälkeen – tai ihan muuten vain, kuten lapset näyttivät tekevän.

Oma riisikeitin jokaisessa loosissa on kyllä merkki vähän paremmasta hotellista. ;)

Hiukan lepäiltyämme vaihdoimme ylle yukatat ja sipsuttelimme kohti naisten onsenia. No sehän oli mitä odottaa saattoi: suihkutilat olivat avarat ja erityisesti ulkoallas, rotenburo, oli mieleeni. Ulkotila oli puutarhamainen ja luonnon kiveä oli käytetty niin altaissa kuin askelmillekin.  Suurin allas oli jaettu malatalla seinämällä kahtia ja vesi virtasi altaiden välillä. Muutama pikkutyttö kiipeili välillä altaasta toiseen, mutta saimme silti rentoutua aivan rauhassa. Kylmäallaskin tuli suomalaisena tietysti täälläkin kokeiltua japanilaisnaisten katsoessa silmät ymmyrkäisinä kauhulla vieressä, kun istuskelin altaassa tovin. Useimmat muut kastoivat varpaansa ja lähtivät äkkiä pois. Minusta nämä viileämmät mizuburot ovat yleensä todella miellyttäviä ja tuovat mieleen suomalaisen järveen kastautumisen saunan jälkeen, mutta kieltämättä huhtikuussa vesi oli sen verran kalseaa, ettei altaaseen viitsinyt jäädä asumaan.

Mitä ikinä voisi hotellissa kuvitella tarvitsevansa, se kyllä löytyi Kadenshosta. Onsenin pukuhuoneessa oli tietysti saatavilla kaikenmaailman lotionit ja puhdistusaineet, kavovedet, rasvoja ja muuta kaunistumistarviketta, jota nainen kylvyn jälkeen voisi tarvita.

Yön nukuin sikeästi edellisen päivän koskiajelusta ja turisteilusta väsyneenä, kunnes heräsin mukavasti kuudelta maanjäristykseen. Aika lähellä ollut järistyskeskus ei kuitenkaan onneksi saanut Kyotoon asti aikaiseksi mitään aivan hirveitä tärinöitä, ja pienen jälkijäristysodottelun jälkeen suljimme television ja hipsimme aamuonseniin. Kello oli vasta niin vähän, että onnistuimmekin varaamaan yhden vapaasti käytettävistä yksityisonseneista. Siellä me sitten kylvimme aivan omassa rauhassa bambupuiden keskellä tuulen suhistessa lempeästi lehvien lomassa. Yksityisonseneita oli eri teemoilla ja hieman eri kokoisia. Olin iloinen, että meille sattui olemaan vapaana juuri bambuonsen.

Aamupala oli jos nyt ei ihan yhtä hulppea kuin illallinen, mutta täyttävä ainakin. Olimme valinneet japanilaisen aamupalan, joten tarjolla oli riisiä, kalaa, kananmunaa ja vihannsekia. Lisäksi hain muistaakseni croissantin ja kahvia länsimaisemmasta aamiaisbuffetista, joka sekin oli kyllä ihan vapaasti käytettävissä. Ruokaa hotelliyöhön hintaan kuuluikin siihen malliin, että jos mielii itse varata yön Kadenshon tyyppisestä täyshoidosta, kannattaa oikeasti varata aikaa siellä hotellilla köllöttelyyn, eikä sännätä heti kaupungille. Mekin pääsimme kirjautumaan sen verran myöhään hotellille edellisenä iltana, että ruoka oli aika myöhäiseen ajankohtaan. Niinpä onsenin jälkeen ei ollut enää nälkä, vaikka hotelliravintolassa olisi ollut vielä yöpalaksi tarjolla ilmaista raamenkeittoa ja yakisobaa!!

Hyvän kuvan Kadenshon fiiliksestä ja fasiliteeteistä saa tästä Youtube-videosta. Onseneihinkin pääsee kurkistamaan!

Arashiyamalla on muitakin hulppeita onsenhotelleja mm. jokinäköalalla varustettuna, joten kannattaa katsoa, mikä sopii omaan budjettiin ja on sijainnilta sopiva. Kadensho oli jättimäisen rinkkani kanssakin varsin mukava valinta meille, sillä se oli heti Arashiyaman aseman edessä (siis sen Arashiyaman aseman, joka on Osakan suunnalta saapuvan linjan päässä. Jos saavut Kyotosta, saavut toisella junalinjalla, joka on hiukan toisella puolella kaupunkia).