Minusta joulun vietto on aina jatkunut vähintään Loppiaiseen saakka – sen aiemmin ei lähde tästä talosta kuusi ja siihen saakka saa hyvillä mielin tunnelmoida. Olen aina hämmästellyt, kuinka jotkut raaskivat luopua joulun vietosta jo pian välipäivien jälkeen. Miksi koristella, siivota ja valmistella, jos joulu loppuu parissa päivässä? Kukin tyylillään, mutta meidän perheessämme on lapsesta saakka nautittu joulusta pitkään ja hartaasti. Niin aion tehdä tänäkin vuonna.
Tuntuu jopa, että joka vuosi juhlan vietto alkaa aina vain aikaisemmin. Jouluvalot ripustan ikkunaan heti, kun marraskuun alkupuolella alkaa olla liian pimeää. Lisään valoja aina vähitellen ja esimerkiksi kirkas tähtilappu pääsee käyttöön vasta lähempänä joulua. Lapsuuden kodissa kuusi tuotiin aatonaattona tupaan. Tänä vuonna se haettiin meille jo joulua edeltävänä viikonloppuna. Ihana vihreys ja vieno metsän tuoksu saavat viimeiset joulusiivouksetkin tuntumaan leppoisilta. Joulun fiilistely loppuu sitten yleensä samoihin aikoihin tammikuun puolen välin paikkeilla, kun kevätaurinko sattuu paistamaan ihmeen ilveellä ikkunasta sisään ja tajuaa, että aijai, enää viisi kuukautta kesään! Siinä vaiheessa voi alkaakin jo sitten mielellään riisumaan kuusta koristeista ja imuroimaan neulasmerta olohuoneen lattialta. Simppelimmät ledinauhat ikkunan pielessä tosin meillä ilahduttavat pimeitä iltoja vielä hyvinkin helmikuulle saakka. ;)
Tässä joulussa erityistä on ollut se, että vietimme aaton ja välipäivät kotona, ja anoppi tuli meille aattoa viettämään. On ollut ihanaa olla pitkästä aikaa kunnolla lomalla omassa kotona, sillä kesäloma meni (niin ihanaa kuin se olikin) kokonaan Japanissa, eli kotona päämäärättömästi puuhailua ja oleilua on ollut ikävä. Sille kun ei tahdo löytyä kovin paljon arjesta aikaa. Nyt onkin sitten saanut nauttia kodin lämmösstä oikein urakalla. :)
Söimme tänä vuonna rennosti. Lapsuuden kodeissa mennään yleensä perinteisellä linjalla, ja kinkussa ja laatikoissa on oma taikansa, mutta me emme kumpikaan Eeron kanssa ole niistä mitenkään aivan ylettömästi välittäneet. Siksipä päätimmekin valmistaa pöytään juhlavan aterian, mutta aivan toisenlaisen, kuin useimmisa kodeissa aattoiltana: me söimme välimerellisesti maustettua tomaattista uunilohta, paahdettuja uunijuureksia, raikasta leipäjuusto-melonisalaattia ja kenties jouluisimpana osana ateriaa tummaa saaristolaisleipää kylmäsavuporolla. Yrttejä, vihanneksia ja paljon keveitä, herkullisia makuja. Vatsa tuli äärimmäisen täyteen, mutta normaali kinkkuähky jäi välistä ja olo oli vielä Crème Brûlé -juustokakunkin jälkeen varsin mukava.
Uunilohi ja paahdetut uunijuurekset olivat menestys, kuten myös herkullinen salaatti ja poroleipäset. Reseptit jaan blogissa hieman myöhemmin.
Jouluaaton jälkee olemme pääasiassa pelailleet, lukeneet, loikoilleet ja nähneet ystäviä – ja syöneet hirveästi, liikaakin, karkkia. Vihreitä kuulia on takan kaksi rasiaa. Tammikuussa alkaa sitten taas normaalielämä tältä osalta ja paluu töihin tuo päivittäiset kävelylenkit arkeen… Tarkoitukeni oli tehdä vähän eteenpäin myös tällä hetkellä työstämääni mobiilipeliä, mutta koska välipäivät olivat niin ihanan leppoisia, päätin jättää projektit tälle toiselle lomaviikolle. Niitä päin siis nyt!
Hietaniemen hautausmaalla aattokävelyllä.
Leppoisia lomapäiviä ja Uutta vuotta kaikille blogin lukijoille! Ensi vuonna omassa ohjelmassani on paljon ystävien kanssa vietettyä aikaa, mieluisaa liikuntaa erityissti kävellen ja meloen, todennäköisesti kesän vietto tällä erää Koto-Suomessa (kenties ehdin tekemään vanhat Japani-postauksetkin siis alta pois ennen seuraaaa matkaa, jos nyt ei sitten liian kova ikävä Nipponiin jossain vaiheessa pääse yllättämään) ja omien kiinnostavien vapaa-ajan projektien edistämistä. Blogi päivittyy samanlaiseen, leppoisaan tahtiinsa ilman sen kummempia aikatauluja. Parhaiten uusista postauksista pysyy kärryillä seuraamalla [highlight] Facebookissa [/highlight] , [highlight] Twitterissä [/highlight] tai [highlight] Instagramissa [/highlight] .
