Meidän koti on ollut jo oikein hyvän aikaa asuttava. Siis sellainen, jossa kaikki sujuu: keittiössä pystyy tekemään ruokaa sujuvasti ja astioille on omat kätevät paikkansa, sängyssä on mukavat patjat ja jopa uudehkot lakanat, kirjat mahtuvat toistaiseksi kirjahyllyyn, työhuoneessa saa hommat tehtyä niin halutessan, ja eteisessä pystyy vilkaisemaan peiliin, ettei lähde ihan homssuisena ulos. Vessakin on, pesukone toimii ja suihkussa tulee puhtaaksi. Niin, eli oikein mukavasti asuttava asunto, jossa elämä sujuu.
Mutta jostain syystä joillakin ihmisillä, niinkuin nyt esimerkiksi minulla, on kummallinen tarve tehdä asunnosta muutakin kuin asuttava. Mielellään maksimaalisen viihtyisä ja visualistin omaa silmää miellyttävä siis. Siksi, vaikka käytännössä kaikki onkin oikeastaan reilassa, on täällä kotona usein tunne, kuin asuisi projektien keskellä. Ei pidä käsittää väärin – olen kotiimme sinänsä oikein tyytyväinen, mutta sama mihin katson, näen kaksi puolta. Silmieni edessä on kiva, huolella harkittu ja pidetty huonekalu ja toisaalta matto, jota se kaipaisi alleen; hyvin valittu seinän maalisävy, mutta myös ripustusta odottavat taulut; upea valo aamuauringossa, mutta myös verhottomat (ja pesua kaipaavat) ikkunat; ihana aikakauslehtilaatikko seisoo nurkassa tuolin vieressä, mutta ei siellä nurkassa oikein näe kunnolla lukea. Toisinaan mietin, tuleekohan jossain vaiheessa oikeasti se hetki, kun kaikki on ikään kuin valmista. Suoraan sanottuna hiukan epäilyttää..
Onneksi projektit ovat hauskoja, ja jotkut jopa valmistuvatkin joskus. Kaippa sisustuksen kuuluukin olla vähän tällainen ikuisuustyömaa, varsinkin jos sattuu olemaan sen luonteinen, ettei haluaisi ostaa mitään turhaa tai harkitsee asioita joskus vähän liiankin hartaasti. Olohuoneen nojatuoli tuli esimerkiksi vihdoin hankittua, mutta nyt työn alla on saattaa uuden lukunurkkauksen sisustus kokonaisuutena vähän pidemmälle: saada nojatuolin kaveriksi taulut, lukulamppu ja joku minipöytä tai jakkara laskutasoksi.
Hyvä alku, mutta hiukan on vielä autiota. Se, millainen matto kannattaisi hankkia tuolin alle on vielä aikamoinen arvoitus. Jotain ei-suorakulmaista ja materiaaliltaan melko ohutta, mutta siinäpä ne kriteerit tällä hetkellä. Ehkä tummaa harmaata, johon tuolin jalka sulautuisi? Tai sitten vaaleaa kontrastiksi?
Keittiössä on vieläkin kevään valmistujaisten jäljiltä paperipompomit. On se kumma, miten niitäkään ei ole saanut siirrettyä olohuoneen nurkkaan, jonne olen kaavaillut niille vakipaikkaa, vaikka homma olisi tehty kymmenessä minuutissa. Mutta eipä se vielä mitään: verhotankojakaan ei ole vielä ostettu koko asuntoon, eikä tietenkään niitä verhojakaan. Harkitsen Ikean halpoja, simppeleitä valkoisia Betydlig-verhotangonpidikkeitä. Eivät ne tangot sieltä verhojen alta kuitenkaan liiemmin mihinkään näy, joten tuntuu vähän turhalta panostaa niihin sen enempää rahaa. Betydlig-kiinnikkeiden hyvä puoli on se, että niihin saa säädettävän verhotangon, joten mittaa voi mallailla vielä kotona ennen kiinnitystä. Lisäksi pidikkeeseen saa tupla- tai triplatangot, mikä on mainio juttu. Haluaisin nimittäin tuplakiskot, jotta verhoilla olisi vähän helpompi luoda erilaisia tunnelmia esimerkiksi jouluna tai keväällä, kun kaipaisi valkoisten perusverhojen ohelle vähän väriä tai hohtoa kausiverhoista.
Hiukan paksummasta langasta kudottu haaveilemani Cellini-kangas alemmassa kuvassa vasemmalla. Kangaskuvat: Romo. com
Arkiverhot saisivat olla puhtaan valkeat tai hiukkasen harmahtavat, hieman läpikuultavat ja kauniisti laskeutuvat. Kenties pellavaiset, niin kudonnan kaunis tekstuurikin hieman erottuisi? Olen katsellut mm. Romon kankaita sillä silmällä, mutta minulla ei ole hajuakaan, paljonko vaikkapa ihastuttava Cellini-pellavakangas maksaisi näihin huonekorkeuksiin… Vanhassa talossa asumisen hyvinä puolina ovat valoisat, suuret ikkunat, mutta se tarkoittaa tietenkin myös kalliita verhoja. Täytynee tehdä tarkemmat mittaukset ja käydä läheisessä sisustusliikkeessä tiedustelemassa.
Jos tupa onkin jo ihan kivassa kuosissa, niin makuuhuoneessa on vielä paljon pieniä yksityiskohtia miettimättä ja toteuttamatta. Katsokaa nyt vaikkapa tuota makuuhuoneen syvennystä. Eikö se teidän mielestä muka huuda tapettia? Tai ainakin maalia ja jotain struktuuripinnoitetta tuomaan vähän eloa? Ja mielellään valonauhaa syvennyksn yläosan seunan taakse piiloon luomaan pehmeää, epäsuoraa valaistusta. Yöpöydältä puuttuu edelleen lukuvalo ja väliaikaiseksi tarkoitettu aivan hirvittävän näköinen pölynkerääjä paperilamppu odottaa kaatopaikkatuomiota, kunhan uusi lamppu saataisiin tilalle. Makkarin lampuiksi olen kaavaillut jälleen Ikean tarjontaa, kivoja himmennettäviä Nyfors-valaisimia mustilla varjostimilla ja metallinvärisellä varrella. Tarjoustalosta HOAS-kämppään hankittu lankamattokin olisi vaihtumassa johonkin muuhun joskus. Ruskea matto ei oikein istu ruskealle lattialle. Ehkä matto löytää paikkansa muualta kämpästä. Eteisestä?
Nyfors-valaisimen eri versioita. Me harkitsemme sängyn molemmille puolille kuvan lukuvaloa sekä mallistosta löytyvää yöpöydälle laitettavaa työvaloa, joissa molemmissa on suunnattava varsi. Kuva: Ikea.fi
Eteisestä puheen ollen, sekin on siisteistä pinnoistaan huolimatta vielä jotenkin autio. Kaipaan peilikaapin viereiselle seinälle jotain hauskaa, mutta mielellään käytännöllistä. Naulakoita, tuolin, ehkä paperikorin. Ja voi hyvänen aika, tuon kauhistuttavan ovipuhelimen aion uskaltaa maalata joku päivä valkoiseksi taidetarvikelaatikkooni vuosien saatossa kertyneillä akryylimaaleilla. Kellastunut kukertava muovi paistaa vähän liian kauas.
Myös työnurkkaus makuuhuoneesta on hiukan vajaa. Tarvitsisimme kirjahyllyyn vielä yhden jatkopalan, sillä pursuilevat hyllyt alkavat näyttää kaaokselta. Sitten yläosankin saisi raivattua vihdoin puhtaaksi lehtikoteloista ja epämääräisestä rojusta ja sinne voisi sijoittaa ehkä joitain hauskoja koriste-esineitä tai Characterin kierrätysvalokirjaimen, jollaisesta olen haaveillut pitkään. No, kaikki aikanaan, kunhan ensin saisi nuo kirjat kuosiin. Myös työpisteen sisustus jäi muutossa oikeastaan huonekalujen hankintaan. Seinälle haluaisin jotain kehystettyä grafiikkaa tai sommitelmia, jotka vähän sitoisivat pöytäryhmän paremmin yhteen.
Että sellaisia suunnitelmia tässä taloudessa. Postauksen innoittamana tulistuin niin paljon erityiseti verhotankojen puutteesta, että päätin bookata meille Ikea-reissun heti ensi viikonlopuksi. Nyt toimintaa, tai muuten kohta on joulu ja jouluverhojen ihana aika lipuu ohitseni!! :D
