Nykyinen asunto on ollut meille viimeiset 6 vuotta ihana ja täydellinen koti. Vanha 1930-luvun taitteessa rakennettu talo on hurmannut alusta saakka korkeilla huoneillaan ja leveillä ikkunalaudoillaan ja sijainti Töölössä on ollut todella kätevä. Mielessä on kuitenkin pitkään siintänyt vähän enemmän neliöitä ja täysin omalla maulla remontoitu koti. Enpä olisi heti kuitenkaan arvannut, että se tulisi olemaan uudiskohde. Me aiomme nimittäin muuttaa Kalasatamaan.
”En halua muuttaa”
Mies aloitti joskus pari vuotta sitten asuntoilmoitusten selailun huvikseen ja minua turhautti koko ajatus. Nykyinen kotimme oli mielestäni liian tuore hankinta ja aivan liian täydellinen tarpeisiimme, että haluaisin asennoitua vielä uuden asunnon etsimiseen. Vaikka kaksio välillä toki tuntuikin hiukan ahtaalta, ajattelin, että jos alan selailla uusia kämppiä, nykyinen alkaa väistämättä tuntua väliaikaiselta, pian taakse jätettävältä elämältä. Jos tietää olevansa lähdössä millä hetkellä hyvänsä, ei nykyiseen kotiin enää osaa sitoutua samalla tavalla. Se tuntui ahdistavalta. En halunnut elää mitään etsikkoaikaa, kun tässä oli kuitenkin ihan hyvä olla ja moni suunniteltu sisustusprojektikin vielä toteuttamatta. Sanoin, etten haluaisi katsoa kämppiä ollenkaan, sillä en halua muuttaa.
Hetki pilvenpiirtäjäelämää jätti jälkensä
Vuonna 2014 vietimme kesän Tokiossa. Tuolloin asuimme vuokra-asunnossa Ikebukurossa, korkealla pilvenpiirtäjän 22. kerroksessa. Kesä jätti meihin kaipuun valoisaan asuntoon ja upeisiin näköaloihin, joiden tuijotteluun saatoimme loman aikana uppoutua pitkäksi aikaa. Pohdimme molemmat, että jos joskus muutamme pysyvämmin Japaniin, asumme mieluummin korkealla ja ahtaasti kuin matalalla ja tilavammin.
Vähän loman jälkihuumassa lueskelimme lehdestä Pasilan aseman tuntumaan suunnitelluista korkeista taloista, mutta Pasila ei alueena kuitenkaan oikein puhutellut – merenranta ja lenkkipolut tuntuivat olevan etäällä ja vanha Pasila liian täynnä toimistoja. Ei, ei, en minä halua pois Töölöstä, täällähän on meidän melontaseurakin, minä intin uudesta harrastuksestani innostuneena.
Korkealla, meren rannalla ja kauppakeskuksen yläpuolella
Sitten joskus vuoden 2015 loppupuolella törmäsimme uutisointiin Kalasatamaan rakennettavasta tornitalokompleksista, Redistä. Päädyimme katsomaan konseptikuvia uuden asuinalueen keskellä, aivan merenrannan lähellä seisovista lasitaloista, joiden alapuolelle tulisi yksi Suomen suurimmista kauppakeskuksista palvelemaan Kalasataman tulevan alueen yli 70 000 asukasta ja lähiseudun ihmisiä. Mieleemme tulvivat muistot kesästä keskellä Tokion vilinää, Ikebukuron palvelujen äärellä. Redin ja Kalasataman kokonaisuus näytti Esplanadin kokoisine julkisine puistoineen ja liikenneyhteyksineen täyttävän niin monet toiveemme asumisen suhteen.
Redi pysyi kummittelemassa mielissämme ja tutustuimme rakennusyhtiön markkinointimateriaaleihin pitkin vuoden 2015 syksyä. Talo alkoi vaikuttaa yhteistiloineen, kattokerroksen yhteissaunoineen, kattopihoineen ja parvekkeenomaisine viherhuoneineen niin houkuttelevalta, että päätimme pitää silmät auki, kun varsinainen asuntomyynti vihdoin alkaisi. Ihan vaan, jos siellä vaikka sattuisikin olemaan juuri meille sopiva koti.
Asunnon varaus ennakkoon kannatti
Kun varsinaiset asuntotiedot sitten tammikuussa 2016 tulivat julki, huomasimme, että valikoimasta löytyi juuri meidän tarpeitamme vastaava asunto. Huoneisto olisi vanhaa tilavampi, palveluiden äärellä, kätevästi melkein metron yläpuolella ja upean luonnon lähellä, sillä onhan aivan kivenheiton päässä Mustikkamaan ulkoilumaastot – ja jopa melontaseura! Kämppä oli varattava.
Siinä me sitten istuksimme tuijotellen pohjakuvia, hämmentyneen tietoisina siitä, että olimme juuri varanneet uuden asunnon. Ja kuitenkin – näin mittavan uudiskohteen rakentamisessa kestäisi niin kauan, että paitsi että ajatukseen ehtisi totutella rauhassa, myös nykyisestä Töölön kodistakin ehtisi nauttia vielä aivan rauhassa reippaat pari vuotta.
Kaupat tehtiin tänä keväänä ja vuonna 2019 edessä on siis muutto. Siihen saakka on aikaa pähkäillä, millaiseen kotiin sitä oikeastaan haluaakaan muuttaa. Parasta kun uudiskohteessa on se, että sinne saa valita kaikki materiaalit aivan itse. Tästä alkaakin siis ”pienoinen” suunnittelu-urakka. Melkein kuin rakennuttaisi omakotitaloa! ;) Maltan tuskin odottaa, että pääsen kiertelemään rautakauppojen tapettiosastoja ja selaamaan keittiövalmistajan katalogeja!
Tästä eteenpäin blogi tulee elämään kanssamme sisustusvalintojen ja jännittävän rakennusprosessin läpi. Tervetuloa matkaan!
Kuvat: SRV Oy / Redi
