Rantalomalle Tokiosta: Miura

Rantalomalle Tokiosta: Miura

Tokio sijaitsee meren äärellä, mutta ei ole muutamista rannoistaan huolimatta mikään aurinkomatkailijan unelmakohde. Vesialueet metropolin ympärillä koostuvat lähinnä satama-altaista, eikä niihin nyt kukaan hyväuskoinenkaan halua mennä uimaan. Kaivatessaan kuumana kesäpäivänä pulahdusta vilvoittavaan veteen, täytyy suunnata nokka esimerkiksi vähän etelämmäs, Yokohaman eteläpuolelle Miuran niemimaalle.

Miura sijaitsee Kanagawan prefektuurin puolella noin 1,5 tunnin ja suunnilleen tuhannen yenin paikallisjunamatkan päässä pääkaupungista. Matka kannattaa taittaa hyppäämällä Keikyuun linjalle Shinagawasta, josta sopivan junavuoron valitessaan pystyy porskuttaa saman junan kyydissä koko matkan perille saakka – silloin pääsee myös todennäköisesti jossain vaiheessa jopa istumaan ja nauttimaan ulkona viilettävistä maisemista! Matkalla miuraan nimittäin näkee todella kauniita pienempiä asuintaajamia, vuoria, merta ja Yokohaman kaupunginkin.

miura-yogashima-1

Miurassa matkailijaa ihastuttaa kilometrien pituisten hiekkarantojen lisäksi upeinta on luonto ja ympäröivän asuinseudun merellisyys. Kaikkialla on veneitä, kaupungissa siellä täällä kalaravintoloita ja jotenkin japanilaisesta tavallisesta kaupunkikuvasta poikkeavaa arkkitehtuuria värikkäine taloineen. Me emme jääneet silti varsinaiseen kaupunkiin, vaan suuntasimme vielä vähän etelämmäksi.

miura-yogashima-2

miura-yogashima-3

 

Yogashima

Aivan Miuran niemen eteläkärjen tuntumassa pienellä Yoogashiman saarella sijaitsee luonnonpuisto, jonne otimme bussin junan päätepysäkiltä heti aamulla. Loputtomalta tuntuneen vajaan puolen tunnin bussimatkan jälkeen saimme tietysti sitten huomata ajaneemme ohi puiston pysäkistä ja menneemme Yoogashiman saaren päättärille asti. Eipä auttanut muu kuin lähteä talsimaan parin kilometrin matka kohti saaren vastakkaisella puolella sijaitsevaa puistoa.

Kuumuus oli heinäkuun loppupuolella hirvittävän hiostava ja ostimme matkan varrelta pikkupyyhkeen hien pyyhkimistä varten, koska oma naamapyyhe oli tietysti sinä päivänä unohtunut kotiin. Kauppaa (joka oli sillä haavaa ainut näkyvissä) pitänyt mummeli pyysi ostoksiemme lomassa Eeroa auttamaan jumiutuneen liukuoven kanssa. Huvittavaa on, että olen ollut samanlaisissa tilanteissa aiemminkin: ihan kuin nuo heiveröiset yli 80-vuotiaat yksinäiset vanhukset odottaisivat hiljaisessa pikkukylässä asiakasta hartaasti ihan vain pyytääkseen tätä nostamaan raskaan taakan tai kurottamaan ylähyllyltä jotakin, joka on odottanut siellä päivätolkulla sopivaa avuntuojaa.

 

miura-yogashima-kollaasi1

Matka puistolle oli tuskaisesta kuumuudesta huolimatta ihan hauska, vaikka taas oltiin – kuten kerran jos toisen aiemminkin – keskellä aivan tuntematonta landea. Ympärillä ei ollut ristinsielua, vaikka selvästi hyvin hoidetuista pihoista kukkasineen saattoi päätellä, että kyllä siellä saarella joku asuikin. Unisen pikkukylän läpi kävellessämme kuuntelimme kaskaiden soitantaa, kiipesimme portaat pyhätölle, jonka pihassa olikin myös päiväkoti, sekä kurkistimme toiselle vähän ränsistyneemmälle pikkupyhätölle, joka oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Käsienpesupaikkakaan ei ollut suinkaan mikään kullattu katos altaineen, vaan simppelisti pelkkä ruostunut hana sammaloituneen kiven vieressä.

miura-yogashima-5

miura-yogashima-6

miura-yogashima-9

 

Yogashiman luonnonpuisto

Lopulta pääsimme itse puistolle asti, jonka edustalla viisaasti täydensimme juomavarastojamme. Japanin kesähelteessä on saanut oppia kantapään kautta sen, että juomaa on hyvä kantaa mukana täysi pullollinen koko ajan, vaikka tässä tapauksessa juoma-automaatteja tosin löytyi puiston toisestakin päästä. Yoogashiman puisto on siisti ja miellyttävä kivoinen picnicpöytineen ja sieltä on upeat näkymät moneen suuntaan – niin avomerelle kuin vehreän ”mantereen” puolellekin.

miura-yogashima-11

miura-yogashima-kollaasi6miura-yogashima-kollaasi2

Villikissoja oli täälläkin, kuten kaikkialla Japanissa.

miura-yogashima-10       miura-yogashima-15

 

