Loppuviikko Luxemburgissa

Isäntäperheeni oli lähdössä viikonloppuna tuttavaperheen kanssa reissuun Luxemburgiin. Olin tietysti innolla lähdössä mukaan, kun tilaisuutta tarjottiin. Pääsisin näkemään uuden naapurimaan ja käymään paikoissa, joissa en ole koskaan käynyt. Kuka sellaisesta kieltäytyisi?

Lähdimme liikkeelle lauantai-aamuna suuntana pieni maatila lähellä Luxemburgin ja Belgian rajaa. Lähestyessämme Itä-Belgiaa alkoi maastokin muuttua ja maisemat olivat todella komeita. Olimme Ardenneilla, Belgian entisellä vuoristoseudulla, joka nykyään muistuttaa korkeuseroiltaan ehkä Lapin tuntureita. Maatilaa lähestyessämme ajelimme useiden pikkukylien läpi kauniita Ardennien kukkuloilla metsän siimeksessä kiemurtelevia teitä pitkin. Tuntui todella kuin olisi toisessa maassa, sillä niin erilaista metsä täällä on Suomeen verrattuna. Vanhat lehtimetsät ovat niin upeita!


Maatilalla pysähdyimme syömään eväitä ja katselemaan lasten (ja minun) riemuksi bambeja. Muutama kana, kukko, aasi ja lehmiäkin löytyi, mutta ne eivät olleet kovin eksoottisia maaseudulla kasvaneelle. Bambit olivat suloisia, ja joukossa oli pari poikastakin. Niitä sai syöttää maissilla, ja sekös vasta oli lapsien mielestä hauskaa, sillä bambit rynnivät kaikki aidan reunaan kurottelemaan päitään meitä kohti.


Paljon odotettua pidemmäksi venähtäneen eväs- ja kahvitaukomme jälkeen lähdimme ajamaan sitten Luxemburgia kohti. Reitin varrella osoittautui, että navigaattoreihin ei aivan aina kannata luottaa – löysimme itsemme mutaiseksi muuttuneelta metsäautotieltä. Siinä vaiheessa onneksi tajusimme palata takaisin. Lopulta olimme kuitenkin tukevasti Luxemburgin valtion puolella. Seurava etappimme oli Villeroy & Bochin tehtaanmyymälä, joka oli oikeastaan ainut reissun ennalta päätetty määränpää. Siellä vierähti aikaa posliineja ja lasitavaraa ihastellessa, eikä sieltä aivan tyhjin käsin lähdetykään. Itse en tosin ostellut mitään, vaan yritin lähinnä viihdyttää kärryissään istuneita pikkulapsia, jotta aikuiset saiva rauhassa ostaa yllätystombolansa (yllätyslaatiko, jonka sisältö on hintaansa paljon arvokkaampi).


Villeroy & Bochin jälkeen vuorossa oli sitten itse Luxemburgin kaupunki. Kaupunki osoittautui siistiksi, uuden ja vanhan rakennuskannan sekoittamaksi kivaksi kokonaisuudeksi, jota halkoi syvä rotko. Rotko oli vehmas ja vihreä puistoalue, ja se kyllä vaikutti suuresti kaupungin ilmeeseen. Kävelimme jonkin aikaa keskustassa, kävimme syömässä ja näimme mm. suurherttuan palatsin sekä kaupungintalon ja monia tunnistamattomia patsaita ja muita paikkoja.


Luxemburgin kaupungista ajelimme läheiseen Echternachin kylään, jossa vietimme illan ja yövyimme lauantai-sunnuntai-välisen yön. Echternach oli erittäin kaunis ja idyllinen pieni kylä, jossa vallitsi kliseisesti pysähtynyt tunnelma. Mutta totta se on – kylä oli kuin jostain elokuvakulisseista. Hotellimme oli kiva, pikkuruinen kolmen tähden Le Postillon, joka sijaitsi aivan kylän keskustassa. Minä, Janne, Tuija ja Neea nukuimme ylimmässä kerroksessa, josta oli kaunis näkymä kylän taustalla kohoavaan metsäiseen vuoreen. Pari kerrosta alempana nukkui tuttavaperhe.


Kylästä löytyi kaunis vanhan luostarin paikalla sijaitseva luultavimmin katolinen kirkko ja kuulemma jossain piti olla myös ihan tämän ajan pyhimys, mitä se ikinä tarkoittikaan. Illalla kävimme vuoroissa syömässä, sillä jonkun piti aina olla vahtimassa lasten unta.

Yö sujui rattoisasti, ja seuraavana päivänä kiertelimme vielä hieman kylässä ja kävimme leikkikentällä. Kurkistin myös varovasti kirkkoon, sillä ovi oli auki. En mennyt kuitenkaan aivan sisälle asti, sillä ovelta näin, että sunnuntain messu oli jo ehtinyt alkaa. Olisi kyllä sinänsä mielenkiintoista käydä myös katsastamassa katolista jumalanpalvelusta, jonne näkyi menevät joukko ihka oikeita nunniakin. Oma kokemuspiiri kun kuitenkin rajoittuu kristillisten jumalanpalvelusten suhteen ainoastaa luterilaisiin käytänteisiin. Ortodoksien ristiäisiä olen ollut katsomassa, mutta tavalliset kirkonmenot ovat jääneet näkemättä silläkin saralla.

