Tänään oli taas syksyisen lämmin, ellei jopa vähän kesältä vivahtanut päivä, joten palasin mietteissäni edelliseen kesään.
[highlight]Laatikkopuutarhurointini[/highlight] onnistui tänä vuonna yllättävän hyvin ottaen huomioon, että en ollut koko heinäkuussa Suomessa – tai kuka tietää, ehkä juuri siksi. Sijaiskastelijani saattoi ottaa homman kenties tunnollisemmin kuin olisin itse tehnyt?
Tänä vuonna menin edellisestä vuodesta viisastuneena ja osin myös matkani takia helpolla: siementen istuttelun jätin suosiolla sikseen ja taimet hain sieltä, mistä aiempina vuosina olin löytänyt parhaat, eli [highlight] Hyötykasviyhdistyksen [/highlight] Annalan puutarhan taimimarkkinoilta. Laatikkopuutarha sai vanhojen tuttujen, vahvoiksi tuppaiksi kasvaneiden ruohosipulien, salvian sekä yllätyksekseni talven yli kestäneen timjamin seuraksi lehtipersiljaa, basilikoita, suolaheinää (salaattia) ja rosmariinia.
Ruohosipuli kukki villinä. Jouduin ihan urakoimaan, että sain leikattua nuput pois. Timjamillakin on pienet somat vaaleat kukinnot.
Salviassakin on kaunis kukinto. Rosmariinin ajattelin kaapata nyt syksyllä sisälle suojaan ruukkuun. Saapa nähdä, viihtyykö se sisällä ollenkaan..
Kaikki muut paitsi basilikat menestyivät hurjan hienosti: vain pikkubasilikan taimet jäivät jostain syistä aika nysiksi ja lehdet valjun värisiksi. Ruohosipulipensaat, joista toinen on ainakin kolme vuotias ja toinen pari vuotta sitten ruokakaupan yrttihyllystä maahan päätynyt hieveröisempi yksilö, ovat molemmat jo sen verran suuria, että voin vedellä ruohosipulia ilman minkäänlaista pelkoa sen loppumisesta koko kesänä. Sitä tulikin syötyä, ja kesäkuussa, jolloin nämä kuvat tuli otettua, käytin kukkia myös leikkokasveina maljakossa sekä tuoreimmillaan herkullisina pikkunuppuina salaatissa. Kuinka suloisen salaatin ruohosipulin kukilla saattaakaan loihtia!
Näin virkeältä puutarhassa näytti tänä kesänä. Jotenkin hauskaa tästä keittiöpuuhasta tekee fakta, että asumme ihan keskellä kaupunkia – sitä ei aina arvaakaan, mitä sisäpihojen kätköistä löytyy! Ensi kesää sitten vain odotellessa. Silloin on ainakin tämän hetkisten suunnitelmien mukaan aikomus nauttia Helsingistä ja lähiseudun luonnosta, joten varmasti omassa puutarhassakin tulee rentouduttua tätä kesää enemmän. Huomenna pitäisi käydä leikkaamassa talteen vielä viimeiset sadon rippeet ja pakastaa vähän yrttejä talven keitoksiin ja koitoksiin.
Mukavia viimeisiä kesäpäiviä! (Tätä on tullutkin jo toivoteltua ihmisille aika moneen otteeseen, mutta aina vain ne parinkymmenen asteen päivät sieltä pinnistävät. Jatkukoon vain!)
