Ham Housen hulppea kartano Lontoon reunamilla, Richmondin alueella, oli pitkään ollut must see -kohteideni listalla ja vihdoin viime keväisellä Lontoon reissulla sain aikaiseksi suunnitella retken tutustumaan komeaan kartanoon ja sen ympäristöön. Downton Abbeyn, Upstairs Downstairsin, Mr. Selfridgen sekä lukuisten muiden aikalaisdraamojen ja epookkiromaanien fanille [highlight] Ham House [/highlight] tarjosikin mukavasti historian havinaa ja valokuvattavaa melkein koko päiväksi, kun retkeen yhdisti vielä muutaman puutarhakierroksen ja satumaisen kahvilan vieressä virtaavan Thames-joen varrelta.
Ham Housen kartano on alunperin rakennettu 1610. Kartano suurine tiluksineen oli lahja Kunigas Charles I:ltä ns. kasvattiveljelleen William Murraylle, joka koulutettiin yhdessä kuninkaan kanssa ja kuului tämän lähipiiriin ja ystäviin aikuisiälleen saakka. Myöhemmin kartanon omistajuus siirtyi Murrayn tyttärelle Elizabethille. Elizabeth nai herttua Lauderdalen, ja niin kartano säilyi vain pienin muutoksin Lauderdalen suvussa heidän jälkipolviensa kotina yli 300 vuotta.
Kartano on upeasti säilynyt esimerkki 1600-luvun arkkitehtuurista ja sisustuksesta. Parasta tässä linnassa onkin, että jäljellä eivät ole vain seinät, vaan paljon tarpeistoa, upeita seinävaatteita, maalauksia, huonekaluja ja alkuperäisiä panelointeja ja katto-ornamentteja sekä kaiken kukkuraksi huolella entisöity ja ylläpidetty puutarha.
Kuninkalliset kammarit ja muita hienouksia
Kartanoon kuuluu hieno vieraspiha, julkisivu hulppeine sisäänkäynteineen, jota käyttivät itse herrasväki sekä heidän arvovaltaiset vieraansa. Ensimmäisestä kerroksesta löytyivät komeat aulatilat, ruokailutilat sekä mm. talon herran työhuone ja kirjastohuone.
Ylemmissä kerroksissa olivat mm. osa isäntäväen makuuhuoneista sekä omassa osassaan kuninkaalle ja kuningattarelle varatut makuutilat oheishuoneineen, jotka veivät puolet koko kerroksesta. Kuningas vieraili talossa joskus siirtyessään palatsilta kaupunkiin, koska se oli kätevästi reitin varrella. Hän otti ihmisiä vastaan makuuhuoneessaan, jonka yhteydessä oli useampi odotushuone. Toisinaan kuninkaan puheille pyrkineet ihmiset eivät päässeet ensimmäistä odotushuonetta pidemmälle, ja vain joskus harvoin käytettiin erityistä kammaria, josta löytyi valtaistuinta muistuttava tuoli.
Myös kuningatar vieraili talossa, mutta ei ole täyttä varmuutta siitä, että hän olisi koskaan yöpynyt ylellisessä makuuhuoneessaan, joka odotti talossa virheettömästi pedattuna vuosikaudet.
Palvelusväen tiloissa
Aateliston kammareihin ja gallerioihin kurkistaminen oli kiinnostavaa, mutta vähintään yhtä jännittävää oli päästä katselmoimaan alakertaa – palvelusväen valtakuntaa. Palvelusväen tiloihin kuljettiin oman pihan ja sisäänkäynnin kautta kuin kellariin. Piha oli selvästi työntekoa, ei patsastelua ja edustamista varten suunniteltu, toisin kuin pääsisäänkäynti.
Sisätiloissa valoa oli vähemmän ja yläkertaan nähden kaikki oli varsin korutonta ja työkeskeistä – kuinkas muuten. Voi toki olla, että monet aikanaan kovassa käytössä olleet palvelusväen huonekalut ja tarpeisto eivät ole kestäneet esittelykunnossa yhtä hyvin vuosisatoja kuin herrasväen koristeet ja silkkihansikkain käsitellyt taideteokset, joten kenties siitäkin syystä tilat olivat askeettisemmat.
Kellarikerroksesta löytyivät keittiö, varastointitiloja mm. ruoalle, liinavaatteille, yrteille, viinille ja pöytähopeille sekä herrasväen pesutilat, joihin johti kreivittären tiloista erillinen kätevä portaikko, jotta hänen ei tarvinnut käyttää kylmempää pääportaikkoa siirtyäkseen kylpemään. Talossa oli muutenkin erinäisiä seiniin upotettuja, enemmän tai vähemmän salaisia ovia, joista palvelusväki pääsi kulkemaan herrasväkeä häiritsemättä. Palvelusväelle oli myös toki oma pääportaikko, jota pitkin he pääsivät eri kerroksiin sekä kolmannessa kerroksessa sijainneisiin makuutiloihinsa.
Kartanon puutarhat
Kartanon ympäristö on kauttaaltaan kumpuilevia niittyjä ja vehreää jokivartta, mutta itse Ham Housen muurien sisällekin mahtuu useita erilaisia puutarhoja. Käytännöllisin näistä, eli kartanon keittiöpuutarha, oli palvelusväen tilojen puolella muurien suojissa, piilossa ulkopuolisilta ja hienomman väen suorilta katseilta. Keittiöpuutarhassa kasvatettiin talon kyökkiä varten ruokatarpeita, yrttejä, mausteita ja kukkia. Puutarha oli istutettu ajan oppien mukaan neliöpalstoihin, joihin kasvit oli viljelty riveihin siten, että vierekkäisten palstojen kasvirivit kulkivat ristikkäin vähentäen tuulta puutarhassa. Palstat oli reunustettu puksipuureunalla tai matalalla kääpiöomenapuuaidalla.
Kukkia kasvatettiin kartanon sisätilojen somistustarpeisiin ja joskus herrasväen hameväkikin saattoi käyskennellä keittiöpuutarhassa esimerkiksi keräämässä huvikseen leikkokukkia tai ihmetelläkseen orangerien eli puutarhan yhteyteen rakennetun sitruspuiden kasvatukseen tarkoitetun ”kasvihuoneen” eksoottisia kasveja. Sitruspuut tosin eivät talon nykyisen puutarhurin mukaan organerien tiloissa viihtyneet, koska tuolloin ei vielä tiedetty, että lämmön lisäksi sitruspuut olisivat kaivanneet myös reilusti valoa, jota tiilirakennus ei puille suonut. Myöhemmin taloon puhkaistiin isompia ikkunoita pienten vanhojen ikkunoiden oheen, kun puutarhurien taidot ja tiedot ulkomaisista kasvateistaan olivat hieman kasvaneet.
Nyt orangerien tiloissa toimi kahvila-ravintola, josta sai kevyttä lounasta, virvoitusjuomia ja herkullisia leivonnaisia. Suurimmassa osassa herkuista käytettiin talon puutarhan antimia joko pääraaka-aineina tai vähintäänkin mausteina.
Varsinaiset edustuspuutarhat olivatkin ihan toista kuin leppoisat keittiöpuutarhan tilat. Talon sivussa sijaitsi geometrinen mietiskelypuutarha ja kartanon takana suuri, useista isoista nurmialueista koostuva pääpuutarha. Nurmikentät edustivat yltäkylläisyyttä – sillä rahaa täytyi olla sillä herttualla, jonka palkollisilla oli aikaa kastella ja leikata käsileikkureilla nämä ruohokentät täsmällisen tasaisiksi.
Nurmikenttien väliset käytävät taas johtivat hoidetulta pihalta ns. wilderness-puutarhaan, jolla oli aivan toisenlainen tehtävä. Astuessa maagisen rajan yli tuonne ”villiin luontoon”, pätivät yhtäkkiä toisenlaiset käytös- ja soveliaisuussäännöt kuin edustuspuutarhissa. Wilderness-puutarhan niittymäiset, luonnontilaa ja -kasvustoa mukailevat, korkein pensas- ja puuistutuksin rajatut suojaisat sopet mahdollistivat salaiset tai hienovaraisuutta vaativat keskustelut. Tässä osassa kartanoa oli esimerkiksi sopivaa puhua poliittisista, kenties hieman poikkeavistakin mielipiteistään, pohtia filosofisia kysymyksiä tai keskustella muista ”herkistä” aiheista. Korkeat pensaat suojasivat paitsi katseilta, myös eristivät hyvin ääntä. Jos pariskunta pistäytyi puiston suojiin viettämään kahdenkeskeisen herkän hetken, heitä ei nähty edes talon toisen kerroksen ikkunoista. Kolmannen kerroksen ikkunoista taas saattoi ehkä juuri ja juuri puiston suojiin silmäillä, mutta kolmannessa kerroksessa asuva palvelusväki tiesi paikkansa eikä liioin juoruillut herrasväen asioista.
Koska auringon valossa ei haluttu aikaa viettää päivettyneen ihon pelossa, herrasväki saattoi keskipäiviän kuumuudessa vetäytyä wilderness-puutarhan kustakin neljästä nurkasta löytyvään pikku majaan. Vaikka puutarha aikalaisilleen edusti kenties jossain määrin villiä luontoa, nykysilmällä englannin lipun muotoon asetetut siistit ja tikkusuorat nurmikkopolut ovat aika kaukana ”villin” metsän fiiliksestä. Ehkäpä villeys puutarhan nimessä tarkoitti oikeasti 1600-luvullakin enemmän puutarhassa käyskentelijöiden sielun (ja ruumiin?) villeyttä? ;D
Tästä rajasta eteenpäin on ihan ok puhua vähän ohi suunsa.
Vierailulle?
Ham House oli kertakaikkiaan upea vierailukohde historiannälkää tyydyttämään. Puutarhassa voi nauttia myös picnicistä tai vaikkapa lueskella kirjaa aurinkoisena päivänä. Opastetut kierrokset olivat antoisia, joten jos matkaat Ham Houseen, kannattaa katsoa etukäteen [highlight] National Trustin sivuilta [/highlight] opaskierrosten alkamisajat. Kartanolle kannattaa saapua [highlight] historiallista maisema-kävelyreittiä [/highlight] pitkin, sillä tällöin näkee myös lähiseudun somat kylät ja voi kiivetä Richmond Hillille Terrace Gardenin huipulle ihailemaan ikonista, suojeltua perintömaisemaa Thames-joen suuntaan.