Echternachista ajelimme Saksan ja Luxemburgin rajajoen vartta vuorotellen molempien maiden puolella kohti pientä luxemburgilaista Viandenin kylää, jossa sijaitsi Château de Vianden, Viandenin linna. Linna oli komea 1000-1400-lukujen aikana rakennettu keskiaikainen pytinki, restauroitu entiseen loistoonsa 1977 vuodesta lähtien. Loistelias linna olikin. Vähän toisenlainen kuin suomalaiset linnat, vaikka niissäkin riittää katselemista. Keski-Euroopan linnat vain ovat niitä todellisia satulinnoja, siitä ei pääse mihinkään.


Söimme linnapihalla eväät, kiersimme linnan sisäpihat ja ulkomuurit, minä käväisin myös viinikellarissa. Näkemistä riitti ja muutamiin huoneisiin oli myös tehty jäljennökset keskiaikaisista huoneista tarve-esineineen kaikkineen. Sain myös mainiota valokuvamateriaalia piirroksiani varten.

Viandenista ajelimme Saksan Bittburgin kautta kotiin Brysseliin. Oli kiva nähdä Saksalaistakin kaupunkia ja maaseutua. Keski-Euroopassa vilja oli jo melein kypsää ja taustalla humisivat laajat tuulipuistot. Harmittaa, että Suomessa tuulivoiman käyttö on niin vähäistä, vaikka rannikolla varmaan tuulta löytyisi. Saksassa homma osattiin – kaikki korkeat paikat tuntuivat olevan tuulivoimaloita pullollaan. Siipirataat vain vilahtelivat horisontissa.


Viikonlopun reissu oli todella antoisa ja mukava. Tuli nähtyä paljon, jopa kaksi ihan uutukaista maatakin, ja ajokilometrejäkin kertyi kuulemma kuutisen sataa! Vaikka autossa istumista siis oli paljon, reissu ei todellakaan tuntunut samalta kuin ajomatka Helsingistä Pohjanmaalle. Ikkunan takana oli koko ajan upeita maisemia ja etenkin Echternachista Viandeniin pikkuteitä ajettaessa upeat louhitut kalliot keskellä jylhää metsää olivat unohtumaton näky. Suosittelen vastaavaa Belgian, Luxemburgin ja Saksan pikkuteitä risteävää reissua muillekin, ja etenkin luonnosta, sekä vaikkapa patikoinnista tai pyöräilystä kiinnostuneille – matkan varrella oli nimittäin lukemattomia mahtavan näköisiä kinttupolkuja, joita kelpaisi tepastella vaativammankin vaeltajan.

5 Comments

  1. Ansku

    Meiän astiastohan on juuri tuollaisesta yllätyslaatikosta. :-) Suomalainen tuttavaperhe asuu siitä tehtaanmyymälästä reippaan kävelymatkan päässä. t. Ansku, joka ei jaksa kirjautua, kun ei muista käyttäjätunnustaan

  2. pienivihrea

    Oi, kuulostaa ihanalta. Mä oon lukenu sun blogia, ja rupes tekee mieli käydä matkustamassa Keski-Euroopassa. Ei ihan tuolla Belgian seudulla oo tullut käytyäkään. Ehkä ens kesänä tai jotain?

  3. Riisa

    Juu, suosittelen kyllä ehdottomasti. Itse en oikein ennen edes tiennyt mitä juuri täällä Benelux-maissa ylipäätään on, ja lähiseutu on muutenkin ollut harmillisesti kokematta Saksaa ja Ranskaa myöden. Toivon mukaan ehdin sinne Ranskan puolellekin tässä. Parasta onkin se, että välimatkat ovat tästä Brysselistä niin tajuttoman lyhyet joka paikkaan! :)

  4. Juhaninmäki

    Meilläkin on tässä lomasuunnitelmia elokuun lopulle, mutta ei vielä ihan tiedossa paikkaa. Näitä lukemalla lomakuume ei ainakaan vähene. :D

    JJ

  5. Riisa

    Niin.. lomakuumettahan minä tässä lietson kaiken kykyni mukaan. ;) Keski-Euroopassa on paljon näkemistä. En enne jotenkin tajunnutkaan, miten paljon täällä kaikkea on. Kun joskus on mahdollisuus, haluan käydä myös hieman idemmässä, jossain Prahassa, sekä kunnolla Italiassa ja Ranskassa. Sielläkin varmaan riittäisi näkemistä ties kuinka moneksi viikoksi..

Vastaa käyttäjälle Ansku Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *