Japanin boheemit kahvilat

japanilaiset-kahvilat-1

 

Rakastan kahviloissa lorvailua – fiilistelyä kauniisti, räväkästi, harmonisesti tai mielikuvituksekkaasti sisustetussa tilassa, jossa kahvi tuoksuu, taustalla soi paikan tunnelman täydentävä musiikki ja ympärillä on paljon hymyileviä kasvoja. Lusikoiden kilahtelua, hiljaista puheensorinaa, vastaleivotun maustekakun aromit ilmassa…

Aina kun saan mahdollisuuden tehdä töitä tällaisissa paikoissa, innostun entisestään. Luovat ideat syntyvät ainakin omassa tapauksessani helpommin ympäristössä, joissa tunnelma on puoli ruokaa. Ja kuinka ihmeellistä on sekin, että vaikka ei saisi edes jollakin kerralla oikein mitään aikaiseksi, tuntuu silti siltä, että jotain on saavuttanut, koska on ainakin nauttinut koko ajan olostaan.

japanilaiset-kahvilat-4Atelier Morihiko Sapporossa.

 

Kahvilat eivät olleet minulle yhtä tärkeitä vielä ennen vaihto-opiskelua Japanissa. Japanissa asuin ensimmäistä kertaa oikeasti suuressa kaupungissa, jollaiseksi en hyvällä tahdollakaan voi enää mieltää vaikkapa Tikkurilaa, jossa vietin opiskeluvuoteni. Helsinkikin tuntuu toisinaan pieneltä, täällähän voi pyöräillä kaupungin laidalta toiselle alta aika yksikön ja koko keskustakin on melkein käveltävissä ympäri. Tokio on niin suuri, että siellä on kaikkea kaikille, ja se näkyy myös ravintola- ja kahvilatarjonnassa.  Pelkästään aivan kotinurkillani oli lukuisia kahviloita, enkä puhu nyt vain pelkästään ketjukahviloista tai Starbuckseista, joissa toki niissäkin tuli vietettyä aikaa ja todella opittua juomaan kahvia.

 

Pienissä kahvipuodeissa on sitä jotakin

Se, mihin todella ihastuin Japanissa, olivat pikkuruiset, toisinaan vähän oudotkin kahvilat, joiden yrittäjät seisoivat yleensä tiskin takana itse, tarjoilivat huolella haudutettua vihreää teetä tai cafe mochaa koristeellisista eripariastioista ja leipoivat joka aamu takahuoneessa päivittäin vaihtuvat leivonnaiset. Näissä kahviloissa sisustus saattaa toisinaan olla vähän sinne päin tai sitten viimeistä piiru myöten mietitty. Joskus taas tuntuu, kuin olisikin astunut kahvilan sijaan jonkun olohuoneeseen.

 

japanilaiset-kahvilat-5

japanilaiset-kahvilat-6

Eriparihuonekalut ja somat kristallia imitoivat teekupposet sisustavat Shibuyassa Tokiossa sijaitsevan kahvilan miljöötä.
japanilaiset-kahvilat-3
アトリエ森彦 eli [highlight] Atelier Morihiko [/highlight] kuuluu nettiselailujeni perusteella Sapporon kahvilaparhaimmistoon, joten sinne piti tietysti viime reissulla tehdä ekskursio. Ja olihan se kahvi hyvää ja tunnelma juuri sitä, mitä mentiin hakemaankin – oshare, sanoisivat japanilaiset, eli trendikkäällä tavalla tyylikästä.

 

Suomessa erikoisemmat kahvilat tuskin menestyvät kuin suuremmissa kaupungeissa, mutta pikkuhiljaa viime vuosina on alkanut tuntua, että etenkin Kallion, Alppilan, Punavuoren ja Etu-Töölön suunnalla Helsingissäkin on heräämässä boheemien pikkukahviloiden trendi. Itse asiassa Museokadullehan avattiin reipas vuosi sitten esimerkiksi Exhibitionist, jonka toisen perustajan juuret ovat Japanissa. Yhtäläisyyksiä ei voikaan mielestäni olla huomaamatta.

Suomessa säädökset ja kaikenmaailman byrokratia rajoittaa varmasti villeimpiä ideoita, ja niistä joutuukin lähteä nauttimaan ulkomaille. Tokiossa Sangenjayan trendikkäässä kaupunginosassa kävin kerran kahvilassa, joka sijoittui huikean kapeaan rakennukseen jossa oli neljä kerrosta. Jokaisen kerroksen kahvilapöydissä oli ihan eri tunnelma, ja kerrokset tekivät tilasta intiimin, sillä kun talo itsessään oli niin kapea, yhteen kerrokseen mahtui oikeastaan noin kolme pöytäseuruetta. Kaiteettomat portaat ja kapeat käytävät eivät menisi läpi suomalaisesta rakennusvalvonnasta.

japanilaiset-kahvilat-2

 