Parasta antia ovat kuitenkin rantakalliot, jotka ovat se itse nähtävyys. Pieniä puskikkojen reunustamia vuorenrinteen portaita pitkin pääsee laskeutumaan meren tasalle upeille laavakivikallioille, joista vesi on muovannut mitä upeimpia veistoksia. Kalliot ovat täynnä elämää: paitsi että siellä oli paljon ihmisiä, lasten Olympus-kamerakerho ja kalastajia, siellä vilisi mitä oudoimpia öttiäisiä, rapuja ja muita meren eläviä. Tämä ei ollut pelkästään miellyttävä asia, sillä kummallisia siiroja oli joka paikassa niin hirveät määrät, että välillä onnistuin kiljahtelemaan inhosta. :D

 

miura-yogashima-20

Hyiiiiiiiiiiii…. kylmät väreet tulee vieläkin kun ajattelen kohtaamistani hänen kanssaan…

miura-yogashima-kollaasi4

miura-yogashima-17

miura-yogashima-kollaasi3

 

Vaikka monet polskivat jännittävissä kiven muodostamissa altaissa ja suojaisissa poukamissa, me emme houkutuksesta huolimatta uskaltautuneet uimasille. Mukana olisi pitänyt olla ehdottomasti uimakengät, jollaiseet kaikilla muilla näytti olevan mukana, sillä paitsi että kivet ovat teräviä, rantavesi oli todennäköisesti rapujen lisäksi täynnä merisiilejä ja muita piikikkäitä otuksia. Lapset tosin eivät näyttäneet paljon vaaroista piittaavan: eräät pikkutytöt hyppivät uimarenkaineen kalliomuodostelmien päältä huimia hyppyjä veteen ja uskaltautuivat vanhan vaarinsa kanssa uhmaamaan aaltoja luonnon muodostamaan kivipaljuun, jonne meri iski ryöpyten vettä.

 

miura-yogashima-26

miura-yogashima-kollaasi5

 

Välillä muistin tallennella elämyksiä videoinakin. Ohessa Miuran meritunnelmaa.

 

Me nautiskelimme meren äänistä, istuksimme rantakivillä ja ihastelimme ulapalla uivia laivoja, kunnes maha alkoi kurnia ja oli aika lähteä Miuran junaradan varrella sijainneeseen toiseen kohteeseemme, Miura Kaiganille, eli varsinaiselle hiekkarannalle.

 

miura-yogashima-34

 

Miura Kaigan

Miuran biitsi on kätevästi aivan lyhyen kävelymatkan päässä Miura-Kaiganin em. Keikyu-linjan juna-asemalta, eli sinne on helppo tulla ilman bussikyytejä vaikka suoraa Tokiosta. Miura Kaiganilla on kesällä paljon ravintolatarjontaa, sillä rantakatu on täynnä erilaisia ruokakojuja ja muutenkin rantakaupungissa on vähän enemmän elämää kuin satamakylissä Yoogashiman lähistöllä. Me pistäydyimme matkalla rannalle pienessä bento-paikassa, josta ostimme mukaan herkullisen katsudonin. Mikä mahtava picnic hietikolla se olikaan, kun oli tarponut kuumuudessa lähinnä jäätelön ja pienten eväiden turvin ja nälkä oli armoton.

miura-yogashima-kollaasi7

miura-yogashima-36

Huikean pitkä uimaranta on kivilajeista ja simpukoista johtuen tummaa hiekkaa, joka oli kenties väristään johtuen tavallistakin polttavampaa. Rannalla tuuli mukavasti ja päivän edetessä kohti iltaa aallot vain paranivat: olisin voinut uida vaikka kuinka pitkälle iltaan kuohuista ja uimarenkaalla keinunnasta nauttien. Rantavahti kaahitti meidät kuitenkin vedestä valvonnan loppuessa iltaviideltä, jolloin vuorovesi alkoi tehdä rannan poijuilla rajatusta uima-alueesta liian syvän pikkulapsille, ja aallot alkoivat voimistua. Me viihdyimme rantahiekalla vielä auringon laskuun, kunnes lähdimme pimeän saapuessa junailemaan takaisin kotiin Ikebukuroon.

 

miura-yogashima-kollaasi8

miura-yogashima-38

miura-yogashima-40

Miura oli tällä reissulla ihana uusi tuttavuus, jossa on paljon samaa kuin Enoshimassa. Yogashiman erikoiset rannat, alueen kuuluisat majakat ja kalaravintolat tekevät paikasta kuitenkin omaleimaisen kohteen, jonne kannattaa poiketa kesällä, mikäli mielii vähän tuulettumaan Tokion paahteisilta kaduilta. Etenkin autolla matkailevan kannattaa ottaa rannikosta selvää vähän enemmänkin, sillä siellä täällä on kuulemma kauniita rauhallisia hiekkapoukamia ja toisaalta jännittäviä teräväpiirteisiä laavakivimuodostelmia, joita julkisilla liikkuvan on vaikea käydä kovin näppärästi katsastamassa.

 

miura-yogashima-28

P.S. Tämän viimeisimmän kuvan, sekä monia muita kuvia ja kuvituksiani löydät myytävänä sisustusjulisteina ja -tauluina Fotari-taideyhteistön kaupastani.

 

Luitko jo nämä?

Yksi kommentti

  1. Jennni
    10.9.2014 at 22:23 - Reply

    Voi että, nyt kyllä iski taas hirveä matkakuume! :D Vielä kuitenkin pitäisi jaksaa odottaa omaa reissua Japaniin… huooh. Vaikutti upealta reissulta, aivan ihania maisemia ja kauniisti otettuja kuvia. :) (Pitääpä vinkata poikaystävälle, että tuonne sitten mennään!)