On boheemeja kahviloita ja sitten on niitä oikeasti boheemeja kahviloita

Taatusti erikoisin kahvila, jossa olen käynyt, löytyy Hiroshimasta, Oonomichin pikkukaupungista. Ystäväni Megu ja Yudai halusivat viedä minut sinne viime kevään reissullani, enkä ihmettele, miksi. [highlight] ミーシャのハーブ庭園 ブーケ ダルブル [/highlight] -niminen kahvila, eli Miishan yrttipuutarha Bouquet D’Arbre on jo nimensäkin puolesta aikamoinen ilmestys, mutta nimetty ihan aiheesta – kahvila nimittäin sijaitsee upean yrttipuutarhan keskellä rinteessä, ja sinne astutaan sisään kuin salaiseen puutarhaan ikään!

japanilaiset-kahvilat-set1

japanilaiset-kahvilat-9

Miishan kahvilan yrttitee ja yrteillä maustetut leivonnaiset tehdään oman puutarhan yrteistä, jotka omistaja käy nyppimässä ulkoa aina tarpeen mukaan.

 

japanilaiset-kahvilat-22

 Kahvila sijaitsee vuoren rinteessä ja sen terassilta aukeaa upea näkymä puutarhan ja kaupungin yli kauniille saarien täplittämälle Seton sisämerelle. Meidän visiittinämme harmi kyllä satoi ja oli pilvistä, mutta voin vain kuvitella, mikä keidas kahvila olisi kesällä kuumana päivänä.

japanilaiset-kahvilat-12japanilaiset-kahvilat-set3

Miishan kahvila on sisustettu selkeästi harkiten satumaiseksi pikkumökiksi, jossa kasvit ja luonto ovat kaikkialla läsnä. Katossa kiemurtelee köynnöksiä ja koko rakennus on itse asiassa kuin kasvihuone lasikattoineen ja verantoineen. Menusta löytyi huima valikoima erilaisia oman puutarhan yrteillä maustettuja leivonnaisia, kuten chilisuklaakakkua, ja erilaisia yrttiteelaatuja.

Paikka huokui persoonallisuutta ja intoa omaan tekemiseen, eikä ihme, sillä paikan pitäjä Miisha ja hänen jo hiljalleen eläkkeelle siirtymässä ollut designer-kumppaninsa olivat selvästi täällä viettämässä lokoisia, inspiroivia eläkepäiviä. Designer-mies teki töitä yhden kahvilan pöydän ääressä – tarkisti tulevien käyntikorttiensa designia. Juttelumme lomassa hän osoittautuikin sitten yllätykseksemme paikkakunnan yhdeksi kuuluisista taiteilijoista, joka oli tunnettu mm. eräänlaisista kivimaalauksista. Hän lahjoittikin meille kaikille maalaamansa kissakivet.

japanilaiset-kahvilat-21

Mikäs siinä on töitä tehdessä. Kyllä minäkin voisin viettää eläkepäiviä yrttipuutarhan keskellä.
japanilaiset-kahvilat-set2japanilaiset-kahvilat-set4Pöllöaiheet olivat läsnä sisustuksessa, sillä puutarhassa oli kuulemma myös erillinen rakennus kasvattipöllöille. Sateen ropina katossa ja pöllöjen puutarhasta kantautunut huhuilu oli kyllä piste iin päälle… Ihan kuin olisi ollut satukirjassa.

 

Japanilaisissa pikkukahviloissa tunnelma tiivistyy yleensä rentouteen ja omalla tavalla kotikutoiseen meininkiin. Ruoka ja palvelu on silti yleensä ammattimaista, joskin kyllähän niitä poikkeuksiakin joskus on tullut eteen. Yleensä kokemuksista on jäänyt kuitenkin asiakkaana todella huomioitu ja kokonaisvaltaisesti hyvä fiilis: tuntuu, että nuo ihmiset ovat omistautuneet yritykselleen ja tekemisessä on sydän mukana. Palvelukokemus on oikeasti henkilökohtainen, ja useinhan parasta näissä paikoissa onkin loppujen lopuksi kohtaamiset ihmisten kanssa. Pienissä yksityisissä kahviloissa olen nimitäin tavannut vaikka minkälaisia ihmisiä, ja jopa ystävystynyt niin kahvilatyöntekijöiden kuin muiden vakiasiakkaidenkin kanssa niissä paikoissa, joissa kävin useammin. Siihen harvemmin yltää yksikään ketjukahvila, vaikka töissä olisi kuinka mainioita asiakaspalvelijoita. Miljöö vain ei kannusta tai sovi siihen, että tulisi edes oikeatsaan mieleen alkaa kenenkään kanssa juttusille..

Miishan yrttikahvilassa käynnistä en enää kovin hyvin muista, mitä yrttiä syömässäni suklaakakussa oli käytetty, mutta ihmiset ja heidän tapansa olla muistan. Kokemus sai meidät kaverukset melkein haaveilemaan oman designer-kahvilan perustamisesta jonnekin Japanin maaseudulle. Ehkä sitten eläkkeellä…? :)

2 Comments

  1. Pingback: Unelmieni Kichijoji | Riisa.net

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *